Upea vuosi takana, toivottavasti yhtä ihana edessä

Maanantaina Kaizu palasi jo työelämään ja me lähdimme pienellä porukalla Carmel Beachille, meiltä vajaan parin tunnin ajomatkan päähän etelään päin. Paikka oli kyllä niin kiva, että menemme ehkä käymään siellä sitten kun olemme "kodittomia" eli olemme lähteneet jo tästä talosta ja vietämme hetken kiertolaiselämää hotelleissa ja ystäviemme luona.

Matkalla Carmel Beachille näimme hauskoja hiekkadyynejä.

Pari muutakin tyyppiä halusi samaan suuntaan.

Vihdoin meitä odotti ihana hiekkaranta.

Lapset rakastavat juosta aaltoja pakoon. Kerran aalto oli kyllä niin korkea, että Eveliina kaatui veteen. Onneksi oli vaihtovaatteita mukana.

Pakko oli ikuistaa vuoden vaihteen sandaalikuva.

Tämä ystävämme tuli noutamaan pähkinöitä suoraan seurueemme pussin suulta.

Kävimme välillä syömässä ihanassa keskustassa (kaikki talot ovat kuin jostain sadusta). Ruuan jälkeen ehdimme vielä nipin napin nähdä auringonlaskun.

Uutta vuotta vietimme ystäväperheen luona. Katsoimme telkkarista kun vuosi vaihtui vuorotellen New Yorkista lähtien pikku hiljaa länteen päin siirtyen. Meidän aikavyöhykkeemme juhlalähetys tuli Las Vegasista. On se hassua kun oli koko päivän seurannut Facebookin kautta jo Suomessa vaihtuvaa vuotta ja me itse elimme heistä katsottuna viime vuodessa. Täällähän ei ole tapana itse mitään raketteja ampua, vaan joko voi mennä johonkin yleisille paikoille katsomaan tai seurata telkkarin kautta. Huomaa kyllä miten niitä omia raketteja ei kaipaa pätkääkään eikä toisaalta myös sitä liian aikaisin alkavaa ja liian myöhään jatkuvaa pauketta. Ei hullumpi idea Suomeenkaan. Minulla olisi myös pari muuta ehdotusta täältä tuotavaksi. En edes meinannut uskoa sitä totuutta kun tajusin pari päivää sitten, että Suomessa ei todellakaan saa viinejä tavallisesta kaupasta. Ja Suomessa ihmiset oikeasti (tosi usein) jättävät koiran kakat keräämättä... Näitä olisi ihan muutama esimerkki, mitä juttuja täältä jään kaipaamaan, vaikka omat hyvät puolensa rakkaassa synnyinmaassanikin toki on. Ja ihan pikkusen ahdistaa se ajatus niistä teineistä jotka syljeksii jonkun kaupan edessä laumana tai spreijaa ja rikkoo bussipysäkkejä tai puiston telineitä. No, kaikkeen tähän on taas totuttava :)

Uuden vuoden valvojaisissa lapset pelasivat kortti- ja lautapelejä.

Pukukoodi oli suosikkini: kollarit ja vilasukat. Ihan parasta!

Tässä Lassin tina. Tämä voi tietää vain Italian reissua!

Uudenvuodenpäivänä kävimme ystäväni kanssa ex tempore ostoksilla Gilroyn outleteissä säästämässä. Tämä kuva on Gilroystä. 

Muuttojutut etenevät koko ajan pikkuhiljaa. Kovasti olemme ostaneet/tilanneet kaikkea tarpeellista vielä kun ehtii. Olimme jo pitkään harkinneet tabletin hankkimista ja vertailtuamme pitkään iPadia ja muita vaihtoehtoja päädyimme voittajan ratkaisuun: Nokian Lumia 2520. Voimme suositella :) Toisaalta olemme myyneet kaikkia sähkötarvikkeita, joita ei oikein Suomeen kannata tuoda. Tuntuu, että peruspäivät melkein rakentuvat enemmän tai vähemmän muuton suunnittelun ympärille. 

Pitää muuten mainita, että täällä oli pari yötä sitten pieni maanjäristys. Muu perhe ei siihen herännyt, mutta itse satuin olemaan hereillä. Se oli voimakkuudeltaan 2.9 magnitudea. Juuri sillä rajalla, että sen tuntee, mutta se ei vielä edes heiluttele mitään astioita tai muita. Oli kyllä metka tunne. Ei vain niin, että sänky hytkyisi (vaikka jos joku isompi ihminen kääntäisi vierellä kylkeä) vaan myös seinät tärisivät. Jännää :) Sen keskus oli todella lähellä meitä. Ehkä noin nelisen mailin päässä. Koko juttu kyllä kesti vain pari sekuntia.

Pakko vielä loppuun mainita pari hassua juttua. Yksi asia puoltaa pikaista takaisinmuuttoa: Eveliina ei muistanut tänään, että mitä on makaronilaatikko. Toisaalta Lassi muisteli, että kesällä Suomessa on niin paljon hyttysiä, että aurinkoa tuskin näkee niiden takaa.

Aloitin muuten taas vuoden vaihteessa laihdutuskuurin/pikku ruokaremontin kuten kaikkina tammikuun alkuina niin kauan kuin muistan. Tänään vasta ehdin ns. aloituspunnitukselle ja kappas. Olinkin 4.5 kiloa kevyempi kuin vuosi sitten samaan aikaan ja todella olin kuvitellut painon olevan hilautunut taas ylöspäin! No, ihan mukava yllätys, vaikkei se peilikuva nyt toki aina niin mukavaa katseltavaa olisikaan. Huomisesta alkaa joka tapauksessa YMCA:n jäsenyys jumppineen. Hauskaa, että ei tarvitse saada varsinaisesti vaa'an numeroita alaspäin, mutta toki sitäkin enemmän kiinteyttä saisi olla :)

Tunnelmia Lassin ja Kz:n tämänpäiväisestä tennispelistä.