Vasurilla vedetty viikko, ihana viikko

Viime sunnuntai sai astetta kurjemman käänteen, kun alunperin neljä vuotta sitten sijoiltaan mennyt oikea olkapää lähti taas paikoiltaan. Tämä oli kolmas kerta kun se lähti oikein kunnolla vähän pidemmäksi aikaa, mutta sellaisia "meinaa lähteä, mutta saan sekunnissa muljautettua takaisin"-tyyppisiä tilanteita on ollut ihan joka käänteessä. Jääpussi on ollut kyllä hyvä ystävä minulle näinä päivinä. Maanantaina menin kyllä lenkille, mutta muuten annoin käden levätä kotikonstein sidotussa liinassa, samoin tiistain. Entistä enemmän arvosti taas esim. automaattivaihteista autoa, koska käynnistämisestä vaihteiden vaihtoon kaiken  pitää tapahtua vasemmalla kädellä. Tiistai-iltana otin oikeaa kättä jo ihan varovasti mukaan pieniin puuhiin, mutta esim. turvavyötä en saanut laitettua sillä kiinni. Keskiviikkoaamuna menin vielä lenkille ystävien kanssa, mutta sitten päätin sekä omasta puolestani että yleisön painostuksesta, että nyt tulee lenkkeilyyn (juoksuun) tauko. Tähän asti se on ollut yksi ainoita lajeja, joita olen voinut hyvin harrastaa, mutta kai se siinä oikeasti vähän pääsee hölskymään ja hakkaamaan eikä rauhassa parantumaan kun minä juosta jumputan rinteitä alas. Olen kyllä niin jääräpäinen ja juntti itseni huijaaja, että koko ajan mietin, että pidän kyllä sitä huivia taas kädessä kunhan olen ensin vienyt nämä roskapöntöt kadulle ja kunhan ensin petaan pedit vielä kun voin helpommin yms. Ja juuri siksi sitä pitäisi pitää, että se oikea käsi saisi levätä - tiedän :/ No, se on oikeasti aika hyvä nyt. En tee isoja liikeratoja enkä kanna sillä yhtään mitään vähääkään painavaa, mutta elän varovasti normiarkea. Välillä sitä sattuu, juilii ja jomottaa, mutta ei ihan jatkuvana kipuna kuitenkaan :)

Voi Rancho, Rancho... ei enää yhteisiä juoksuja hetkeen. Ehkä kuitenkin kävelyjä. 

On kurpitsoja mistä valita. 

Tämän traktorin ajaja olisi ollut jo hetki sitten loman tarpeessa.

Jotkut meidän perheestä sentään pystyvät urheilemaan. Kaizu tilasi Lassin skeittilaudasta innostuneena itselleenkin vanhan idolinsa Tony Hawkin laudan. Suomessa se maksaisi varmaan maltaita, täälläkin $100, mutta nyt oli tarjouksessa postikuluineen jotain $69. Lopulta hän sai kuitenkin väärän kuvan laudan alla, joten hinnasta hyvitettiin puolet ja lopulliseksi hinnaksi jäi vain vaivaiset $35 (n. 26e). Aviopuolisot alkavat ennenpitkään aina enempi ja enempi muistuttaa toisiaan, Kaizukin on oppinut tämän jalon säästämisen taidon :D Minäkin olen säästänyt tällä viikolla jo esim. Hollisterilla, Abercrombiella, Hilfigerillä, Ikeassa, Burlingtonilla ja monessa muussa kaupassa. Ja amazon.com on meillä tietokoneella pian varmaan oletussivuna :D

