Ystävälle baby-juhlaylläri

Viikko alkoi taas joka maanantaiseen tapaan lenkillä Rancholla ystävieni kanssa. Nyt vaan on alkanut oikeasti syksy antaa merkkejä ja lämpötila on tippunut huimasti. Aamuisin on ehkä kymmenen celsiuksen tietämillä ja kun vasta viikko sitten painelimme flip flopeilla menemään, niin tällä viikolla on ollut useampana päivänä käytössä polviin asti ulottuvat villasukat ja Eveliinalla jopa korvaläpät. Päivän maksimilämpötila tippui päivässä parissa 25C-> 15C ja eron kyllä huomaa. Aivan vasta tuuletimme iltaisin taloa, koska sisälämpötila oli yli 80F, nyt pidämme ikkunat ja ovet tiukasti kiinni. Oikeastaan joka aamu on jo pitkään ollut sisällä 72F (22.2C). Tällä viikolla on ollut joka aamu 66F (18.8C)! Ja tähän viikkoon asti olen joka aamupäivä mennyt suihkun jälkeen ulos pyyhkeen kanssa kuivattelemaan ja lämmittelemään, koska auringossa on ollut ihanan lämmin istuskella. Tällä viikolla ei olisi tullut mieleenkään enää mennä suoraan suihkusta pihalle.

Syksyisiä lenkkimaisemia Rancholta. Jos katsoo tosi tarkkaan, niin kuvasta voi löytää jopa yhden peuran (puun alla).

Lisää kesyjä lemmikkejä.

Tässä pieniä kampauskokeiluja, joita olen tehnyt viikon mittaan Eveliinalle :) 

Kuten olemme jo aikaisemmin maininneet, eräs hyvä ystäväni sai hetki sitten vauvan. Emme pitäneet hänelle jenkkityylisesti baby showereita etukäteen, koska ajattelimme, että olisi kiva tietää, että kumpi sieltä tulee (saisi sitten väriteemalla hienot koristeet). Ja ennen kaikkea olisi upea sitten yhdessä ihastella uutta tulokasta. Olimme varanneet ystäväporukalla tiistain yhteiseksi talkoopäiväksi. Keräännyimme meille jo heti aamusta väsäämaan vaipoista tehtyä lahjaksi tarkoitettua kakkua sekä syötävän kakun koristeita. Maanantaina selvisi, että samalle päivälle (myös heti aamusta alkaen) tänne tulee meidän lisäksemme talon myyntiä varten välittäjä, termiittitarkastaja ja talotarkastaja. Siinä me kaikki kahdeksan aikuista ja kaksi lasta puuhasimme omia projektejamme sulassa sovussa. Iltapäivällä jäin ystäväni kanssa koululle auttamaan vielä Eveliinan opettajaa erinäisissä projekteissa ja taas kotiin päästyämme jatkoimme sinnikkäästi juhlavalmisteluja.

Talkooporukka täydessä touhussa vaippakakkutehtaalla.

Innokkaat sokerimassaleipurit (epätoivoisesti yritin etsiä mallia netistä :D ) Ikkunasta puolestaan näkyy tarkastajien tikkaat. Jokaisella oli omat hommansa.

Keskiviikon kohokohta oli, kun pääsin lasten kanssa katsomaan ihanaa pientä vastasyntynyttä ihmettä. Hän oli oikein suloinen ja rauhallinen pieni miehen alku. Hassua, koska meillä oli (ollut jo pitkään) muun kaveriporukan kanssa täydet suunnitelmat sunnuntain yllätysjuhlia varten ja sitten pitää yrittää olla lipsauttamatta mitään.

Kaksi pientä aarretta.

Torstaina oli viikon ainoa aamu, että ei ollut heti aamusta menoa minnekään. Kerrankin vein lapset kouluun ihan vaan ilman sen kummempaa meikkiä, rennot löysäilyvaatteet päällä ja täysin yleisen käytännön ja totutun tavan vastaisesti en heti aamusta pedannut petejä ja siivonnut aamupala-astioita ja muita vaan kerrankin menin vaan ensin koneelle selailemaan netistä viestit ja päivän tapahtumat. Klo 9.15. soi puhelin, jossa nainen soitti ja kysyi, että voisiko eräs talosta kiinnostunut mies tulla katsomaan taloamme tunnin päästä. Olin ihan hämilläni, koska en tiennyt onko se edes sallittua, että joku muu kuin oma välittäjämme tulisi esittelemään taloa. Sanoin, että yritän tehdä parhaani siivouksen suhteen. Soitin vielä varoiksi talon omistajalle, että onhan se ok päästää "vieraita" taloon ja olihan se. No tunnissa siivosin kaikki tavarat paikalleen (juosten), petasin pedit, imuroin, pyyhin pölyt, pesin vessat, stailasin ylimääräsiset tavarat pois, hain roskapöntön jo pois kadulta, laitoin pihan ja autotallin nätiksi, meikkasin, vaihdoin vaatteet ja kun kello oli 10.15. niin talossa oli kauniin seesteisen rauhallista ja kynttilöissä valo kun ovikello soi. Mietin kyllä, että kuitenkin yleensä JOKA aamu siivoan kaikki tavarat paikoilleen, petaan pedit ja laitan itseni kuntoon ennen kuin menen koneelle tekemään yhtään mitään niin mikä kauhea kosto tämä oli ja miksi?!? :D

