Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista...

Voi apua, tämä on nyt sitten tätä tietoa viimeinen "Postia Piilaaksosta"-postaus. Olo on yhtä aikaa tyyni ja haikea. Tavallaan olen alitajuisesti jopa pitkittänyt tämän kirjoittamista, koska tämä on ollut viimeinen linkkimme konkreettisesti vielä Kalifornian eloon. Kaikki tavarat ovat jo tulleet, samoin molemmat autot. Toiseen olemme saaneet jo jopa Suomen rekisterikilvetkin. Koko elämä on niin sataprosenttisesti jo Suomessa, että ennemmin tuntuu ihan hassulta ajatella, että tässä olisi asuttu muka pari vuotta jossain muualla.

Varmaan kukaan meistä ei antaisi yhtään Kaliforniassa elettyä päivää pois. Tottakai sinne oli oma vaivansa muuttaa kaikkine paperinpyörityksineen ja olihan se jännää hypätä täysin tuntemattomaan, mutta kaikki on ollut sen arvoista. Eniten arvostan sitä, että opimme tuntemaan niin erilaisia ihmisiä eri kulttuureista ja uskonnoista aivan ympäri maailmaa. Kielitaito karttui toki väkisinkin eikä säissä ja maisemissakaan ollut valittamista. Kaiken kaikkiaan äärettömän antoisa, erilainen ja monipuolinen kaksivuotinen tässä on ollut takana. Sitä kiitoksella siis muistelemme.

Kaizulla on jo hieman työmatkailutahti tasaantunut ja hän on ehtinyt viettää jopa useampia päiviä Tampereen konttorilla. Lapsilla oli eilen koulun 100-vuotisjuhlien yhteydessä koulun kevätjuhlat, joten aika kesäisillä fiiliksillä täällä jo ollaan. Eilen kun siniristilippu liehui juhlallisesti salossa, Suvivirsi raikasi ja koivut vihersivät, niin oli kyllä tyyni ja rauhallinen olo, että täällä Suomessa on niin hyvä olla, vaikka kuinka paljon nautti Kalifornian elämästäkin.

Havulan alkukesän fiiliksiä tänään. Viime yönä meillä oli Eveliinan yökyläsynttärit ja vieraina oli 11 tyttöä, joista 8 jäi yöksi (Eveliinan lisäksi). Onneksi sää helli meitä ja lapset saivat temmeltää pihalla sekä illalla että aamulla.

Pieni takapihan puromme. On vähän tuo meidän allas pienentynyt sitten Kalifornia-aikojemme :) Ties vaikka vielä ostaisimme tänne jonkun uimakelpoisen altaan, ainakin lasten käyttöön. 

Luumupuussa alkaa olemaan jo kukkia.

Istutimme yhteen kukkapenkkiin kauraa ihan tunnelman vuoksi. Siitä saanee sitten vaikka lyhteet talveksi.

Eveliina rullaluistelemassa ystävänsä kanssa.

Tämä kevät meni vähän kuten ajattelinkin. Ensimmäiset viikot (jolloin on vielä kylmää) meni ihan vaan siinä huumassa, että nyt olimme tulleet takaisin. Laitaoimme taas kaikki Suomen pään asiat kuntoon kotona ja virastoissa. Ja ihan silmät intoa kiiluen treffasimme taas Suomikavereita. Sitten kun tämä Suomeenmuuttohullaantuminen on alkanut tyyntyä ja elämä alkaa olla suhteellisen tavallista arkea, niin luonto hoitaa tehtävänsä. Nurmikko ja puut vihertävät, kukkapenkit puskevat perennoja, kasvimaa alkaa pikkuhiljaa tuottaa satoa, lämpömittari alkaa näyttää hellelukemia. Miten tässä voisi olla hymyilemättä?

Jee, kaikki huonekalut ovat jo täällä! Kaliforniasta ostettu sohva mahtui juuri täydellisesti Havulan mittoihin. (Toki tiesimme mitat, mutta silti sen täydellisyys yllätti.)

Teetimme Kaliforniasta ottamistamme kuvista tauluja ympäri taloa, jotta saamme nauttia niistä maisemista ja muistoista myös Suomessa. Kirjastohuoneen taulu on 150cmx90cm.

Tässä taulu vielä lähikuvana.

Keittiöön teetimme taulut Kalifornian viinitiloilta (Kuvat ovat lähivuorilta ja Napa Valleystä.)

