Eveliinan synttärijuhlat

On ollut taas vähän toiseen tyyliin puuhantäytteinen viikko. Aina kun olen ehtinyt, olen käynyt juoksemassa pienen lenkin. Tein itse itselleni selväksi, että torstaista sunnuntaihin olen juoksukiellossa, koska muuten olisin ihan pulassa synttärijärjestelyjen kanssa ja taas keräisin vain itselleni kiirettä. Sunnuntaista keskiviikkoon mennessä ehdin lenkkeillä 31km. Muuten juostahölkytellen, mutta Rancholla isoimmat ylä -ja alamäet, joita todella riittää, toki matkasin kävellen. Ei se ole huima matka urheilulliselle ihmiselle, mutta minulle, vanhalle rapakintulle se taitaa olla enemmän kuin kaikki lasketut lenkkeilyt yhteensä elämäni aikana ennen tänne muuttoa :)

Aika paljon tällä viikolla juoksin tasamaallakin, mutta noin puolet matkasta taas näissä "reidet, pakarat ja pohkeet huutaa Hoosiannaa"-maisemissa :D Nämä maisemat ovat vaan niin huikeat ja aina joka suuntaan oikeastaan vuoristo näkösällä.

Tiistaina Lassin luokka oli muiden nelosluokkalaisten tapaan läheisessä Serra Parkissa viettämässä kesäpäivää piknikin merkeissä. Vein tarjolle kaksi isoa astiallista hedelmiä jaettavaksi. Kiva, kun lapsillakin alkaa jo hellittää vähän työtahti koulussa ja tämä viikko ja ensi viikko ovat jo aika rentoa puuhaamista. Läksyjä tuli vielä tämän viikon ajan, mutta ensi viikolla sekin helpottaa. Keskiviikkona on viimeinen koulupäivä tällä erää. Lassi sanoi perjantaina, että hänellä ei tule enää koskaan neljännen luokan läksyjä. Oli pakko jatkaa, että Kaliforniassa, koska Suomeen palattuamme Lassi saattaa hyvinkin palata nelosluokalle, vaikka on täällä ensi vuoden jo vitosella. Täällä kun koulu alkaa vuotta aikaisemmin.

Lassi Serra Parkissa (tuossa oikealla heittelemässä amerikkalaista jalkapalloa). 

Illalla kävimme ystävän kanssa vähän shoppailemassa paikallisessa askarteluliikkeessä Michaelssissa. "Käydään nyt vähän katsomassa ja ostamassa ehkä jotain elintarvikevärejä. Välttämättä ei tarvita mitään. Varmaan riittää, että otetaan tämä yksi kori yhteiseksi" Jep. Pois lähdimme kori JA kärry täynnä tavaraa, mm. tikkareidentekotarvikkeita ja muuta elintärkeää tulevia synttäreitä silmälläpitäen. Huipuin taisi olla heliumsäiliö, jolla saa itse täytettyä ilmapallot. Poistui sekin murhe, että meidän Eveliina-pallot ja Onnea 7-vuotiaalle -pallot olisivat roikkuneet tekstit alaspäin :) 

Keskiviikko menikin sitten aivan koko päivä askarrellessa ja väkästellessä niitä kaikkia koristelujuttuja cupcakeihin ja samalla tein 33 tikkaria. Aamulla huomasin, että Eveliinan toinen silmä oli hieman punoittava ja tavallista rähmäisempi. Samalla kun vein Lassin kouluun kysyin opettajalta ja officelta, että saako Eveliina tulla kouluun sen silmän kanssa. Officella käskettiin käydä lääkäriin tarkistamaan tilanne (30min. varotusajalla saimme ajan, joten sai lähteä kuin hauki kaislikosta aamuruuhkaa uhmaten) ja Eveliina olikin sitten sen päivän kanssani kotona. Onneksi (ehkä) silmätippojen ansiosta silmä näytti jo iltapäivällä paremmalta (siis oikeastaan lähes normaalilta) ja torstaina hän sai mennä jo takaisin kouluun.