Torstai-illalla Lassilla oli taekwondosta ensimmäiset vyökokeet. Luulimme, että ne on siinä samalla taekwondo-tunnin aikana, mutta sessio kestikin kokonaisuudessaan (perustunti ja kokeet) noin kolme tuntia. Mahtoi pienellä olla nälkä, koska hän söi koulun jälkeen vain mandariinin, koska ajattelimme, että heti treenien jälkeenhän se on jo dinnerin aika. Mutta hyvin kai testit oli menneet, tuloksia emme ole sen enempää vielä kuulleet.

Lassin vuoro esitellä taitojaan. 

Koko testattava jengi ylpeinä rikkimenneiden puupalojen kanssa. (Oikeasti viikolla Lassi sai paljon vahvemmankin puun poikki).

Perjantaina ystäväni oli vielä valmistelemassa sunnuntain juhlia, lähinnä leivoimme kakun ja teimme kinuskin valmiiksi. Illalla meillä oli vuorossa koulun Halloween-juhlat. Kivaa toki oli, mutta lapset innostuivat eniten niistä sellaisista valotikuista (joita oli ainakin ennen kaikissa ruotsinlaivan drinksuissa omassa lapsuudessamme). Niistä he tekivät rannerenkaita ja frisbieitä ja juoksivat koulun pihalla pilkkopimessä kavereiden kanssa vain nämä värikkäät renkaat loistaen.

Tästä se Halloween-juhlinta alkaa. Parempi kuva Eveliinan puvusta sitten ensi blogi-tekstissä oikean Halloweenin jälkeen.

Lauantaina meillä oli taas asunnon näyttö. Siivousten jälkeen lähdimme evakkoon katsomaan "Planes"-leffaa ja vähän herkuttelemaan. Parin eri kaupan kautta kotiin ja sitten saimmekin aloittaa jo sunnuntaiset koristelut illan myötä. Välittäjä ja omistaja sanoivat, että he haluavat antaa meille sunnuntaiksi baby-juhlarauhan eikä pidetä silloin näyttöä. Painotimme moneen kertaan, että näyttö ei meitä haitaisi, koska juhlat ovat vasta illalla, mutta he halusivat tehdä sen nyt näin. No, tokihan siinä oli se hyvä puoli, että saimme todella hyvissä ajoin tehtyä kaikki järjestelyt ym. Olimme kutsuneet perheen meille dinnerille, mutta perheen isä (ja lapset) olivat juonessa mukana ja siis tiesivät, että jättäisivät vain äidin ja uuden vauvan meidän huomaamme. Täällä olikin talo täynnä ystäviä ja kaikki koristelut, lahjat ja ruuat valmiina kun he saapuivat. Jos me pääsimme yllättämään edes vähän tällä tavalla, niin perhe toi taas vastaavasti meidän perheelle kiitokseksi synnytysajan lastenhoidosta sekä viiniä että vielä lahjakortin, joten hekin tekivät puolestaan meille aikamoisen yllätyksen :D Anna hyvän kiertää <3

It's a boy <3

Valmis vaippakakku lähikuvassa.

Lopulta Converse-pyykkinarukakusta tuli sentään aika hieno. Ja ennen kaikkea maukas (sisällä kinuskikarpalotäyte). Oikealla puolella on candymeltseistä tekemiäni Baby- ja ankkakeksejä ja suklaasta sulatettuja onttoja cupcakeja joista kannen nostettua löytyy piparminttukaramelli. 

Tämän päivän juhlakalut <3

Touhukas viikko

(Teksti Kaizun, kuvatekstit Sinin)

Jos viime viikko sisälsi paljon ei-niin-kivoja tapahtumia, niin tämä viikko on sujunut mukavammissa merkeissä. Maanantaina meitä pyydettiin kunniatehtävään ystäviemme lapsen kummeina. Joudumme vain hoitamaan tehtävää etänä vielä joitain kuukausia, mutta eiköhän tämä näinkin hoidu.

Tässä vähän yleistunnelmia, miltä näyttää syksy Sunnyvalessa. Tässä kotikatumme iltahämärässä. Vähän alkaa jo puut kellertämään. Parhaimpina iltoina lämpöä riittää vielä yli 20C auringon laskettuakin.

Tämä maisema on lasten koululta. Takana siintää vähän läntistä vuoristoa.

Tässä taas itään päin ajettaessa olevat vuoret. Jokapäiväinen perusmaisema meidän astetta isommalta "kotikadulta".