Kaksi viikkoa sitten luoksemme muutti pieni Taika-kissa. Äidin pikku vauva. En varsinaisesti tiennyt niin paljoa tykkääväni kissoista, mutta sitten kun on oma kissa kyseessä niin voi hellan lettas sentään sitä hoivan, paijauksen ja lässytyksen määrää :D :D

Odotan innolla, että mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Kaizun työkuviot saattavat tulevaisuudessa hieman muuttua, omatkin tulevat työkuviot ovat vielä mietintämyssyssä ja innokkaan myllerryksen alla. Haluamme nöyrästi kiittää kaikkia lukijoitamme ja toivottaa tasapuolisesti kaikille ihanan aurinkoista ja onnellista kesää. Kaliforniaan muuttoa harkitseville haluamme toivottaa tsemppiä ja rohkeutta uuteen elämänvaiheeseen!

Kiitos! Hali! Märkä muisku! Moi <3 <3 <3

(Kaizun loppukaneetti: jos jotakuta sattuu kiinnostamaan miten muuttoautojen tulli-, vero-, katsastusjutut tapahtuvat, niin laittakaa viesti kommenttikenttään. Voin tehdä aiheesta pienen yhteenvedon. Ei muuta - moi!)  

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän

Ensimmäinen Suomessa vietetty koko kuukausi on jo takana. Kaizu on tänä aikana tehnyt Tampereen konttorille vain kaksi työpäivää (ja yhden lomalla olleen työpäivän). Hän on saanut seikkailla Helsingin lisäksi mm. Sveitsissä ja Japanissa. Tämä puolestaan on tietysti tarkoittanut sitä, että arjen asiat kotona ovat minun vastuullani. Tavarat ovat löytäneet jo hienosti paikkansa ja remontti on edennyt lupaavaasti. Kaizulle olen jättänyt vaativimmat työt, mutta helposti olen puutarhakalusteet koonnut ja naapurien avustamana kasannut uuden trampoliinin.

Puputyttö ja velho lähdössä virpomaan.

Näitä pieniä pääsiäistipusia leivoimme Eveliinan kanssa vieraillemme.

Kevään ensikukkia.

Kevätfiiliksiä Sveitsissä

Buddha-patsas Japanissa.

Iltakuva Kaizun hotellilta Tokiossa.

Audi on ollut tosiaan jo hetken käytössämme, nyt odottelemme vain mahdollisia muutostöitä ja katsastusta. Mersu on tullut jo Suomeen, mutta odottelee vielä tullin jonoissa. Puhelin-jutuissa on vieläkin säätöä (esim. oma puhelimeni on edelleen lukittu AT&T:lle), mutta muuten alkaa olla käytännön asiat suhteellisen hyvin hanskassa. Pankkikortit toimivat ja KELA:an olemme ilmoittautuneet Suomessa asuviksi. 

Tämänhetkiset lenkkimaisemani. Olen myös liittynyt tamperelaisen Poltteen jäseneksi, joten crossfit-treenejä pukkaa aina kun aika ja autot antavat myöden. 

Ensimmäinen seikkailuretki Suomessa Audilla kohdistui siskoni perheen luo Turun saaristoon. 

Elämämme täällä(kin) on ollut todella sosiaalista, suorastaan kultakimpalekavereiden täyttämää. Joka ikinen päivä olen nähnyt rakkaita ystäviäni, vaikka silti on vielä iso osa tärkeitä ystäviä ja sukulaisia näkemättä. Myös lapset ovat saaneet olla kavereidensa kanssa joka päivä. Torstai-iltana kun Kz lensi Japanista tapahtui kyllä jotain todella yllättävää. Olimme perheen kesken saunassa. En muista tällaista tapahtumaa ennen enkä jälkeen Havulan historiassa. Sen jälkeenkin olemme käyneet joka ilta saunassa, mutta meillä on kerta kaikkiaan aina saunavieraita. Perjantaina ja lauantaina oli ystäväperheet kylässä ja sunnuntaina saunoimme siskoni perheen luona, kun olimme viettämässä äitini synttäreitä. Lapset ovat saaneet viettää todellista laatuaikaa rakkaiden serkkujensa kanssa. Ihana huomata, miten jollain voi vaan synkata niin täydellisesti.

Paljon onnea äidille/mummalle/anopille!