Torstai oli touhua ja tohinaa täynnä. Alkoi olla sellainen sinimäinen minuuttiaikataulu, joka oli oikeasti tavallaan ihan hauskaa. Aamu ensin koululla Lassin luokassa auttamassa. Siitä suoraan aamukahvitreffeille Piilaakson suomalaisten naisten kanssa. Ensimmäistä kertaa koko täällä asumisen aikana sain aikaiseksi osallistua tähän yleiseen tapahtumaan jossa olikin todella paljon uusia suomalaiskasvoja minulle. Tein tuttavuutta erään nuoren neitosen kanssa, jolla tiesin olevan Suomessa yhteisiä tuttuja kanssamme. Pariskunta oli vasta lentänyt Suomesta tänne ja sovimmekin heti seuraavalle päivälle treffit, jotta voisin tutustuttaa heitä vähän ympäristöön ja shoppailumahdollisuuksiin. Kahvitilaisuudesta kotiuduttuani tein tunnissa todellisen pikasiivouksen (ja kärsin imuroinnin jälkitilasta käden polttaessa koko illan. Olisi vaan pitänyt tehdä koko homma vasurilla.) Siivouksen jälkeen pakoputki punaisena hakemaan lapset koulusta ja läksyt teimme erään Suomi-ystävän luona, koska siitä lähdimme jo pian takaisin koululle parents conferenceen Lassin kanssa. Eveliina jäi perheen tyttären kanssa leikkimään. (Lassin opettaja toivoi, että oppilaat ovat mukana keskustelussa, Eveliinan opettaja ei). Kaizukin ehti piipahtamaan Eveliinan opettajan tapaamisessa, mutta kiiruhti sieltä suoraan taas omiin palavereihinsa. Me jatkoimme Lassin kanssa kaksin hänen opettajansa tapaamista. Oikein hyvää sanottavaa oli molemmilla opettajilla ja Lassin ainoaksi "ongelmaksi" mainittiin se, että hän osaa jo niin hyvin englantia ja on jo parhaassa mahdollisessa reading groupissa, että hän olisi pian valmis siirtymään tavalliselle luokalle natiivilasten pariin. Se tietäisi meille koulun vaihtoa, joten toivomme todella, että Lassi saa jäädä oman luokkansa pariin vielä siksi ajaksi kun täällä asumme. ELD (English Language Development) -ohjelma kestää kuulemma yleensä kaksi vuotta, joten Lassi on hieman edellä aikataulusta. Kokouksien jälkeen menimme hakemaan Eveliina ystävältään, Lassi Taekwondo-treeneihin, sinä aikana Eveliinan kanssa kauppaan ja illan pimetessä vielä treenaamaan molempien spelling test -sanoja, joiden koe on perjantaina. Ruuhkavuodet siis. Kaizu tuli töistä kotiin vasta 22:15 joka ei ole kyllä kovin tyypillistä vaikka pitkiä iltoja hän on kyllä ahertanut.

Perjantaina hain uuden ystäväni heti aamulla hotellilta samalla kun vein lapset kouluun. Ensin yhteinen aamupala meillä ja sitten suuntasimme rahanvaihtoon ja rahan sijoittamiseen (eli pieneen shoppailuun). Kävimme yhdessä hakemassa lapset. Molemmilla lapsilla oli perjantaina play datet yksien ihanimpien ystäviensä kanssa. On niin mahtavaa huomata miten jollain vaan synkkaa ja homma luistaa. Molempien kaverit ovat niin kivoja, kohteliaita, hyväkäytöksisiä, avoimia, ilosia, välittömiä, innostuneita, rauhallisia yms. Ei voisi parempaa toivoa!

Pojat uivat varmaan tunti tolkulla. Auringon paisteesta tähtitaivaan ihailuun asti.

Vaikka syksy on edennyt lokakuuhun, niin sää on silti pysynyt lämpimänä. Koko viikonlopun on ollut 30C, joskin huomiseksi on luvattu Iltalehden mukaan "vain" 27C.  Uimassa olemme käyneet (lähinnä kyllä kuuman span puolella, mutta myös isossa altaassa) vielä. Lauantaina vietimme eräiden parhaiden paikallisten ystäviemme luona heidän koiransa synttäreitä myös osittain uimisen merkeissä. Idea lähti siitä, että juhlia on niin kiva pitää ja viihdymme toden teolla yhdessä koko jengi. Pakko keksiä pian jotkut kissan ristiäiset... "mutta hei... Iineksellähän on tässä syksyllä synttärit!". Bingo! No kai me nyt Iineksen synttäreitä vietetään... Ja siitä se ajatus sitten lähti <3

Isä ja poika <3

Me tytöt odottelimme hieman sivummalla. 

Ystäväni tekemä synttärikakku :D

Pieni suloinen synttärisankari :)

Eveliina esittää Iinekselle: "En mä vois kuvitellakaan ettei sua olis ollenkaan mun elämässä, Happy Birthday sulle. Kun mä näen sut mun lähellä, sateenkaari nousee mun mielessä..." (Tuulin hittikappale)

Suloinen päivänsankari ja kaunis emäntä kuuntelevat esitystä.

Pieni leikkituokio herkuttelun ja uimisen välissä.

Kippis elämälle!

Tänään sunnuntaina Kaizu on puuhaillut omiaan kotona (mm. auton kimpussa) kun minä olen ollut ystäväni kanssa kaupoilla ja lapset puolestaan tämän ystävän kotona play dateilla mm. leipomassa cookieita. Huh, paljon on taas tapahtunut. Ihanan antoisa viikko vaikka aika vasurilla vedetty :D

Loppukevennys: Tässä todistusaineistoa siitä, että ihan viattomasti aamulla suihkun jälkeen (ja hiusten kuivumisen jälkeen) harjaan hiukset niin mun pää muuttuu oikeasti ihan lampunvarjostimeksi :D (Vielä kun se lamppu syttyis siellä päässä, sitä odotellessa :) )

Taikuri yllättyi itsekin...Hiukset kesytetty kiltisti kiinni. (Nyt jo ponnari onnistuu aika hyvin oikeaa kättä apuna käyttäen, pelkällä vasurilla se on aika mahdoton.)