Touhukas viikko

(Teksti Kaizun, kuvatekstit Sinin)

Jos viime viikko sisälsi paljon ei-niin-kivoja tapahtumia, niin tämä viikko on sujunut mukavammissa merkeissä. Maanantaina meitä pyydettiin kunniatehtävään ystäviemme lapsen kummeina. Joudumme vain hoitamaan tehtävää etänä vielä joitain kuukausia, mutta eiköhän tämä näinkin hoidu.

Tässä vähän yleistunnelmia, miltä näyttää syksy Sunnyvalessa. Tässä kotikatumme iltahämärässä. Vähän alkaa jo puut kellertämään. Parhaimpina iltoina lämpöä riittää vielä yli 20C auringon laskettuakin.

Tämä maisema on lasten koululta. Takana siintää vähän läntistä vuoristoa.

Tässä taas itään päin ajettaessa olevat vuoret. Jokapäiväinen perusmaisema meidän astetta isommalta "kotikadulta".

Ystävän talon edessä alkaa olla upea ruska.

Tein erään perheen Halloween-pakettiin hämähäkki-cupcakeja.

Edelleen aamulla kympin jälkeen alkaa olla ulkona lämpimämpi kuin sisällä. Jos haluaa lämmittää taloa, niin kannattaa avata ovia päiväksi. Aamuisin yön jäljiltä talot alkavat olla kylmiä, meillä vielä aamuisin on ollut yli 20C, mutta kaverilla jo 17C.

Hyvät ystävykset koulun pihalla.

Kyllä täällä vielä jaksaa osa kukista kukkia.

Torstai-iltana kun ajoimme ystävien kanssa Cheesecake Factoryyn herkuttelemaan, huomasimme upean kuun vuorten yllä.

Perjantai-iltana Eveliina huomasi nallen kainalossa reiän, tarttui neulaan ja lankaan ja ompeli hienosti sen umpeen samalla lohduttaen nallea "Ei mitään hätää"...

Täkäläisen kotimme myyntihommakin on edennyt rivakasti. Talon omistajat halusivat tietysti tehdä joitain korjauksia ja puunauksia ennen kuin kämppä menee myyntiin, ja John-setä olikin täällä saumaamassa lattialaattoja, öljyämässä keittiön kaappeja, jne. lähes joka arkipäivä. Tiistaina käväisi valokuvaaja napsimassa otoksia esitteitä varten. Asuntovälittäjä oli monena päivänä mukana ja hän mm. pesi painepesurilla pihan puoleiset aidat, jotka vaihtoivatkin kummasti väriä eebenpuusta lähes männynvaaleiksi. Äijä tosiaan käärii hihansa - ja on kovalla työllään saanut tienattua vähintäänkin sen Corveten jolla ajelee... Eilen lauantaina olikin sitten ensimmäinen näyttö, täkäläisittäin Open House. Meidän oli suotavaa olla pois jaloista, ja sattuman oikusta tekemisen keksiminen ei ollutkaan yhtään vaikeaa. Nimittäin, perjantai-iltana Sini tiesi täkäläisen, viimeisillään raskaana olevan, Suomi-ystävämme käyvän visiitillä synnytyssairaalassa. Lauantaina Sinin oli tarkoitus lähteä erään muuttajan läksijäis-piknikille naisporukalla mutta menikin Eveliinan kanssa heti aamusta lapsenvahdeksi tähän perheeseen, johon uusi vauva oli syntymässä ja minä jäin Lassin kanssa varmistamaan, että välittäjällä on homma hanskassa. Sinillä ei tietenkään oikein uni pe-la yöllä maittanut, ja oli kuulemma tullut mm. pestyksi vessa valmiiksi lauantain näyttöä varten ja tehtyä valmiiksi lupaamansa piknik-eväät, jotka antoi muiden vietäväksi. Välittäjän saavuttua siirrähdimme mekin Lassin kanssa samaan osoitteeseen kunnes tuli aika viedä Lassi parin kaverinsa yhteissynttäreille. Eveliinakin oli päivän mittaan päässyt parille kaverilleen playdateille. Pääsin itse kotiin kun välittäjä oli juuri lähtemässä ja kuulin, että noin 80 henkeä oli käynyt tutustumassa kämppään. Hän sanoi olevansa toiveikas että tarjouksia alkaa tulla mutta mainitsi samalla, että varsinkin intialaistaustaisille ostajakandidaateille suurin miinus talossa on se, että siinä on uima-allas. Ei voi käsittää... Välittäjän lähdettyä heittäydyin boksereilleni selailemaan päivän uutisia netistä koska talo oli varsin lämmin, ja tietysti joku japanilainen mattimyöhäisperhe pimpotti vielä ovikelloa ja pyysi päästä kierrokselle. No eihän siinä mitään, kiskoin farkut jalkaan, esittelin huushollin ja kehoitin ottamaan suoraan välittäjään yhteyttä jos kiinnostaa.

Talon edessä oleva myyntikyltti.

Lassin kavereiden synttäreillä pihassa oli peliauto, jossa oli monenmoisia konsolipelejä. Siellä pojat saivat pelata yllin kyllin. 

Synttäripaikan vieressä oli jo esimakua Halloweenia varten (kuten jo monissa muissakin taloissa). Tästä hauskan tekee ruohonleikkauksella tehdyt hautapaikat.

Koska synnytyshommat eivät alkaneet vielä tuottaa tulosta, niin Sini ja Eveliina jäivät lastenvahtipaikkaansa la-su yöksi. Heitimme Lassin kanssa heille yökamppeet ja pysähdyimme kotimatkalla Safewayssä hakemassa sipsipussit, sillä meillähän olisi ihan oikea poikien ilta! Illan elokuvaksi valikoituikin Paluu Tulevaisuuteen 3 (joka osoittautui yllättävän hyväksi rainaksi - ainakin paremmaksi kuin kakkososa).

Kaikki miehet puuhasivat omilla nelipyöräisillään hoitolasten pihalla.

Ihana tunnelma iltakävelyllä.

Eveliina sai kunnian työntää rattaita.

Aamuun mennessä maailmaan oli saapunut uusi poikalapsi ja meidän perheen tytöt pääsivät kotiutumaan. Pienen siistimisoperaation jälkeen suuntasimme San Josen puolelle ystävillemme pakoon tämänpäiväistä Open Housea. Grillailimme ja nautimme altaan reunalla syksyn hiipuvasta lämmöstä, jota tosin on vieläkin enemmän kuin suomalaisina kesäpäivinä keskimäärin. Koti näytti palatessamme täsmälleen samalta kuin lähtiessä. Jos ei tietäisi, niin ei voisi kuvitellakaan täällä käyneen päivän aikana lähemmäs sata jalkaparia.

Aaaah, ehkä viimeisen kerran näissä maisemissa, ainakin näissä merkeissä.

Meidän jengi grillaamassa.

Kyllä oli tunnelmallinen paikka syödä. Ihan kuin oltaisiin jollain etelän lomalla eikä viettämässä tavallista sunnuntaita kotoa käsin.

Ja hyvin maittoi koko porukalle.

Ruokailun päälle oli ihana upottautua kuumaan veteen itsekin.