Serkukset järjestivät ihanan shown. He myivät lippuja ja välispiikitkin oli kirjoitettu etukäteen. Tässä taisi olla meneillään esityksen hartain osuus: Lensi maahan enkeli. 

Tässä on vuorossa "Mageet sanat" elokuvasta Risto Räppääjä ja Viileä Venla. Taustalla näkyy myös pieni ja suloinen  "Kolmas pyörä vaan"-esiintyjä.

Serkkutytöt kesävetimissä.

Tämän aamun ratsastustunnelmia.

Kevät etenee kohisten ja lyhythihaisella pärjää ulkona helposti. Toki se tästä viilenee varmasti vielä, mutta ihana nauttia lämmöstä ja nähdä kun vihreys valtaa luonnon kohisten. Jo päivässä huomaa eron nurmikossa, kukissa ja puiden silmuissa. Havulasta otettiin ilmakuvaa lauantaina "lentohärvelistä" käsin (lisätietoja palvelusta http://vesamikael.fi), jolloin luonto ei ollut ehtinyt vielä kovasti vihertyä. Upeat ovat maisemat, mutta aiomme toistaa kuvauksen vielä myöhemmin kesällä, jolloin luonnon eron huomaa hienosti. (Kaizun kommentti: valitettavasti videot näyttävät latautuvan tähän blogiin ihan luvattoman huonolla kuvanlaadulla - olisiko Bloggerin "ominaisuus"? Tätä ei siis kannata katsoa kovin isolta ruudulta.)

Kunhan saamme vielä taulut teetettyä Havulaan, niin siten julkaisemme vielä yhden blogitekstin, jossa kerromme sen hetkisistä tunnelmista, laitamme sisäkuvia ja fiilistelemme kokonaisuudessaan tätä mahdollisuutta viettää nämä kaksi vuotta Kaliforniassa.  

Odotus palkitaan

Kaizu on ollut koko viikon maanantaista perjantaihin Helsingissä, joten tämän viikon tapahtumat taitavat painottua minun ja lasten kokemuksiin. Kz on ollut niin kiireinen aamusta iltaan, että nippa nappa olemme pystyneet jonkun pikaisen asioidenhoitopuhelun tekemään. Se taas tietää sitä, että kun vihdoin tulee kauan odotettu viikonloppu, niin päivät ovat totaalisen täynnä kaikkia hoidettavia hommia. Puutarha odottaa hoitajaansa pakollisten keväthommien suhteen, mutta onneksi nyt on omenapuut ja päärynäpuu jo leikattu. En ole todellakaan mikään puutarhanhoitoihminen vaikka haluaisin kovasti olla. Siksi olen nyt oikein keskittynyt opiskelemaan mitä kaikkea nurmikolle, perennoille, pensaille ja muille olisi tärkeä tehdä tähän aikaan vuodesta.

Koska tavaroita ei paljoa ole, niin olemme nauttineet niistä mitä on. Takkaa olen poltellut täällä varmaan joka päivä. 

Myös pianoa on tullut soiteltua jonkin verran. Varsinkin Eveliina harjoittelee kaiken maailman lastenlauluja, joita hänelle opetan. Lassi ehti soittaa Suomessa parisen vuotta pianoa, syksyllä toivottavasti molemmat aloittavat taas pianotunnit. Kaizukin onneksi ehti hetken rentoutua perjantai-illalla kun meillä oli kaveriperhe käymässä peruskaavalla: söimme, saunoimme ja Kz soitteli juuri Audin mukana tulleista Pop-toivelaulukirjoista lauluja :D

Tämä on näistä Suomen iloista se yksi, mihin ei kontin tulo tai tulemattomuus vaikuta.

Eilinen taisi mennä kokonaan pientä pintaremonttia tehden. Jopa minä taas uskaltauduin viiden vuoden jälkeen hiomaan pakkeleita ja maalaamaan, vaikka vähän jännittääkin toki, jos en teekään tarpeeksi hyvää jälkeä. Lähinnä tässä on sellaista pikku puuhaa (esim Kz haluaa jalkalistojen ja ovien/ ikkunoiden listojen naulanreijät piiloon ja jiirit siisteiksi), joten mitään isoa muutosta ei tule talon ulkonäköön, mutta toisaalta sellaista pientä huolittelua, jossa on oikeasti valtava homma.