Parit Havaiji-tikkarit

Keskiviikkona Lassin luokassa oli "Making Ice Cream Day", jolloin koko luokka teki itse jäätelöä koulussa. Mukaan piti tuoda kotoa 10 oz tyhjä säilyketölkki ja puolen gallonan tyhjä pahvinen maitotölkki. Taas tämä ylihuolehtiva äiti mietti (kuten aina kaikilla retkillä ja piknikeillä), että pitäisikö ottaa varoiksi mukaan pari ylimääräistä settiä noita tekotarvikkeita, jos joltain luokkakaverilta on unohtunut... Sitten kyllä järjen ääni sanoi, että oppiipahan huolehtimaan jatkossa ja miksi just MUN pitää olla aina se, jolla on koko jengille varoiksi kaikki eväät ja tarvikkeet, että jos vaikka joku on sattumalta unohtanut, niin on sitten antaa ja jakaa... Kai tällekin joku diagoosi on olemassa :D

Torstaina Eveliinan luokka oli puolestaan muiden ekaluokkalaisten tavoin siellä samaisessa Serra Parkissa. Olin avustamassa koko päivän eli kävelimme yhdessä koululta lasten kanssa puistoon, vietimme päivän siellä ja iltapäivästä kävelimme takasin. Eveliinan luokalle on tullut uusi japanilaistyttö hetki sitten ja tämä ylisosiaalinen tyttäreni (ei ole omena kauas puusta pudonnut) on jo kiintynyt täysillä tyttöön ja nyt he ovat erottamattomat. Kyseessä ei ollut parijono, mutta nämä kaksi tyttöä halusivat kävellä molemmat matkat käsi kädessä. Torstaina puolestaan Lassi sai viedä kouluun filtin, tyynyn ja lempikirjan, koska he saivat lukea luokassa pari tuntia. Lassin luokalla oli muuten hauska yllätys torstaina ja juuri sattumalta olin myös koululla silloin. Kun kello soi välitunnilta sisälle, kaikki nelosluokkalaiset juoksivat tiettyyn kohtaan koulun pihaa ja musiikin alkaessa soida he esittivät muulle koululle pienen tanssiesityksen.

Pejantaina oli Lassilla Kite Day eli tällä kertaa koko luokka teki leijat itse ja lennättelivät niitä iltapäivän.
Minä olin puolestani viimeistä kertaa Eveliinan luokassa apuna tällä erää. Opettaja antoi minulle pienen paketin ja kortin. Tässä näyte kortin kauniista tekstistä:

Thank you for being an amazing volunteer in our class this year. I could count on you to help with anything. The students and I were so lucky that you were available to help us! I hope you and your family have a great summer. Thanks again for everything!

Aikas liikuttavaa. Ja oli opettajallakin kyyneleissä pidättelemistä kun halasimme. Tuli oikeasti olo, että minusta on tainnut todella olla hyötyä. Ihanaa. Rahallista palkkaa kun tuosta ei saa, niin ihana tietää, että on osannut hommansa ja aito, vilpitön kiitos on kyllä paras tapa tuoda se esiin.

Vein molemmille opettajille vähän maistiaisiksi suomalaisherkkuja samalla kun leivoin. Tässä pienet näytteet suklaaneliöistä.

Lassin luokka testaamassa leijojansa koulun pihalla. (Juuri kyllä lopettelemassa, jonka vuoksi leijoja ei oikein näy ilmassa.)

Koululla auttamisen ja kauppareissun jälkeen oli aika alkaa leipoa viikonlopun synttärijuhlia varten. Olen niin "kaikki valmiiksi todella aikaisin"-tyyppiä, niin toki leipomusten lisäksi valmiina oli jo kaikki astiat, koristeet ja ylipäätään kaikki tulevia juhlia varten. Teemana oli Havaiji-juhlat. Tein hauskan huomion, kun takapiha on koristeltu värikkäin muovikukin ja Aloha-kyltein, niin varmaan päivittäin kolibri on yrittänyt käydä imemässä kukkia ja jopa kylttiä. Se vaan lentää muovikukasta kukkaan "Voi hitsi, joku on ehtinyt jo käydä täällä... Voi hitsi, taas kuiva saalis... Voi hitsi..." Ne siis selvästi suunnistaa kirkkaan värin perässä eikä niinkään jonkun tuoksun tai muun.

