Terveiset pahvilaatikkolabyrintista

Tämä viikko taitaa jakautua kahteen suurinpaan uutiseen. Toinen on se, että nyt on sitten kaikki tavarat pahvilaatikoissa odottelemassa maanantaista konttiinlastaamista. Toinen on Lassin Science camp, jossa kaikki viidesluokkalaiset olivat tiistaista perjantaihin.

Tämä Science camp on koko elementary schoolin ajan odotettava hieno huipentuma, johon kerätään rahoja ja jota odotetaan vuosi tolkulla. Täällähän vitoset ovat siis elementary schoolin vanhimpia. Toinen iso leiri on kasin lopulla, kun middle school loppuu. Lapset lähtivät rinkkoinensa ja matkalaukkuinensa koulubussilla tiistaiaamuna. Mukana ei saanut olla puhelimia eikä mitään muutakaan elekroniikka- tai sähkövempaimia. Siellä he meidän pienet isot lapset sitten nukkuivat mökeissään ja päivisin oli pitkiäkin vaelluksia lähivuorilla jossa leirikeskus sijaitsi. Ohjelmassa oli myös mm. leirinuotio ja disco. Varmasti ikimuistoinen reissu. Leirille sai lähettää kirjeen ja mekin lähetimme Lassille kirjeen teemalla "Mitä jäbä duunaa" :)

Lassi testailemassa maananaina rinkkaansa.

Lassin ottama kuva heidän vaellukseltaan. 

Banaanietana, jonka lapset bongasivat vaelluksen aikana.

Hiphurraa, sieltä ne leirikoululaiset saapuivat!

Kontin lähdön olimme laskeneet niin, että Lassi ehtii tulla leiriltänsä ja ehdimme saada siellä tarvitut tavarat ja vaatteet vielä konttiin. Muutenkin viikon aikana olen yrittänyt miettiä pääni puhki, että mitä vielä tarvisi ostaa. Ihan kuin olisimme muuttamassa johonkin kehitysmaahan, josta ei vaan enää saa tarvittavia asioita ;) Yritän palautella järkeä päähän, että myös ennen tänne muuttoamme saimme kaiken tarvittavan Suomesta. Jotenkin vaan täällä on moni asia niin paljon halvempaa, että nuukana ihmisenä kaiken mahdollisen haluaisi ostaa jo valmiiksi täältä.

Lassin ollessa leirikoulussa vein Eveliinan uimaan YMCA:lle tiistai-iltana.

Eveliinalla oli kotitehtävänä seuraava tapaus: Mayu and Eveliina were making Valentine's cards for the class. They loved to put flowers and hearts to each card. They worked together to get all the cards done. Eveliina drew all the hearts. She put 2 hearts to every boy's card and 3 hearts to every girl's card. Mayu drew the flowers. She put one pink, one purple, and one yellow flower on every student's card. Kysymyksenä oli siis, että kuinka monta kukkaa Mayu piirsi yhteensä ja kuinka monta sydäntä Eveliina piirsi tytöille, montako pojille ja montako yhteensä.  Pakkohan tyttöjen oli tarttua tuumasta toimeen ja he tekivät oikeasti ystävänpäiväkortit koko luokalle :D Tässä Eveliina ystävänpäiväaamuna rusetti päässä.

Tässä kortteja/kirjekuoria. Sisältä löytyy m&m-karkkeja. 

Uudet omistajat muistivat meitä ystävänpäivänä sydänsuklaakakulla. Ei nyt kyllä tämän blogin perusteella uskoisi, mutta siis ihan oikeastihan täällä Valentine's day on aika puhtaasti tarkoitettu romanttisessa mielessä juhlittavaksi pariskuntien (tai ylipäätään rakastavien) kesken eikä sitä mitenkään juhlita ystävien kesken. Jos siis olet sinkku, niin voi voi, ei ole mitään juhlan aihetta sinä päivänä. Minä reippaasti toivotin Happy Valentine's Dayta kaikille, osalle ihan halin kera. Selitin kyllä varoiksi, että Suomessa sitä on tapana juhlia yleisesti kaikkien ystävien kesken ja Suomessa nautitaan ylipäätään kaikista ihanista ihmisistä joita omassa elämässä on. 