Perjantaina saimme todellisen jännitysnäytelmän jälkeen vihdoin Audin!!! Edes perjantaina päivällä he eivät vielä tienneet, että olisiko auto haettavissa iltapäivällä tai illalla. Se oli tullut maahan jo viikko sitten sunnuntaina, mutta odotti tullauksia ja muita tämän ajan. Meidän oli vaan alkuperäisten suunnitelmien mukaan järkättävä kyyti Hämeenlinnaan, joten se vaikutti monen perheen menemisiin, että saammeko sen vai emme. Samoin koko viikonlopun ohjelma oli tehty niin, että JOS meillä on Audi, niin sitten tehdään asiat tässä järjestyksessä ja JOS taas saamme sen vasta maanantaina, niin sitten teemme näin. Lopulta se meni enemmän kuin hyvin, koska Kz ehti juuri ja juuri Helsingistä tullessaan jatkaakin matkaa Hämeenlinnasta Audilla kotia kohti. Voi sitä ilon määrää, kun pihalle kaarsi viisi päivää pois ollut mies kovasti kaivatulla autolla, joka oli lastattu täyteen tavaraa Kaliforniasta. En voi sanoa muuta kuin HUH ja JEE!

Meidän pieni kolmas lapsemme on saapunut Suomeen tutustumaan uusiin kotikulmiinsa. Siinä on vielä Kalifornian kilvet kiinni, joten se näyttää omaan silmään vielä kovin tutulta. Vähän se haisee ummehtuneelta sisältä, mutta onneksi haju ei ole tarttunut sen sisällä olleisiin tavaroihin.  

Haimme lasten kanssa pihapajusta jo virpomisvitsoja valmiiksi.

Lauantaiaamulla lapset tekivät vitsojenkoristelutehtaan suihkuhuoneen lattialle. Muuten heitä ei ole liioin kotona näkynyt. Molemmat ovat olleet kavereillaan melkein koko ajan kirimässä varmaan kiinni tätä kahden vuoden näkemisvajetta.

Perjantai oli kokonaisuudessaan isojen uutisten ja jännityksen päivä, mutta saimme välillä jo epätoivoiselta tuntuvan aamupäivän aikana kuulla myös iloisia uutisia. (Epätoivo ja epätietoisuus oli Audin aikataulun suhteen. Muut uutiset päivän mittaan olivat myös ihan iloisia :) ) Kontti saapuukin kahdeksan päivää etuajassa, joten muuttopäivä tulee olemaan ensi tiistai! Aivan uskomatonta! Kahden yön päästä meillä on täällä jo kaikki kamat. (Paitsi toinen auto.) Toisaalta Kaizulla pukkaa tuota reissua siihen malliin töiden puolesta, että oikeastaan minulla on ainakin joinain päivinä ilo ja kunnia olla autollinen. Toisaalta kontin tulo helpottaa todella montaa asiaa, toisaalta tarvisi laittaa töppöstä eteen entistä enemmän, jotta tämä talo olisi siinä kunnossa, että tavarat voisi kantaa sisään. Kaizulla on mennyt koko tämä sunnuntai hoidellen kaikkia tärkeitä asioita, lähinnä tässä tapauksessa Audiin liittyen. Samoin työkuvioita, SIM-korttiasioita, pankkijuttuja ja muita pitää hoidella tässä sivussa. Ei ole paljon sirkkeli, naulapyssy eikä moottorisaha tänään laulanut, mutta todella, todella tärkeitä juttuja on toki tullut hoidettua.  

Irtipäästämisen ilo ja haikeus

Tänään on tasan kaksi viikkoa paluumuutostamme. Lapsilla on viikko suomalaista koulua takana. Meidän todellinen onnemme on, että koulu sijaitsee naapurissamme ja on pieni herttainen maalaiskoulu. Oppilaat olivat odottaneet jo lapsiamme saapuviksi ja Lassin luokka oli tehnyt tervetuliaiskoristelunkin silloin meidän tervetulijaisjuhliin, jotka vietimme koulun salissa. Myös molemmat meidän lapsemme puolestaan odottivat kovasti koulun alkua. Eräänä aamuna kun koulu alkoi yhdeksältä Eveliina oli itse herännyt, tehnyt kaikki aamutoimet ja jo ennen kahdeksaa odotti ulkovaatteet päällä eteisessä, että koska saisi lähteä kouluun. Aika hyvin kai he hallitsevat suomenkielisen koulutermistön, vaikka Eveliina sanoi, että kesken oman selityksen aina huikkaa väliin, että "en tiedä sitä sanaa suomeksi, mutta tiedän sen englanniksi". Ihan hetkittäin lapset puhuvat joitain asioita keskenään englanniksi, mutta toki täällä on luontevaa puhua koko ajan suomea, koska olemme kaiket päivät suomenkielisten ympäröiminä.

