Kurjien tapahtumien viikko

Tällä viikolla Piilaakson suomalaisten keskuudesta on kuulunut useampiakin kurjia uutisia. En nyt lähde niitä sen tarkemmin erittelemään mutta koitamme osaltamme olla avuksi ja tukea asianosaisia mahdollisuuksien mukaan. Meitä koskettava suurin uutinen oli, että tämän talon omistajat olivat päättäneet laittaa sen myyntiin. Alkuun hiukan huolestutti miten vuokrasopimuksellemme käy mutta Kalifornian lainsäädäntö näyttäisi olevan mukavasti vuokralaisen turvana, sillä uusi omistaja joutuu ottamaan määräakaisen vuokrasopimuksemme itselleen sellaisenaan eikä voi sitä irtisanoa eikä ehtoja muuttaa yksipuolisesti. Ensimmäinen näyttö saattaa olla jo ensi viikonloppuna, joten jonkin verran tässä joutuu piilottelemaan arvotavaroita ja olemaan näyttöjen aikana muualla ym. Toivottavasti kämppä kuitenkin menee nopeasti ettei kovin montaa kertaa tarvi kärvistellä. Omistajat kävivät lauantaina välittäjänsä kanssa katsastamassa paikat ja kehuivat samalla meidän olleen ihannevuokralaisia. Lupasivat myös maksaa hiukan kipukorvausta jos olemme yhteistyökykyisiä. Jos kämppä menee kaupaksi, niin kyllä niillä pitäisi ollakin millä maksaa, sillä veikkaan ettei tämä alle miljoonalla lähde...

Viikon mittaan ei meille itsellemme tapahtunut muuta kovin ihmeellisiä. Lassi pääsi vitostasolle oral languagessa, kun korkein taso on kahdeksan. Reading groupissa hän on jo korkeimmalla mahdollisella tasolla. Opettaja arvioi, että Lassi voisi päästä jo vuodenvaihteessa pois ELD-luokalta ihan normaalin opiskelun pariin, mutta koska näytämme palaavan Suomeen suunnitellusti maaliskuun lopussa, niin koitamme kyllä taivutella opettajan pitämään Lassin itsellään muuttoon asti.

Lauantaiaamu alkoi naapureiden järjestämällä garage sale -tapahtumalla, sillä he ovat muuttamassa jo parin viikon päästä takaisin Japaniin (nyyh!) ja yrittivät myydä kaiken ylimääräisen. Myös muita japanilaisperheitä oli tuonut tavaroitaan myyntiin ja Sini oli myös kerännyt pussillisen leluja ja pieneksi käyneitä vaatteita myytäväksi. Markkinointi oli ollut ilmeisen onnistunutta, sillä väkeä oli kuin pipoa.

Jo 8:40 oli kunnon jono odottamassa alueelle pääsyä. Lassi sai olla alueella jo valmiiksi odottelemassa. 

Ja kyllä sitä porukkaa (lähinnä japanilaisia) sitten riittikin. 

Iltapäivällä suuntasimme Redwood Cityyn Suomi-tuttujemme luo naamiaissynttäreille. Tällä kertaa teemana oli Star Wars, ja minä ja perheemme muut lapset sonnustauduimme asianmukaisiin kostyymeihin: Lassi oli Anakin Skywalker, Eveliina oli prinsessa Leia ja minä kloonisoturi. Juhlakalun äiti oli tapansa mukaan tehtaillut tarjoilut, koristelut ja leikit ihan vimpanpäälle teemaan sopiviksi. Loppuhuipentumana lapset saivat rikkoa Kuolontähti-pinatan ampumalla sitä perunatykillä, jonka perheen isä oli taiteillut LVI-tarvikkeista ja paineilmakopressorista. Tai myönnettäköön, että tätä iloa ei suotu ihan vain pelkästään lapsille ;)

Leia syö pian Leian.

Ampumiskisa.

Perunatykillä ampuminen oli lapsista (ja aikuisista) hupaisaa puuhaa ;)

Lumoava Leia ja maailman suloisin R2D2

Vaahtokarkkiklooneja.

Aikas upeita cupcakeja sanoisin.

Ja aikas mahtava kakku!

Synttäreiltä kiirehdimme kotiin, sillä illaksi meille tuli yökyläilemään suomalaispariskunta, joka on muuttanut näille huudeille hiljattain muutamaksi kuukaudeksi, ja joiden kanssa kaikki muut meistä paitsi minä olivat vanhoja tuttuja (ne pitkät työpäivät...). Vietimme mukavan illan grillaillen, paljuillen ja toisiimme tutustuen. Tänään sunnuntaina järkkäsimme vielä takapihalle piknik-lounaan eilisistä tähteistä. Vaikka ilma alkaa jo keskimäärin olla selvästi viileämpää kuin kesällä (ja allas 18 astetta), tarkeni piknikillä paremmin kuin hyvin makoilla ilman paitaa. Suomessa näemmä ennustelevat jo lumikuuroja...

Meidän ihanat uudet ystävykset päiväpiknikillä :)

Vieraiden lähdettyä aloitin todenteolla projektin, jota olen valmistellut jo pidemmän aikaa: penkinlämmittimien jälkiasennus mersuun. Nääs kun ostettaessa ei tullut edes mieleen, että Kaliforniassa ei moinen itsestäänselvyys ole välttämättä vakiovaruste kaikissa autoissa. Päätinkin, että jos kosla joskus Suomeen viedään, niin takapuolta en aio ajellessa palelluttaa. Löysin Amazonista asennussarjan noin $70:lla johon täytyy vielä hankkia pari relettä lisäksi (ettei lämppärit vahingossa pääse kuluttamaan akkua tyhjiin jos jäävät päälle kun virta on pois). Yllättävän nätisti lämmityselementit tulivat asennettua apukuskin penkkiin. Kuskin penkki ja sähkötyöt ovat vuorossa ensi jaksossa.