Kevään ensi merkit vaikka kylmenee, kylmenee...

Täällä olemme saaneet nauttia keväästä täysin rinnoin. Todella kauan kaivattu sadekin saapui, kylläkin aika vähäisenä. Nippa nappa sain etsiä Mersusta, että missä ne tuulilasinpyyhkijät tässä autossa nyt sitten sijaitsevatkaan. Valitettavasti tämä vesimäärä ei vielä oikein metsiä kastellut, puhumattakaan pohjavesitilanteen paranemisesta. No, vilkaisinpa tässä sääkarttoja. Luvassa on sekä sadetta, mutta myös kylmää!!! Siis todella kylmää!!! (Paikalliseen säähän verrattuna, ei toki Suomen talveen.) Tässä kun on päästy jo todella kauan nauttimaan reilusti yli paristakympistä, niin tämä 15C:kin tuntuu vähän kirpeän kylmältä. Puhumattakaan, että ensi viikolla on luvattu yhtenä päivänä 9C!?! Onhan se nyt pikkusen hassua. Olin jo varautunut, että tässä sitä nautiskellaan ihanasta lämmöstä. No, onneksi kadut ovat kuivat ja nurmikko vihertää. Täällä on kyllä jo ihan kevät. Linnut laulelevat kovasti ja yhä useammat puut ovat puhjenneet kukkaloistoonsa.

Heti makuuhuoneemme ikkunan takana saamme ihailla näitä punasia ruusuja. Kuvan otin ikkunan läpi. 

Tässä pieniä makupaloja kevään merkeistä.

Alkaa tässä jo tavallaan olemaan haikeutta ilmassa. Lassilla oli torstaina viimeinen taekwondo. Jo siinä opettajien ja muiden lasten hyvästellessä alkoi olla aika haikea olo. Mietin, että mitä se tuleekaan olemaan sitten kun on viimeinen koulupäivä tai kun näkee viimeistä kertaa vielä kaikki kaverit (niin aikuiset kuin lapsetkin). Luojan kiitos nykyisin on kaiken maailman Skypet ja Facet niin voimme ainakin luvata olla yhteyksissä tänne jääviin ihmisiin. Suomesta kun muutti tänne, niin oli helppo sanoa kaikille, että nähdään sitten pian kun tullaan takaisin. Mitä sanoa, kun lähtee täältä? Kyllähän täältä iso Suomi-tukiverkosto on palautumassa Suomeen, mutta monet lasten ja meidän ystävistämme muuttavat ajan myötä omiin kotimaihinsa. Ainakin Japanin- ja Israelin-reissut tulemme varmasti toteuttamaan jossain vaiheessa. Ja Suomen kotimme Havula saa tottua majoittamaan ihmisiä todella monesta maasta ja kulttuurista.

Kontti lähtee tasan kahden viikon päästä. Onhan se jotenkin hassua. Olemme Kz:n kanssa laskeneet nyt kaikkia tavaroitamme Exceliin ja yrittäneet keksiä niille jonkun rahallisen arvon. Vielä autotalli ja kylppärit ovat laskematta. Sitten on sekin "pikku puuha ja iltojen ilo" lusittu. Ei tässä ainakaan tekeminen lopu kesken. Vielä kun tietysti on työkuviot ja koulut (kulkeminen vuoroin sillä yhdellä autolla, pyörällä ja potkulaudoilla). Toki suomme myös lapsille play dateja, vaikka välillä meinaa alkaa huumorintaju loppua kaiken tämän aikataulu-/kuljetussumplimisen keskellä. Jumpalla/salilla yritän päästä käymään joka päivä vielä kaksi viikkoa, jonka se jäsenyys on voimassa. Tuli muuten mieleen mainita, että olen taas kehitellyt aamusmoothieta. Lisään aina siihen kaikkea mitä on, mutta edellisten ainaiden lisäksi olen laittanut mm. saksanpähkinöitä, manteleita, pinaattia ja lehtikaalia (kale). Toimii mainiosti!

Nyt viikonloppuna onkin ollut säpinää. Meillä oli yökylässä israelilaiset kaksostytöt. He halusivat pitää meille vapaapäivän kotihommista. Pe illalla tytöt halusivat itse tehdä pedit, emmekä saaneet illan aikana oikein muutenkaan koskea mihinkään mikä liittyy jotenkin kotihommiin. He tekivät kaiken puolestamme. He myös suunnittelivat koko illan lauantain aamupalaa. He kattoivat jo pöydänkin illalla ja kun kaikki oli lauantaista aamupalaa varten valmiina, niin he sulkivat molemmat kulkuaukot keittiöön. Aamulla kun oli "The Dragon Restaurantin" avajaiset, tytöt leikkasivat juhlavasti kulkuväylän auki :) Miinuspuoli oli tietysti se, että tytöt olivat niin täpinässä tästä hienosta suunnitelmastaan, että heräsivät jo kuuden jälkeen aamupalaa toteuttamaan ja seitsemän maissa taisimme istua jo aamupalapöydässä. (Kaizun annoin nauttia lauantaiaamun unista niin pitkälle kun uni maittoi.)

Siskonpeti. Sillä aikaa me Kz:n kanssa katsoimme Siskonpetiä ;)

Pieni koiratossu on vartiossa, ettei kukaan pääse keittiöön ennen ravintolan avajaisia, jossa paperit juhlallisesti leikattiin. 

Tyttöjä tultiin noutamaan punaisella ratsulla.

Tänään iltapäivällä me olimme kokoontumassa ystäväni luo ihastelemaan hänen uutta hääpukuaan ja sormustaan ja fiilistelemään kaikkia tulevia hääjuttuja. No, hehän olivat yllättäneet minut ja juhlat muuttuivatkin minun yllätysläksiäisiksi. Olihan se hassua ja hämmentävän hemmottelevaa. Onneksi nämä olivat semmoiset naurun ja ilon täyteiset juhlat. Ehdimme sitten kyynelehtiä vielä myöhemmin :) Kun miehet lapsineen tulivat hakemaan naisiaan juhlista jäimmekin vielä muutama perheen voimin katsomaan Putousta yhteistuumin. Ihana lauantai <3 Pakko vielä hehkuttaa, että sillä välin Kz ja lapset olivat siivonneet kodin kokonaan ja lisähehkutuksena, että sain lahjakortin yhteen lempikaupoistani: Pottery Barniin :D Pakkohan tässä on siis käydä siellä vähän pyörähtämässä ;)

Kiitos prinsessani ihanista juhlista <3 Viisi oikein tärkeää paikallista ystävää on ehtinyt jo muuttaa Suomeen ennen meitä, mutta kyllä täällä vielä ihana Suomi-porukka löytyy meidät hyvästelemään. (Onneksi ei lopullisesti ;) ) 

Samppanjan ja vaahtokarkkien lisäksi tarjolla oli mm. suklaakakkua. Njamiii. Olisihan se nyt ihan kamalaa, jos tässä ihan pääsisi laihtumaan :D Röyh!

Tämä pieni juhlija oli osan ajasta mukana menossa.