Koko viikko on mennyt enemmän ja vähemmän (salilla oleilun ja koulun/työn lisäksi) miettimiseen, että mitä nyt vielä tarvii pelastaa matkalaukkuihin tai jättää tänne ja mitkä saa antaa mennä konttiin. Vielä perjantaina pelastin moniakin tärkeitä asioita, kuten pari kirjaston kirjaa, muutamia papereita, kasseja, astioita jääkaapista yms. jotka olivat juuri päinvastaisella alueella kuin pitäisi. Alueet oli merkattu PostIt-lapuilla: to Finland/Stays. Sitten yhtäkkiä tajuaakin, että joku asia on vielä väärällä vyöhykkeellä! No mutta, ei nyt ainakaan vielä ole tullut mitään ihan hirveän isoa mieleen, joka olisi pitänyt jäädä tai puolestaan pakata. Meillä on ystäväperheeltä lainassa astioita, petivaatteita, pyyhkeitä, lautapelejä ja DVD:tä, joten aika sujuvasti meidän elämä täällä kulkee vaikka lapsilla alkoikin nyt lomaviikko. Ja hei wohoo, ei meidän lapset olekaan nettiriippuvaisia. (Eikä edes Lassi saanut leirin aikana suuria vieroitusoireita). Mutta lauantaina kun pakkausäijät olivat pakkaamassa, niin vasta neljän tunnin jälkeen lapset kaivoivat puhelinpelit esiin. Kun piti istua koko ajan paikallaan ja ei saanut oikein koskea mihinkään eikä leikkiä millään, niin siihen asti teimme tehtäväkirjoja ja pelasimme pulmakortteja. Aika hauskaa viihdykettä sekin.

Tilannekuva sohvalla lojumisesta, jota saimme harrastaa tunti tolkulla. Oli pakko olla kotona mutta pysyä samalla pois jaloista. Eikä oikein voinut olla mitään tavaroita esillä. No, siinä me sitten lojuimme koko perhe miesten pakatessa tavaroita pahvilaatikoihin ;)

to Finland / everything stays

Näky keittiössä tällä hetkellä

Tänään sunnuntaina olimme piknikillä kuuden suomalaisperheen kanssa läheisellä viinitilalla. Kaikki toivat mukanaan erinäisiä herkkuja. Ihan kiva oli olla pois täältä pahvilaatikkojen valtakunnasta. Kuvat kertokoot tunnelmista enemmän :)

Viinitilan parkkipaikalla oli valtava eukalyptuspuu.

Tilalla oli paljon kanoja ja kukkoja tepastelemassa ympäriinsä.

Siinähän se ahnein heti pöydässä ;) Lapset olivat filteillä nurmikolla.

Meillä oli äkkiä laskettuna ehkä 11 lasta mukana. Eikä yhdellekään tainnut käydä aika pitkäksi. 

Rivi "meidän" lapsia. 

Vähän tämmöistä rakkauskuvaa.

The Havukainen family

Yleiskuvaa viinitilalta. Lassi siellä kiipeilemässä.

Ihanat naiset piknikillä.

Kukko tuli kurkkaamaan, että onko mitään herkkuja tarjolla tyttöjen filtillä. Lassi pelaa kaverinsa kanssa naapurifiltillä Unoa. Pienet lapset lennättivät pieniä styrox-raketteja kunnes yksi niistä juuttui puun latvaan. 

No itse Kaizuhan se siellä vanhana Tarzanina kiipesi puuhun pelastamaan tilanteen.

Takaisinajomatkalla oli pakko pysähtyä ottamaan kuva järvestä, jossa olimme viime kesänä melomassa. Himppusen on päässyt tuo veden pinta laskemaan täällä. Paikoin kuivan pohjan sentään peittää pieni kostea kerros.

Maisemaa kotiinajomatkalta. Ihan tommosia peruskämppiä, saattaisin suostua itsekin asumaan tämän kaltaisessa talossa :)

Pikku kukkapäivitys naapurikadultamme. 

Itsellä taisi vierähtää tänään illalla useampi tunti salilla (viimeinen päivä tänään Y:llä). Sinä aikana perheen pojat olivat alkaneet kasata lainassa olevaa 500 palan palapeliä. Onhan tästä tavaroiden puuttumisesta omia hyviäkin puolia. Tavallaan sitä puuhataan jotenkin vielä enemmän yhdessä.

Vähenee, vähenee, vaan ei vielä lopu

Viisi viikkoa vielä jäljellä. Kontti lähtee ensi viikolla. Vähitellen olemme kaivelleet neljä matkalaukkua esille ja pakkailleet niihin kamoja jotka kulkevat meidän kanssamme sen aikaa kun kontti on matkallaan kohti Suomea. Viime hetken vaateostoksia on vielä tehty, vaikka muuttofirman haluamaa tavaralistaa tehdessä osoittautui, että suuri osa omaisuudestamme taitaa olla kiinni vaatteissa... Ainakin jos ne arvotetaan Suomen hintojen mukaisesti.

