Viinikierros

Tällä viikolla onkin taas tapahtunut monenlaista. Keskiviikkona tutustuimme uuteen suomalaisperheeseen, joiden tyttö aloitti syksyllä samassa koulussa lasten kanssa. Sini on heitä pikaisesti nähnyt aiemminkin, mutta nyt olimme saaneet kutsun heidän kotiinsa K-2 –luokkalaisten lauluesitysillan jälkeen. Maailmahan on tunnetusti pieni ja tällä kertaa se tuli jälleen todistettua. Ei siinä mitään, että mies oli ollut aiemmin töissä Nokialla (jonka takia meillä on paljon yhteisiä tuttuja), mutta sen lisäksi molemmat ovat olleet samaan aikaan kanssani TTKK:lla/TTY:lla ja asuneet samaan aikaan Hervannassa kuin me, nainen on kotoisin Lempäälästä, ja hänen isänsä oli meidän entisen rivaripätkän isännöitsijä – jonka toki tunsin hyvin taloyhtiön hallitusjäsenenä.

Siellä se Eveliinakin on muiden joukossa. Suurimman osa ajasta hiukan iloisemmalla ilmeellä :)

Viikonloppuna suoritimme perheiden R ja V kanssa mainion yhteisen kiertoajelun viinialueille Sonoman ja Napan laaksoihin. Seuraavassa siitä tiivistelmä.

Starttasimme lauantaiaamuna puoli yhdeksän aikoihin ja ajelimme suorinta tietä (Golden Gaten yli) Geyservillen kylään, jossa sijaitsee Francis Ford Coppolan omistama viinitila (http://www.franciscoppolawinery.com/). Sini oli lupautunut kuskiksi mutta muissa perheissä lyhyt tikku näytti sattuneen miehille. Paikka aukesi yhdeltätoista, ja ehdimme napsia hiukan maisemakuvia ennen muun seurueen saapumista ja ovien avautumista. Viinin maistelun lomassa tilalla on mahdollista tutustua myös elokuvien (kuten Kummisedät ja Ilmestyskirja. Nyt) rekvisiittaan ja maestron palkintoihin, mm. viiteen Oscar-patsaaseen. Tiskiltä sai yhden punkku- ja yhden valkkarimaistiaisen ilmaiseksi, sen lisäksi otimme muiden perheiden rouvien kanssa $15 kierroksen, jolla sai yhteensä neljää parempaa valkkaria ja punkkua. Loppukaneettina voi todeta, että paikka on ehdottomasti näkemisen arvoinen, mutta viineihin ei kannata koskea.

Coppolan tilan julkisivu...

...ja viinimaita.

Ei ole ihan joka jätkällä tällaista kokoelmaa.



Coppolalta lähdimme laskeutumaan takaisin etelää kohti, ja kiersimme Korbelin samppanjatilalla (http://www.korbel.com/). Kyllä, siis samppanja. Tämä on yksi niistä harvoista tiloista Ranskan ulkopuolella, jotka saavat historiallisista syistä käyttää samppanja-nimeä, joskin siihen on lisättävä asianmukainen etuliite. Tässä tapauksessa juoman tyyppi on California Champagne. Nautimme ensin kahvilassa lounaan ja sen jälkeen saimme maistella ilmaiseksi kuutta erinomaista samppanjaa. Seurueemme mukaan taisi tarttua kaupasta vielä pullollonen kuplivaa ja yksi tilan brandi-pullo. Sanoisin että lopputulos oli siis win-win. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Samppanja-tilalta

Samppanjapaikasta saimme vielä yhden vihjeen viinipaikasta, jossa voisimme käydä matkalla Sonoman läpi hotellillemme. Tila oli nimeltään Kenwood Vineyards (http://www.kenwoodvineyards.com/) joka sijaitsee tien 12, eli Sonoma Highwayn, varrella. Täällä maisteluohjelma maksoi $5, jolla sai viisi (vai kuusi? ;) ) vapaavalintaista maistiaista listalta. Ehkä amatöörimakunystyrämme eivät vieläkään havainneet kaikkia viinien hienouksia, sillä kallein laatu ($75/pullo) ei välttämättä maistunut se paremmalta kuin kolmenkympin pullosta kaadettu. Punaviinien tanniinisuus hiukan häiritsi lähes jokaista maistiaista, mutta muuten olivat ihan hyviä.

Kenwood-maisemia

Tyttöjen lempipuuhaa oli ottaa valokuvia eri viinitilojen ympäristöistä.

