Viikko Suomessa takana

Muutto Kaliforniasta takaisin Suomeen ei tietenkään katkaise sitä sidettä mikä parin vuoden asumisen aikana ehti syntyä. Olemme nyt olleet omassa Suomen-kotonamme viikon päivät mutta monessa tilanteessa on tullut mietittyä miten joku asia olisi tullut hoidettua rapakon takana. Esimerkiksi sydäntä suorastaan riipaisi, kun ruokaa laittaessa tuli heitettyä ihan tavalliseen roska-astiaan tomaatin kannat, tyhjät lasipurkit ja muovirasiat. Kaliforniassa sinne ei olisi päätynyt yksinään näistä. Meidän kulmilla kun ei vieläkään kierrätetä kuin paperia. No, pitää ottaa taas selvää paikallisista kierrätysjärjestelmistä, perustaa komposti ja ehkäpä hankkia muutama kana syömään ylimääräisen ruuan (seriously).

Mutta kerronpa jotain ensimmäisen viikon kulusta ja tunnelmista.

Kyyti lentokentälle saapui 4:30am. En tiedä olenko suositellut Berry's Shuttle -nimistä tilaustaksipalvelua, mutta tässä voisi olla sen paikka. Kyyti Sunnyvalesta SFO:n kentälle maksaa Berryllä noin $70 joka on huomattavasti edullisempaa kuin monella muulla firmalla. Varaus onnistuu näppärästi sähköpostitse ja kuskit ovat olleet aina ajoissa. Olen käyttänyt pelkästään tätä firmaa jos en ole itse ajanut kentälle. Kentällä pääsimme turvatarkastuksessa TSA-linjaa pitkin, jossa ei tarvinnut edes nesteitä kaivella laukuista pois ja kengät sai pitää jalassa. (Amerikan pomoni on päässyt johonkin paljon reissaavien henkilöiden TSA-listalle ja voi aina kävellä tuota reittiä portille. Kerran kun olimme yhdessä Seattlessa, hän ehti siemailla puolisen tuntia viiniä kahvilassa ennen kuin itse ehdin paikalle muun rahvaan kanssa jonoteltuani.) Lento lähti ajoissa 7:05, vaihto (erittäin helppo) JFK:lla ja kone laskeutui Hki-Vantaalle hiukan kahdeksan jälkeen sunnuntaiaamuna. Ulkona oli kaunis keväinen auringonpaiste, lämpötila nollan tuntumassa, ja lunta viitisen senttiä. Ei siis mikään hassumpi keli kotiutumiselle.

Lassi ja Sini saivat jonkin verran unta lennoilla (Sinin lisäys: 30min+30min kahdella eri lennolla), Eveliina ei selvästikään malttanut nukkua vaikka silmät olivat ristissä ja itselle ei uni vain tullut. Kentällä oli vastassa Vantaalla asuvat ystävämme ja tuore kummipoikamme, jota Sini ei ollut edes vielä nähnyt livenä. Hyppäsimme lopulta 10:20 lähtevään Tampereen suuntaan vievään bussiin ja Eveliinakin sai jonkin verran unta palloon. Meitä oltiin vastassa Ideaparkin pysäkillä parin auton voimin ja sullottuamme laukut kyytiin suuntasimme omaan tyhjään kotiimme.

Talo oli kiitettävässä kunnossa, siivottuna, ja muutenkin selvästi hyvin pidettynä. Totta kai parissa vuodessa paikat alkavat hiukan rapistua, eivätkä irvistävät listat olleet poissa ollessamme itsekseen korjautuneet. Ehdimme ihmetellä uusvanhaa kotiamme tuskin viittä minuuttia, kun ovesta hyökkäsi pari naamioitunutta kaappaajaa, jotka laittoivat meille siteet silmille ja sulloivat autoon. Pienen hämäysajelun jälkeen pysähdyimme, nousimme portaat ylös jonnekin sisätiloihin, ja löysimme itsemme paikallisen kyläkoulun (joka sijaitsee talomme viereisellä tontilla) juhlasalista, jonka oli vallannut joukko sukulaisiamme, ystäviämme ja naapureitamme. Olimme todella häkeltyneitä miten paljon läheisimpiä ihmisiä oli vaivautunut paikalle meitä vastaanottamaan! Ihan mahtava yllätys kertakaikkiaan!

(Sinin kuvatekstit) Tämän kuvan ottohetkellä reissun alusta alkoi olla noin 25 tuntia. Hyvin jaksaa juhlia rakkaiden ympäröimänä :) Kaizu sai kaappauksen alussa myös Suomi-tamineet ylleen. 