Palataan kuitenkin viikon päähän ja kerrataan hiukan tapahtumia.

Sunnuntaina saimme vieraiksi entisen Suomi-naapurini miehensä kanssa. Ja nyt tarkoitan todella esihistoriallista tuttua, sillä asuimme naapureina hiukan yli 25 vuotta sitten mutta merkillisten sattumien kautta ajauduimme jälleen tekemisiin hiljattain. He olivat suunnitelleet jo tovin Kalifornian road trippiä ja kun me kerran täällä vielä olimme rojuinemme, niin tarjosin heille majapaikkaa. Olin saanut uuden omistajan järjestämään altaan suodattimen putsauksen edelliselle päivälle, joten tietysti laitoimme illalla span lämpenemään piiiitkästä aikaa (tätä ennen vesi oli taas pariin otteeseen värjäytynyt ruskeaksi, koska filtteri oli todella tukossa).

(Sinin kuvatekstit:) Joka maanantainen koko koulun aamunavaus. Eipä ole näitäkään meidän perheelle luvassa enää kuin kolme. Voi nyyh! Jotenkin sitä muuttoa odottaa (että se olisi jo ohi) ja toisaalta yrittää jarruttaa ajan kulua.

Tällä viikolla onkin sitten sadekausi päässyt toden teolla käyntiin. Lähes joka päivä on satanut, ja koska meillä on nyt vain yksi auto käytössä (ja Sini on rampannut ahkerasti YMCA:lla) olen joko saanut kyydin töihin tai ollut kotikonttorilla. Parina päivänä olen tosin pyöräillyt uudella maantiepyörälläni (jos jotakuta kiinnostaa, niin merkki on Trek 1.1) jonka päätin lopulta hankkia pitkän jahkailun jälkeen viime viikolla. Kun ennen pyörämatka töihin kesti 25-30 minuuttia niin nyt olen sotkenut sen tuolla uutukaisella 16 minuutissa. Ihan kiva peli se on vaikka jotakuinkin halvin mahdollinen minkä löysin.

Kukatkaan eivät ole yhtä komeita kuin kirkkaan sinistä taivasta vasten, mutta oikein kauniita näinkin. Ja oikeasti hyvä että sataa vihdoin. Meidän sadekamppeet vaan ovat melkein kaikki siellä Audin sisällä... Tämä on todella tällaista erilaista elämää muutenkin. Pientä seikkailuhenkeä ja leirifiilistä tässä haetaan, toki ensi viikolla vielä enemmän kun kontti lähtee.

Eveliina erään parhaan ystävänsä kanssa. He esittelevät koruja, joissa on tekstit "best" ja "friend" <3

Täällä on oikeasti ollut aika kylmä. Päivisin ehkä 12-16C ja jotenkin hyytävän kylmä tuuli. Varsinkin aamuisin on ollut toppaliivi kovassa käytössä. Nyt pitäisi taas lämmetä lähelle kahtakymmentä astetta, vaikka sää pilvisenä pysytteleekin. Tässä olen taas lähdössä YMCA:n ihmeelliseen maailmaan. Näen siellä päivittäin Suomi-kavereita, mutta olen myös saanut uusia paikallisia kavereita. Hassua, että ensi viikon jälkeen pitää vaan sanoa paikallisille kavereille hyvästit, että moikka, ei ehkä nähdä enää koskaan!  Onneksi on Face ;)

Kirjoittelimme tuossa jo kolme viikkoa sitten, että Audi on matkalla kohti Suomea. Tällä viikolla selvisi, ettei se olekaan vielä ehtinyt kuin Losiin asti. Ihmettelin kun rahtausfirmalta (Finn-US) ei ollut vielä tullut seurauslinkkiä ja kyselin sen perään. Vastauksena tuli, että he eivät olleet saaneet pariin viikkoon laivayhtiöltä kontteja ja kaikki kamat ovat seisseet heidän varastossa sen aikaa. Kas kun eivät viitsineet ilmoitella mitään... Hiukan pistää sapettamaan, sillä laitoimme Audin matkaan hyvissä ajoin nimenomaan siksi, että se olisi Suomessa suunnilleen samoihin aikoihin kuin me emmekä välttämättä tarvisi vuokra-autoa ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Noh, sen saa nyt unohtaa sillä Audi näyttäisi nykytiedon mukaan saapuvan Helsinkiin 25.3. joten noin pari viikkoa joutunemme olemaan ilman omaa pirssiä. Parin viikon päästä pitäisi laittaa Mersukin matkaan heidän kauttaan. Ihan OK on hommat hoituneet Finn-US:n kanssa tähän asti, eikä tämä viive ollut ilmeisesti heistä kiinni, mutta kaiken tämän härdellin keskellä alkaa verenpaine nousta kun kuviot ei menekään niin kuin on suunnitellut.