Lauantaina oli vuorossa Suomi-synttärikemut, jossa juhlistettiin sekä Eveliinaa että tuttavaperheen poikaa heidän kotonaan. Samalla juhlimme perheen läksiäisiä, vaikka ei siinä ole meidän näkökulmasta juhlimista, että niin ihana ja läheinen perhe muuttaa Suomeen. Onneksi voi juhlia sitä, että olemme saaneet viettää ihanan ja ikimuistoisen yhteisen vuoden täällä. Paikalla oli kourallinen Suomi-perheitä ja päivä sujui rauhallisesti hyvän ruuan ja seuran merkeissä sekä muksujen pulikoidessa altaassa into piukkana. Sain perheen äidiltä lahjaksi korun, jossa luki: "Many people will walk in and out of your life, but only true friends will leave footprints in your heart." Aika osuva teksti tähän väliin *♡*

Pieni rakas synttärisankari lähdössä kohti juhlia. 

Havaijinneito.

Lahjojen avaamista.

Kinuskikissan neliöitä ja suklaanelijöitä.

Ystäväni tekemä aivan M-A-H-T-A-V-A kakku!!! Lauantain kakku oli vähän poikamaisempi, koska toinen sankareista oli poika. Sunnuntaille tilasin saman kakun tyttömäisen version :)

Synttäreiden parasta antia taitaa olla uiminen, kun lämpömittarissa on varjossa 34C.

Aikuiset saivat herkutella ja lekotella varjossa.

Juhlat jatkuivat aina pimeän tuloon asti. Yleensä Piilaaksossa on aika viileät illat ja yöt, mutta nyt ei kyllä tullut ikävä pitkähihaista (tai no siis edes paitaa) koko iltana. 

Tänään sunnuntaina olikin sitten Eveliinan varsinaisten kaverisynttäreiden vuoro. Kutsuttuina oli kaikki luokan tytöt sekä naapurin tyttö. Rakas ystävämme oli loihtinut hienon kilpparikakun (jatkona eiliselle hai-kakulle) ja tuli muutenkin auttelemaan keittiöhommissa. Vanhemmat toivat ensin lapset paikalle yhdeksi ja puoli kolmen aikaan olivat itsekin tervetulleita. Juhlat onnistuivat kyllä aivan mainiosti. Synttäreitä järjestellessäni (eli viimeiset 2-3kk ;) ) mietin, että onkohan lapsille nyt tarpeeksi kotiin viemistä kiitokseksi ja tuliaisiksi. (Tyyliin pitää muistaa tehdä joku pieni läksiäispussi.) Nyt kun lapset lähtivät kaikilla vaaleanpunaiset leit kaulalla, kookospähkinäkuppi flamingo-pillillä varustettuna ja merenneitolahjapussi mukana ja vielä jokainen sai valita tekemistäni tikkareista kotimatkalle yhden, tuli mieleen, että taisi sitä viemistä olla ihan tarpeeksi. Se vain vähän vahingossa lähti lapasesta -taas!

Takapihan koristeita.

Lapset odottamassa etupihalla vieraita.

Osa juhlaväestä.

Seuraavana ohjelmassa ongintaa. Se on täällä kaiketi harvinainen tai jopa aivan uusi leikki.

Kaikki tytöt saivat kukalla ja flamingo-pillillä varustetut kookospähkinämukit ensin päiväksi käyttöönsä ja lopulta mukaan.

Parit cupcaket tuli taas väännettyä. Tässä ehkä yksi neljäsosa niistä.

Tässä sunnuntain täydellinen kakkuluomus, joka on siis ystäväni käsialaa.

"♫♫♫ Happy birthday to you.. ♫♫♫"

Lassi taitaa olla pöydän kingi :)

Laulava Havukaisten family. Eveliinan toiveesta esitimme vieraille laulun "Whole New World". (Kuulimme tästä toiveesta vasta tänään aamulla, mutta se meni hyvin vanhasta muistista, koska olimme harjoitelleet esitystä vuosi sitten :) )

Vieraat viilentymässä altaassa. Oikeasti oli varmaan 10C viileämpää kuin eilen eli vain 24C (arvion mukaan). Aurinko on suht. pistävän kuuma ja samoin pihan kivetys, joten osa vieraista tuli välillä viilentymään sisälle ja minä mm. viilensin vain jalkoja istumassa ystäväni kanssa altaan reunalla jalat vedessä.

Välillä lapset halusivat poreet spahan. Kz ja naapurinisäntä parantavat maailmaa taka-alalla :)