Jo alkuviikosta lumet alkoivat olla melkein kokonaan sulaneet. 

Ensimmäisiä kevään merkkejä pihalla. Leskenlehtiä alkaa olla jo oikeastaan joka penkereellä. 

Eveliina teki läksyjään pihakeinussa. Molemmille lapsille ostettiin/tilattiin hauskat pöllöpipot siskoni ystävältä.

Eveliina leikkimökin kevätsiivouspuuhissa.

Yksi suurimmista eroista täällä ja Kaliforniassa on lasten itsenäisyys ja vapaus. Kaliforniassa lapset vietiin kouluun, haettiin sieltä luokkien edestä iltapäivällä, vietiin harrastuksiin ja play dateille, eivätkä he juurikaan leikkineet etupihalla kaksin (vain jos keittiöön johtavan autotallin ovi oli auki ja itse olimme keittiössä). Kaikki kauppareissut yritin tehdä koulupäivän aikana, ettei tarvi ottaa lapsia sinne mukaan, koska heidän pitäisi kuitenkin pysytellä samassa hyllyvälissä. Tämä kaikkihan saattaa olla suurta liioittelua, koska ainakin itse pidän Piilaaksoa ja asuinseutuamme todella turvallisena ja rauhallisena alueena. Toisaalta jossain dokumentissa kerran sanottiin, että Yhdysvalloissa katoaa joka neljäskymmenes sekunti lapsi, joten ajattelin ainakin ottaa varman päälle. Ja muistaakseni lain mukaankaan alle 12-vuotias ei saanut olla yksi kotona tai esim. kävellä yksin kouluun tai kavereille.
Täällä on tarvinnut ja saanut ottaa ihan eri ajatusmallin käyttöön. Lapset kirmaavat pihalla keskenään ja kavereiden kanssa sekä laajentavat reviiriään viereisen koulun pihalle ja metsiköihin. Molemmilla lapsilla on nyt omat puhelimet liittymineen, joten heidät saa kiinni aina tarpeen tullen. Eveliina taisi kulkea tässä yksi päivä elämänsä ensimmäistä kertaa ystäväänsä vastaan. Hän soitti ja varmisti aina vähän väliä: "No nyt olen tässä ja tässä kohdassa, no nyt näen sen kaverin jo...". Lapset ovat myös hetkellisesti olleet keskenään kotona (kun hetin Kaizun bussipysäkille kun hän oli loppuviikon Helsingissä töidensä vuoksi). Lapset ovat myös hieman saaneet kiertää Ideaparkissa kavereidensa kanssa. Ehkä tämä itsenäistyminen ja irtipäästäminen tekee hyvää sekä lapsille että vanhemmille. Tajusin tässä hetki sitten, että Lassi aloittaa viiden vuoden päästä syksyllä lukion! Apua, miten aika menee nopeasti! Toisaalta lapset ovat sillä tavalla itsenäisiä (vaikka yksin eivät ole paljoa tottuneet olemaankaan) että he esimerkiksi kokkailevat ruokaa ja osaavat pestä pyykkiä. Sinänsä mitään uusavuttomia nuoria heistä ei toivottavasti kasva.
Meillä on täällä upea ja helppo tilanne lasten ystävien suhteen. Olen kuullut ja lukenut, että joskus ulkomaankomennuksen aikana varsinkin lasten kaveripiiri muuttuu ja vanhat kaverit ovat ehtineet jo verkostoitua muiden lasten kanssa eikä paluun jälkeen enää otakaan uutta tulijaa mukaan. Meillä lasten kaverit ovat odottaneet todella innolla heitä saapuviksi ja nyt he ovat sitten saaneet nähdä joka päivä. Lapset ovat olleet jo näiden kahden viikonlopun aikana yökylässäkin useampaan otteeseen. Näin kun mietin, niin Lassihan on ollut kaikki 4 viikonlopun yötä pois kotoa, Eveliina kolme yötä. Kaliforniassa lapsilla oli muutamia poikkeuksia lukuunottomatta täysin eri kaveripiiri. Se tietysti hankaloitti play datejen sopimista ja kuskailuja. Täällä meillä on parikin huippua ystäväperhettä, joiden "isoveli" on Lassin hyvä kaveri ja "pikkusisko" Eveliinan. On niin kätevä sopia treffejä, koska aina vuorollaan koko nelikko voi nähdä yhtä aikaa. Päivät ovat sujuneet sukkelaan, koska lapset ovat nähneet vuorotellen molempia kaverisisaruksia. Toiset asuvat vielä ihan kävelymatkan päässä, joka täällä maalla ei ole ihan itsestäänselvyys.