Suunnitteluista ja järkkäilyistä puheen ollen nyt on varmistunut se, että työpisteeni Suomessa tulee sijaitsemaan kaikista ennakkotiedoista poiketen jälleen Tampereella (varoitus kaikille vanhoille kollegoille siellä)! Se onkin jotakuinkin ainoa asia mitä kotipuolessa on vielä järkkäilty. Täällä sen sijaan on sovittu katkaistavaksi netti ja TV kuun lopussa (AT&T), vesi, viemäri ja jätehuolto (Sunnyvalen kaupunki) ja vakuutukset (State Farm). Kaasu & sähkö (Pacific Gas & Electric) tuli jo siirrettyä uusien omistajien nimiin sillä he tarvitsivat todistuksen tässä osoitteessa asumiselle, että saavat lapsensa rekisteröityä uuteen kouluun, ja PG&E:n lasku kelpaa tästä todistukseksi. Samojen hommien kanssa tappelimme itse tänne muutettuamme.



Sini on edelleen lähes asunut YMCA:lla ja muutenkin hurahtanut kuntoiluhommiin. Hassua, että minä olen tähän asti ollut se joka meidän perheessä hoitaa juoksut ja pyöräilyt mutta nyt Sini on selvästi se aktiivisempi osapuoli. Täytynee itsekin alkaa tsemppaamaan - taikka antaa olla ja käydä avaamassa uusi olut ;)

Eveliina lähdössä tänään ystävänsä synttäreille. Hän itse valitsi lahjan ja paketoi sen ilman apuja. (Ja vielä koristeli paketin itse, aika helppoa aikuisen näkökulmasta ;) )

Tämän päiväinen puoli-extempore yhteis-dinner, jonka jälkeen Putous-kisakatsomo. Tähän kuuluisi vielä sauna kavereiden kanssa. Ehkä sitten viiden viikon päästä. 

Meidän poppoo lähdössä iltasella kotia kohti. Kiitos ihanasta illasta <3

Kevään ensi merkit vaikka kylmenee, kylmenee...

Täällä olemme saaneet nauttia keväästä täysin rinnoin. Todella kauan kaivattu sadekin saapui, kylläkin aika vähäisenä. Nippa nappa sain etsiä Mersusta, että missä ne tuulilasinpyyhkijät tässä autossa nyt sitten sijaitsevatkaan. Valitettavasti tämä vesimäärä ei vielä oikein metsiä kastellut, puhumattakaan pohjavesitilanteen paranemisesta. No, vilkaisinpa tässä sääkarttoja. Luvassa on sekä sadetta, mutta myös kylmää!!! Siis todella kylmää!!! (Paikalliseen säähän verrattuna, ei toki Suomen talveen.) Tässä kun on päästy jo todella kauan nauttimaan reilusti yli paristakympistä, niin tämä 15C:kin tuntuu vähän kirpeän kylmältä. Puhumattakaan, että ensi viikolla on luvattu yhtenä päivänä 9C!?! Onhan se nyt pikkusen hassua. Olin jo varautunut, että tässä sitä nautiskellaan ihanasta lämmöstä. No, onneksi kadut ovat kuivat ja nurmikko vihertää. Täällä on kyllä jo ihan kevät. Linnut laulelevat kovasti ja yhä useammat puut ovat puhjenneet kukkaloistoonsa.

Heti makuuhuoneemme ikkunan takana saamme ihailla näitä punasia ruusuja. Kuvan otin ikkunan läpi. 

Tässä pieniä makupaloja kevään merkeistä.

Alkaa tässä jo tavallaan olemaan haikeutta ilmassa. Lassilla oli torstaina viimeinen taekwondo. Jo siinä opettajien ja muiden lasten hyvästellessä alkoi olla aika haikea olo. Mietin, että mitä se tuleekaan olemaan sitten kun on viimeinen koulupäivä tai kun näkee viimeistä kertaa vielä kaikki kaverit (niin aikuiset kuin lapsetkin). Luojan kiitos nykyisin on kaiken maailman Skypet ja Facet niin voimme ainakin luvata olla yhteyksissä tänne jääviin ihmisiin. Suomesta kun muutti tänne, niin oli helppo sanoa kaikille, että nähdään sitten pian kun tullaan takaisin. Mitä sanoa, kun lähtee täältä? Kyllähän täältä iso Suomi-tukiverkosto on palautumassa Suomeen, mutta monet lasten ja meidän ystävistämme muuttavat ajan myötä omiin kotimaihinsa. Ainakin Japanin- ja Israelin-reissut tulemme varmasti toteuttamaan jossain vaiheessa. Ja Suomen kotimme Havula saa tottua majoittamaan ihmisiä todella monesta maasta ja kulttuurista.