Juhlissa vierähti ehkä pari tuntia, että saimme akuuteimmat kuulumiset kaikkien kanssa vaihdettua. Sitten siirryimme ihan oikeasti kotiimme pienemmän joukon kanssa ja aloimme asettumaan aloilleen. Ja kovin kauan ei mennyt ennen kuin saunakin jo napsahti päälle... Lapset ehtivät serkkujensa kanssa ensimmäisenä lauteille ja pian he vilistivätkin jo lumihankeen pyöriskelemään. Itsellä meinasi silmät alkaa painua kiinni jo viiden aikoihin mutta reipas kävely pitkin kotitietä auringonpaisteessa sai mielen ja ruumiin taas virkistymään.

Ensimmäinen yö ja kaikki sen jälkeenkin ovat menneet ihan hyvin unirytmin löytymisen kannalta. Olemme nukkuneet anopin jostain taikomilla ilmapatjoilla ja lainapetivaatteilla. En tiedä yliarvioinko lattialämmityksemme voiman vai laukesiko itselläni joku kotiinpaluustressi mutta puolen viikon paikkeilla alkoi itsellä flunssa painamaan päälle. Muut ovat onneksi säilyneet ihan terveinä.

Heti sunnuntaina onneksi aurinko helli meitä. Kuva on otettu etupihaltamme.

Viikon aikana saimme myös lisää lunta. Kuvan otin ruokaerkkerin ikkunan läpi. 

Lapset ovat olleet ulkona todella paljon ja nauttineet pulkkailusta ja muista talvitouhuista. 

Lapset ehtivät rakentaa lumiukot juuri ennen lumien sulamista. Samana päivänä alkoi olla jo +8C ja säätiedotuksessa vilahtelee asteet jo toisella kymmenellä. 

Meikäläisellä on nämä kaksi ensimmäistä viikkoa lomaa mutta kuinka ollakaan, tiistain olinkin jo konttorilla (josta löysin nimelläni varustetun työpisteen ja paljon vanhoja työkavereita) samoin torstaista meni kuutisen tuntia näpytellessä työjuttuja. Siinä sivussa olemme vähitellen tuoneet varastosta pahvilaatikkoja sisälle, joita Sini on luokitellut ryhmiin "käyttöön", "varastoon" ja "pois". Samoin olemme remppailleet lasten huoneita: molemmista revittiin tapetit irti ja nyt on alustavat maalailut tehty. Vielä olisi hiukan akryylimassalla leikittävä, että saa saumat siisteiksi.

Lapsista oli iso apu tapettien repimisessä.

Lapset ovat viettäneet puolet viikosta parhaiden kavereidensa kanssa. Ensi viikolla alkaakin sitten suomalainen koulu, jolloin ei ehkä ihan samalla lailla ole aikaa. Tosin ilmeisesti täkäläisessä koulussa tulee hiukan vähemmän läksyjä kuin mihin he ovat tottuneet... Samoin olemme saaneet vieraiksi useampiakin vanhoja tuttuja - jopa hyvät Kalifornian-ystävämme, jotka muuttivat Suomeen jo muutama kuukausi sitten. Melkoisen metka fiilis tavata nyt aivan eri ympyröissä.

Lauantaina pääsimme Sinin kanssa tekemään hiukan hankintoja. Esimerkiksi sellaista pientä tuli osteltua kun pesukone, kuivausrumpu, vuodesohva ja pari mattoa... Noh, tämähän on hiukan kuin uusi alku joten siihen pitää myös hiukan investoida.

Kaiken kaikkiaan viikko on sujunut emotionaalisesti paljon helpommin kuin olimme ounastelleet. Luultavasti tuo kaunis keväinen sää on auttanut asiaa mutta ei tässä mitään kiirettä ole takaisin lähteä. Kun vain pian saataisiin autot ja muut kamat, niin elämä alkaisi taas asettumaan uomiinsa.

Lauantai-illalla saavuimme siskon perheen luo Turun saaristoon. Serkut saavat viettää yhdessä täydellistä laatuaikaa ja aikuiset nauttia toistensa seurasta. Itsekin asumme aika maalla, mutta tällä varsinkin on maalaistunnelma kohdallaan ;) 

Kotieläinosastolta löytyy mm. kanoja. 

Päivän saldo oli yhteensä kuusi munaa, yksi joka kanalta.

"... täältä tulee munavaras!" ;)

Kullervo-kukko orrellaan