Eveliina leikkimässä koulun pihalla.

Lasten koulu <3

Kuva koulun pihalta meidän talolle. Tästä ei oikeastaan enää koulumatka voi lyhentyä.

Audi on muuten tätä tietoa saapunut eilen Suomeen. Vakuutuksen me saamme siihen huomenna ja sen pitäisi olla haettavissa Hämeenlinnasta jopa ensi viikolla tullausrituaalien jälkeen. Onneksi meillä on ollut useampana päivänä lainassa ystäväperheen auto (joka hauskasti sattuu olemaan meidän vanha Volvomme, joka piti myydä ennen Kaliforniaan muuttoa ;) ). Tämä autottomuus ja netittömyys alkaa tavallaan olla aika raastavaa, vaikka toisaalta meille jää enemmän aikaa remppailuun, koska ei tule roikuttua netissä eikä oikein voi käydäkään missään. Molempien lasten  huoneet ovat jo maalausprojektin jäljitä valmiit, nyt käsittelyssä on koko talon listat uusiksi. Kirjastohuone odottaa vielä uutta maalipintaa. Aurinko on hellinyt meitä oikeastaan joka päivä ja olenkin aina päivisin aloitellut (loputtomalta urakalta tuntuvia) pihatöitä. Silti oli todella kiva tarttua puutarhasaksien ja haravan varteen, paljon kivempaa kuin olin kuvitellut parin vuoden tauon aikana. Kontin muuttopäivä on muuten tätä tietoa 16.4. Sitä odotellessa, vaikka toisaalta oikein hyvin olemme näinkin pärjänneet. Toisaalta nyt jo neljä viikkoa ilmapatjalla nukkuneena esimerkiksi sänky voisi olla ihan kova sana. Ja pöytänä toimii takapihan puutarhapöytä. Hyvin olemme pärjänneet ilman leikkuulautaa ja muita keittiön "erikoisuuksia", kaikki perustarpeet löytyvät kuitenkin.

Lassi löysi takapihamme metsästä jo kymmenittäin sinivuokkoja.

Viikon aikana on tullut hoidettua taas monta käytännön asiaa kuntoon, kuten pankkikorttien ja puhelinliittymien tilailuja. Muuten olemme jo melko hyvin tottuneet Suomen elämään. Alkuviikosta kävin Prismassa. Ajoin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan manuaalivaihteista autoa. Siinä oli jo keskittymistä sinäänsä. Onneksi  matkalle ei osunut liikennevaloja, olisin varmaan kääntynyt oikealle punasilla. Muistin jopa parkkikiekon. Keskityin, että sain kolikkoa vastaan kärryt (ei ollut ollenkaan itsestäänselvyys, että oli kolikko mukana). Punnitessani vihanneksia ja hedelmiä tunsin suurta ylpeyttä -jee, muistin tehdä sen! Kassalla muistin arvioida tarvittavan määrän muovikasseja hihnalle ja jopa mennä pakkaamaan itse kassit.  Olin niin tyytyväinen itseeni, eihän se kaupassa käynti nyt niin erilaista ollutkaan. Siinä pakatessa kassaneiti tokaisi: "Näistä avokadoista on tainnut irrota se punnituslappu." Jep... Ehkä ensi kerralla menee oikeasti nappiin :D  

Viikko Suomessa takana

Muutto Kaliforniasta takaisin Suomeen ei tietenkään katkaise sitä sidettä mikä parin vuoden asumisen aikana ehti syntyä. Olemme nyt olleet omassa Suomen-kotonamme viikon päivät mutta monessa tilanteessa on tullut mietittyä miten joku asia olisi tullut hoidettua rapakon takana. Esimerkiksi sydäntä suorastaan riipaisi, kun ruokaa laittaessa tuli heitettyä ihan tavalliseen roska-astiaan tomaatin kannat, tyhjät lasipurkit ja muovirasiat. Kaliforniassa sinne ei olisi päätynyt yksinään näistä. Meidän kulmilla kun ei vieläkään kierrätetä kuin paperia. No, pitää ottaa taas selvää paikallisista kierrätysjärjestelmistä, perustaa komposti ja ehkäpä hankkia muutama kana syömään ylimääräisen ruuan (seriously).