Kontti lähtee tasan kahden viikon päästä. Onhan se jotenkin hassua. Olemme Kz:n kanssa laskeneet nyt kaikkia tavaroitamme Exceliin ja yrittäneet keksiä niille jonkun rahallisen arvon. Vielä autotalli ja kylppärit ovat laskematta. Sitten on sekin "pikku puuha ja iltojen ilo" lusittu. Ei tässä ainakaan tekeminen lopu kesken. Vielä kun tietysti on työkuviot ja koulut (kulkeminen vuoroin sillä yhdellä autolla, pyörällä ja potkulaudoilla). Toki suomme myös lapsille play dateja, vaikka välillä meinaa alkaa huumorintaju loppua kaiken tämän aikataulu-/kuljetussumplimisen keskellä. Jumpalla/salilla yritän päästä käymään joka päivä vielä kaksi viikkoa, jonka se jäsenyys on voimassa. Tuli muuten mieleen mainita, että olen taas kehitellyt aamusmoothieta. Lisään aina siihen kaikkea mitä on, mutta edellisten ainaiden lisäksi olen laittanut mm. saksanpähkinöitä, manteleita, pinaattia ja lehtikaalia (kale). Toimii mainiosti!

Nyt viikonloppuna onkin ollut säpinää. Meillä oli yökylässä israelilaiset kaksostytöt. He halusivat pitää meille vapaapäivän kotihommista. Pe illalla tytöt halusivat itse tehdä pedit, emmekä saaneet illan aikana oikein muutenkaan koskea mihinkään mikä liittyy jotenkin kotihommiin. He tekivät kaiken puolestamme. He myös suunnittelivat koko illan lauantain aamupalaa. He kattoivat jo pöydänkin illalla ja kun kaikki oli lauantaista aamupalaa varten valmiina, niin he sulkivat molemmat kulkuaukot keittiöön. Aamulla kun oli "The Dragon Restaurantin" avajaiset, tytöt leikkasivat juhlavasti kulkuväylän auki :) Miinuspuoli oli tietysti se, että tytöt olivat niin täpinässä tästä hienosta suunnitelmastaan, että heräsivät jo kuuden jälkeen aamupalaa toteuttamaan ja seitsemän maissa taisimme istua jo aamupalapöydässä. (Kaizun annoin nauttia lauantaiaamun unista niin pitkälle kun uni maittoi.)

Siskonpeti. Sillä aikaa me Kz:n kanssa katsoimme Siskonpetiä ;)

Pieni koiratossu on vartiossa, ettei kukaan pääse keittiöön ennen ravintolan avajaisia, jossa paperit juhlallisesti leikattiin. 

Tyttöjä tultiin noutamaan punaisella ratsulla.

Tänään iltapäivällä me olimme kokoontumassa ystäväni luo ihastelemaan hänen uutta hääpukuaan ja sormustaan ja fiilistelemään kaikkia tulevia hääjuttuja. No, hehän olivat yllättäneet minut ja juhlat muuttuivatkin minun yllätysläksiäisiksi. Olihan se hassua ja hämmentävän hemmottelevaa. Onneksi nämä olivat semmoiset naurun ja ilon täyteiset juhlat. Ehdimme sitten kyynelehtiä vielä myöhemmin :) Kun miehet lapsineen tulivat hakemaan naisiaan juhlista jäimmekin vielä muutama perheen voimin katsomaan Putousta yhteistuumin. Ihana lauantai <3 Pakko vielä hehkuttaa, että sillä välin Kz ja lapset olivat siivonneet kodin kokonaan ja lisähehkutuksena, että sain lahjakortin yhteen lempikaupoistani: Pottery Barniin :D Pakkohan tässä on siis käydä siellä vähän pyörähtämässä ;)

Kiitos prinsessani ihanista juhlista <3 Viisi oikein tärkeää paikallista ystävää on ehtinyt jo muuttaa Suomeen ennen meitä, mutta kyllä täällä vielä ihana Suomi-porukka löytyy meidät hyvästelemään. (Onneksi ei lopullisesti ;) ) 

Samppanjan ja vaahtokarkkien lisäksi tarjolla oli mm. suklaakakkua. Njamiii. Olisihan se nyt ihan kamalaa, jos tässä ihan pääsisi laihtumaan :D Röyh!

Tämä pieni juhlija oli osan ajasta mukana menossa.