Ihmeellistä kun ei tunnu yhtään ihmeelliselle!

Tässä sitä istutaan tyhjän olohuoneen kokolattiamatolla väsäämässä blogia. Tavarat lähtivät maanantaina. Ihana ystävä toi vielä ruusuja ja suklaata lohdutukseksi <3 , vaikka me olemme kyllä jotenkin koko perhe ihan liiankin tyynenä. Jos olisi opiskellut enemmänkin psykologiaa, niin tähän varmaan löytyisi joku syvällinen teoria. Mietin, että tuleeko sitä muuttoajatusta jotenkin välteltyä itseä suojatakseen. Toisaalta mietimme muuttoa joka päivä ja järjestelemme asioita sekä täällä että Suomen päähän liittyen. Kyllähän se vähän ällöttää nähdä niitä harmaita lumikuvia tämän hetken Suomesta, joissa sekä taivas että maa ja kaikki siitä väliltä on harmaata. Varsinkin tuntuu hurjalta, että pian ajaisi autoa siinä kelissä. (Ennen muuttoa tuli suhattua 40 000km vuodessa säässä kuin säässä :) ). Toisaalta kun on yli 2 vuotta tiennyt, että maaliskuussa 2014 muutamme takaisin Suomeen rakkaiden ihmisten ympäröimäksi ihanaan vastarakennettuun taloomme, niin ei tässä mitään hyperventilaatiopaniikkia pääse syntymään. Tyynen rauhallinen olo. Elämä täällä on sujunut yli odotusten eikä päivääkään haluaisi vaihtaa, toisaalta olihan se elämä Suomessakin ennen muuttoa aivan ihanaa.

Tästä kontista noin puolet täyttyi maanantaina meidän tavaroistamme. 

Me yritämme lasten kanssa pysytellä pois jaloista kun muuttomiehet pakkaavat.

Muuton geometriaa kokolattiamatolla. Tästä lähti sohva ja arkku.

Tavallaan tykkään kyllä tällaisesta avarammastakin sisustuksesta ;)

Keskiviikkoaamuna Kaizu sai puhelun autonkuljetusfirmalta, että he tulisivat hakemaaan Mersun iltapäivällä... Ooookkei! No, ei muuta kuin suunnitelman vähän uusiksi ja auto matkaan iltapäivällä. Torstaina haimme vuokra-auton. Audi on muuten nyt rahtausfirman linkin mukaan Houstonissa, Texasissa, vihdoin siis sekin on päässyt Losista matkaan.

Elämä tyhjässä talossa on ollut oikeasti ihan hauskaa. Kunnon retkimeininki. Meillä on ollut talo täynnä porukkaa lähes joka päivä, vaikka olemme me olleet paljon kyläilemässäkin, nythän on ollut lasten lomaviikko. Täällä teen aina isot annokset ruokaa ja se on ihan normaalia, että puolet porukasta istuu lattialla ja kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Varsinkin lapsilla menee päivät keskenään ja ystävien kanssa lautapelejä pelaillen ja piirrellen. Nyt myös sää on hellinyt meitä toden teolla. Useampana päivänä on ollut "biksut päälle ja pihalle"-tyyppinen sää :D Aaaaah! Siitä tietää, että on oikeasti lämmin, että yleensä olen Ugg-riippuvainen, niin nykyisin käytän ainakin jo välillä varvassandaaleja. Pari päivää halusin rauhoittaa (pari tuntia päivässä) ihan vaan suomalaisille naistenlehdille, takapihalle ja omalle ajalle. Tämä alkaa olla harvinaista luksusta, koska ensi viikolle on luvattu useampana päivänä sadetta.

Tämä on niin perus piilaaksolainen katunäkymä. Ehkä vielä palmu puuttuu. Vuoret kun kiertävät Piilaaksoa käytännössä katsoen joka puolelta, niin ne näkyvät aina kivasti vaikka kävelisi/ajaisi mihin suuntaan.

Kevään merkkejä puistossa.

Puistoretkellä kävellen

Kuva heijastui uima-altaastamme. Tarkkasilmäiset saattavat huomata, että aprikoosipuussamme alkaa olla myös jo kukkia. 

Takapihan persikkapuu tänään <3

Kaizu on saanut nyt kyllä tämän viikon urheilijan kruunun. Minulla loppui YMCA:n jäsenyys ja sen treeniajan edestä olen sitten mässytellyt varmaan joka päivä jätskiä tai lettuja. Kaizu on puolestaan ehtinyt ja jaksanut käydä lenkillä ja muutenkin ollut se aktiivisempi liikkuja :) Jospa sitä sitten taas Suomessa ryhdistäytyisi ;)

25.2. on muuten tämän blogin 2-vuotissynttärit. Ja samalla kaksi vuotta aikaa siitä, että astuin ensimmäistä kertaa USA:han. Sen jälkeen olemme reissanneet 16 osavaltiossa. Aika seikkailua.

Tänään sunnuntaina onkin ollut oikein huikea päivä. Olimme Eveliinan kaverilla yökylässä yhdessä ja Kaizu tuli hakemaan meitä ennen puolta päivää. Lassi jäi siksi aikaa kotiin, koska uusi omistaja tuli Lassin ikäisen poikansa kanssa tapaamaan urakoitsijaa ja suunnitelemaan tulevaa remonttia. Päivän vietimme ystäväperheen kanssa Santa Cruzin rannalla. Niin huippua! Illasta keksimme pitää vielä viimeiset allasbileet tässä talossa meidän aikanamme. Kaikki ystävät toivat mukanaan pizzalaatikoita ja juomia, minä tein lisäksi salaatit. Ai että, huippu tunnelma! Skumppaa, valaistu allas, valaistut palmut, kuuma spa, kirkas tähtitaivas yms. On sitten jotain mitä muistella Suomessa!

Santa Cruzin Natural Bridges -rannalla

Siellä on aina talvisin tuhansia monarkkiperhosia. Nyt suurin osa on jo jatkanut matkaa, mutta edelleen niitä oli satoja. 

Niitä oli puut täynnä ja lisäksi ilmassa joka puolella.

Kotimatkalla. Kolmen viikon päästä jokseenkin eri maisemissa.

Illalla hot spa lämpesi meille ehkä viimeistä kertaa. Lapset innostuivat uimaan isollakin puolella (altaan vesi 14C) ja Kz heitti ansiokkaasti viimeisen puolitoistavolttisen isoon altaaseen. Me naiset ihailimme urheaa prinssiä kuumasta hot spasta käsin skumppalasit kädessä eikä tullut mieleenkään mennä kastautumaan ison altaan puolelle :D