Mutta kerronpa jotain ensimmäisen viikon kulusta ja tunnelmista.

Kyyti lentokentälle saapui 4:30am. En tiedä olenko suositellut Berry's Shuttle -nimistä tilaustaksipalvelua, mutta tässä voisi olla sen paikka. Kyyti Sunnyvalesta SFO:n kentälle maksaa Berryllä noin $70 joka on huomattavasti edullisempaa kuin monella muulla firmalla. Varaus onnistuu näppärästi sähköpostitse ja kuskit ovat olleet aina ajoissa. Olen käyttänyt pelkästään tätä firmaa jos en ole itse ajanut kentälle. Kentällä pääsimme turvatarkastuksessa TSA-linjaa pitkin, jossa ei tarvinnut edes nesteitä kaivella laukuista pois ja kengät sai pitää jalassa. (Amerikan pomoni on päässyt johonkin paljon reissaavien henkilöiden TSA-listalle ja voi aina kävellä tuota reittiä portille. Kerran kun olimme yhdessä Seattlessa, hän ehti siemailla puolisen tuntia viiniä kahvilassa ennen kuin itse ehdin paikalle muun rahvaan kanssa jonoteltuani.) Lento lähti ajoissa 7:05, vaihto (erittäin helppo) JFK:lla ja kone laskeutui Hki-Vantaalle hiukan kahdeksan jälkeen sunnuntaiaamuna. Ulkona oli kaunis keväinen auringonpaiste, lämpötila nollan tuntumassa, ja lunta viitisen senttiä. Ei siis mikään hassumpi keli kotiutumiselle.

Lassi ja Sini saivat jonkin verran unta lennoilla (Sinin lisäys: 30min+30min kahdella eri lennolla), Eveliina ei selvästikään malttanut nukkua vaikka silmät olivat ristissä ja itselle ei uni vain tullut. Kentällä oli vastassa Vantaalla asuvat ystävämme ja tuore kummipoikamme, jota Sini ei ollut edes vielä nähnyt livenä. Hyppäsimme lopulta 10:20 lähtevään Tampereen suuntaan vievään bussiin ja Eveliinakin sai jonkin verran unta palloon. Meitä oltiin vastassa Ideaparkin pysäkillä parin auton voimin ja sullottuamme laukut kyytiin suuntasimme omaan tyhjään kotiimme.

Talo oli kiitettävässä kunnossa, siivottuna, ja muutenkin selvästi hyvin pidettynä. Totta kai parissa vuodessa paikat alkavat hiukan rapistua, eivätkä irvistävät listat olleet poissa ollessamme itsekseen korjautuneet. Ehdimme ihmetellä uusvanhaa kotiamme tuskin viittä minuuttia, kun ovesta hyökkäsi pari naamioitunutta kaappaajaa, jotka laittoivat meille siteet silmille ja sulloivat autoon. Pienen hämäysajelun jälkeen pysähdyimme, nousimme portaat ylös jonnekin sisätiloihin, ja löysimme itsemme paikallisen kyläkoulun (joka sijaitsee talomme viereisellä tontilla) juhlasalista, jonka oli vallannut joukko sukulaisiamme, ystäviämme ja naapureitamme. Olimme todella häkeltyneitä miten paljon läheisimpiä ihmisiä oli vaivautunut paikalle meitä vastaanottamaan! Ihan mahtava yllätys kertakaikkiaan!

(Sinin kuvatekstit) Tämän kuvan ottohetkellä reissun alusta alkoi olla noin 25 tuntia. Hyvin jaksaa juhlia rakkaiden ympäröimänä :) Kaizu sai kaappauksen alussa myös Suomi-tamineet ylleen. 