Kenwoodista ajelimme suoraan hotellillemme joka oli Fairfieldissä, hieman kauempana viinialueilta. Tällä tempulla säästimme yhteensä satoja taaloja... Suoritimme hieman pulikointia hotellin altaassa ennen kuin kokoonnuimme yhteen huoneistamme napostelemaan päivällistä/illallista.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme jälleen kohti pohjoista, tällä kertaa Napa Valleyn läpi, pannen merkille paluumatkan ehdottomia pysähdystärppejä. Sää oli harmillisen harmaa ja tihkusateinen mutta muuten maisemat, ohi vilahtavat viinitilat ja pikkukaupungit olivat kyllä upeita. Päivän ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Calistogassa sijaitseva Old Faithful Geyser (http://www.oldfaithfulgeyser.com/), joka on yksinkertaisesti reikä maassa josta suihkuaa noin vartin välein parikymmenmetrinen vesipatsas kohti taivasta. Suhteellisen suolaisista pääsylippujen hinnoista ja sateesta huolimatta tämä oli ihan mukava elämys. Myyntitiskiltä löytyi vielä lapsille Nomination-rannekoruihin uudet Wine Country –palaset mikä on erikoista, sillä Nominationia ei ole täällä muuten näkynyt vielä missään.

Geyser OFF...

...ja Geyser ON.

Seuraavaksi palasimme muutamia maileja etelää kohti ja kurvasimme upean Castello di Amorosan (http://www.castellodiamorosa.com/) pihalle. Tässä linnassa Sini oli käynyt jo aiemmin kierrättäessään vieraita viinialueilla. Koska viinit eivät komeasta majapaikastaan huolimatta kuulemma ole kummoisia, niin emme vaivautuneet maksamaan pakollista sisäänpääsymaksua, mutta se ei estänyt ihailemasta linnaa ulkoa käsin. Täältä oli myös hyvä näköala seuraavaan kohteeseemme, vastapäisellä kukkulalla sijaitsevaan Sterling Vineyardsiin (http://www.sterlingvineyards.com/). Sterlingin erikoisuus on siinä, että parkkipaikalta matka kukkulalle taittuu kondolihissillä. Aika suolainen oli hinta täälläkin: kaksi lasta ja kaksi aikuista, joista toinen viinimaistelun kera, yhteensä $70. Mutta kokemus oli kyllä ihan hieno. Ylös päästyämme kaikki aikuiset saivat valkkarilasit ja kävelimme tuotantorakennuksen läpi viiniä siemaillen ja opiskellen viinintuotannon saloja. Näimme mm. fermentointitankkeja ja tammitynnyreitä riveissä. Matkalla tyhjenneet lasit saivat vielä kertaalleen täydennystä ”ilmaiseksi” (jos siis unohdetaan mitä pelkkä ylös pääseminen maksoi). Kierroksen jälkeen siirryimme maisteluhuoneeseen, jossa lisähinnan maksaneet (minä mukaanlukien) saivat vielä neljä parempaa annosta eteensä makunystyröidensä iloksi. Myös lapset saivat ensimmäistä kertaa omaa ”viiniä” maisteltavakseen. Loppuarvioni: upea paikka, OK+ viinit, hienot maisemat, hyvin organisoitu elämys, mutta hintavahko.

Castello-otoksia

Siellä siintää seuraava kohteemme, Sterling.

Matkalla Sterlingin huipulle.

Nämon mun maita!

Kondolihissi tuomassa lisää vierailijoita ylös.

Maishtuish varmaan shullekhin?

Tässä kohtaa sovimme palaavamme perhekunnittain omaan rauhalliseen tahtiin kotia kohti. Kaikilla oli kuitenkin ajatuksena pysähdellä matkan varrella hienoissa paikoissa napsimassa kuvia. Oma ensimmäisen pysähdyksemme oli Bale Grist Mill State Historic Park, joka oli aivan tien vieressä ennen Saint Helenaa. Emme tosin menneet sisälle asti mutta naspimme hiukan kuvia tästä idyllisen näköisestä vanhasta myllystä. Kävin itse pyörähtämässä Rutherfordin eteläpuolella Inglenookin tilalla (http://www.inglenook.com), joka on alunperin suomalaisen Oulussa syntyneen merikapteeni Gustave Niebaumin (ent. Nybom) perustama. Hän oli ensimmäisiä jotka yrittivät ja onnistuivat viinin viljelyssä Kaliforniassa. Nykyisin tämäkin upea tila on Coppolan perheen omistuksessa. Viimeisenä pistäydyimme vielä toviksi Opus One –tilalle (http://en.opusonewinery.com) mutta vain napsaisemaan muutaman kuvan. Tämä onkin sangen moderni mesta monen muun viinitilan rinnalla. Viineistä ei ole mitään tietoa, mutta ainakin naapurin mukaan ne ovat arvostettuja.

Vanha mylly (Eveliina ottamassa tästäkin kuvaa :) )

Siellä siintää Suomipojan kartano.

Voin kuvitella miltä tämä näyttää kun köynnökset on lehdessä.

Melko hieno viinimesta. Nimeä ei ehditty katsoa.

Opus One

Kotimatkalla Berkeleyn ja Oaklandin kohdalla olikin sitten sellaiset ruuhkat ja neljä-kuusi kaistaa mateli eteenpäin, että kumpuilevien viinimaisemien rauhallinen ilmapiiri karisi kyllä hetkessä... ;)