Juhlissa vierähti ehkä pari tuntia, että saimme akuuteimmat kuulumiset kaikkien kanssa vaihdettua. Sitten siirryimme ihan oikeasti kotiimme pienemmän joukon kanssa ja aloimme asettumaan aloilleen. Ja kovin kauan ei mennyt ennen kuin saunakin jo napsahti päälle... Lapset ehtivät serkkujensa kanssa ensimmäisenä lauteille ja pian he vilistivätkin jo lumihankeen pyöriskelemään. Itsellä meinasi silmät alkaa painua kiinni jo viiden aikoihin mutta reipas kävely pitkin kotitietä auringonpaisteessa sai mielen ja ruumiin taas virkistymään.

Ensimmäinen yö ja kaikki sen jälkeenkin ovat menneet ihan hyvin unirytmin löytymisen kannalta. Olemme nukkuneet anopin jostain taikomilla ilmapatjoilla ja lainapetivaatteilla. En tiedä yliarvioinko lattialämmityksemme voiman vai laukesiko itselläni joku kotiinpaluustressi mutta puolen viikon paikkeilla alkoi itsellä flunssa painamaan päälle. Muut ovat onneksi säilyneet ihan terveinä.

Heti sunnuntaina onneksi aurinko helli meitä. Kuva on otettu etupihaltamme.

Viikon aikana saimme myös lisää lunta. Kuvan otin ruokaerkkerin ikkunan läpi. 

Lapset ovat olleet ulkona todella paljon ja nauttineet pulkkailusta ja muista talvitouhuista. 

Lapset ehtivät rakentaa lumiukot juuri ennen lumien sulamista. Samana päivänä alkoi olla jo +8C ja säätiedotuksessa vilahtelee asteet jo toisella kymmenellä. 

Meikäläisellä on nämä kaksi ensimmäistä viikkoa lomaa mutta kuinka ollakaan, tiistain olinkin jo konttorilla (josta löysin nimelläni varustetun työpisteen ja paljon vanhoja työkavereita) samoin torstaista meni kuutisen tuntia näpytellessä työjuttuja. Siinä sivussa olemme vähitellen tuoneet varastosta pahvilaatikkoja sisälle, joita Sini on luokitellut ryhmiin "käyttöön", "varastoon" ja "pois". Samoin olemme remppailleet lasten huoneita: molemmista revittiin tapetit irti ja nyt on alustavat maalailut tehty. Vielä olisi hiukan akryylimassalla leikittävä, että saa saumat siisteiksi.

Lapsista oli iso apu tapettien repimisessä.

Lapset ovat viettäneet puolet viikosta parhaiden kavereidensa kanssa. Ensi viikolla alkaakin sitten suomalainen koulu, jolloin ei ehkä ihan samalla lailla ole aikaa. Tosin ilmeisesti täkäläisessä koulussa tulee hiukan vähemmän läksyjä kuin mihin he ovat tottuneet... Samoin olemme saaneet vieraiksi useampiakin vanhoja tuttuja - jopa hyvät Kalifornian-ystävämme, jotka muuttivat Suomeen jo muutama kuukausi sitten. Melkoisen metka fiilis tavata nyt aivan eri ympyröissä.

Lauantaina pääsimme Sinin kanssa tekemään hiukan hankintoja. Esimerkiksi sellaista pientä tuli osteltua kun pesukone, kuivausrumpu, vuodesohva ja pari mattoa... Noh, tämähän on hiukan kuin uusi alku joten siihen pitää myös hiukan investoida.

Kaiken kaikkiaan viikko on sujunut emotionaalisesti paljon helpommin kuin olimme ounastelleet. Luultavasti tuo kaunis keväinen sää on auttanut asiaa mutta ei tässä mitään kiirettä ole takaisin lähteä. Kun vain pian saataisiin autot ja muut kamat, niin elämä alkaisi taas asettumaan uomiinsa.

Lauantai-illalla saavuimme siskon perheen luo Turun saaristoon. Serkut saavat viettää yhdessä täydellistä laatuaikaa ja aikuiset nauttia toistensa seurasta. Itsekin asumme aika maalla, mutta tällä varsinkin on maalaistunnelma kohdallaan ;) 

Kotieläinosastolta löytyy mm. kanoja. 

Päivän saldo oli yhteensä kuusi munaa, yksi joka kanalta.

"... täältä tulee munavaras!" ;)

Kullervo-kukko orrellaan