Ystävän talon edessä alkaa olla upea ruska.

Tein erään perheen Halloween-pakettiin hämähäkki-cupcakeja.

Edelleen aamulla kympin jälkeen alkaa olla ulkona lämpimämpi kuin sisällä. Jos haluaa lämmittää taloa, niin kannattaa avata ovia päiväksi. Aamuisin yön jäljiltä talot alkavat olla kylmiä, meillä vielä aamuisin on ollut yli 20C, mutta kaverilla jo 17C.

Hyvät ystävykset koulun pihalla.

Kyllä täällä vielä jaksaa osa kukista kukkia.

Torstai-iltana kun ajoimme ystävien kanssa Cheesecake Factoryyn herkuttelemaan, huomasimme upean kuun vuorten yllä.

Perjantai-iltana Eveliina huomasi nallen kainalossa reiän, tarttui neulaan ja lankaan ja ompeli hienosti sen umpeen samalla lohduttaen nallea "Ei mitään hätää"...

Täkäläisen kotimme myyntihommakin on edennyt rivakasti. Talon omistajat halusivat tietysti tehdä joitain korjauksia ja puunauksia ennen kuin kämppä menee myyntiin, ja John-setä olikin täällä saumaamassa lattialaattoja, öljyämässä keittiön kaappeja, jne. lähes joka arkipäivä. Tiistaina käväisi valokuvaaja napsimassa otoksia esitteitä varten. Asuntovälittäjä oli monena päivänä mukana ja hän mm. pesi painepesurilla pihan puoleiset aidat, jotka vaihtoivatkin kummasti väriä eebenpuusta lähes männynvaaleiksi. Äijä tosiaan käärii hihansa - ja on kovalla työllään saanut tienattua vähintäänkin sen Corveten jolla ajelee... Eilen lauantaina olikin sitten ensimmäinen näyttö, täkäläisittäin Open House. Meidän oli suotavaa olla pois jaloista, ja sattuman oikusta tekemisen keksiminen ei ollutkaan yhtään vaikeaa. Nimittäin, perjantai-iltana Sini tiesi täkäläisen, viimeisillään raskaana olevan, Suomi-ystävämme käyvän visiitillä synnytyssairaalassa. Lauantaina Sinin oli tarkoitus lähteä erään muuttajan läksijäis-piknikille naisporukalla mutta menikin Eveliinan kanssa heti aamusta lapsenvahdeksi tähän perheeseen, johon uusi vauva oli syntymässä ja minä jäin Lassin kanssa varmistamaan, että välittäjällä on homma hanskassa. Sinillä ei tietenkään oikein uni pe-la yöllä maittanut, ja oli kuulemma tullut mm. pestyksi vessa valmiiksi lauantain näyttöä varten ja tehtyä valmiiksi lupaamansa piknik-eväät, jotka antoi muiden vietäväksi. Välittäjän saavuttua siirrähdimme mekin Lassin kanssa samaan osoitteeseen kunnes tuli aika viedä Lassi parin kaverinsa yhteissynttäreille. Eveliinakin oli päivän mittaan päässyt parille kaverilleen playdateille. Pääsin itse kotiin kun välittäjä oli juuri lähtemässä ja kuulin, että noin 80 henkeä oli käynyt tutustumassa kämppään. Hän sanoi olevansa toiveikas että tarjouksia alkaa tulla mutta mainitsi samalla, että varsinkin intialaistaustaisille ostajakandidaateille suurin miinus talossa on se, että siinä on uima-allas. Ei voi käsittää... Välittäjän lähdettyä heittäydyin boksereilleni selailemaan päivän uutisia netistä koska talo oli varsin lämmin, ja tietysti joku japanilainen mattimyöhäisperhe pimpotti vielä ovikelloa ja pyysi päästä kierrokselle. No eihän siinä mitään, kiskoin farkut jalkaan, esittelin huushollin ja kehoitin ottamaan suoraan välittäjään yhteyttä jos kiinnostaa.

Talon edessä oleva myyntikyltti.

Lassin kavereiden synttäreillä pihassa oli peliauto, jossa oli monenmoisia konsolipelejä. Siellä pojat saivat pelata yllin kyllin. 

Synttäripaikan vieressä oli jo esimakua Halloweenia varten (kuten jo monissa muissakin taloissa). Tästä hauskan tekee ruohonleikkauksella tehdyt hautapaikat.

Koska synnytyshommat eivät alkaneet vielä tuottaa tulosta, niin Sini ja Eveliina jäivät lastenvahtipaikkaansa la-su yöksi. Heitimme Lassin kanssa heille yökamppeet ja pysähdyimme kotimatkalla Safewayssä hakemassa sipsipussit, sillä meillähän olisi ihan oikea poikien ilta! Illan elokuvaksi valikoituikin Paluu Tulevaisuuteen 3 (joka osoittautui yllättävän hyväksi rainaksi - ainakin paremmaksi kuin kakkososa).

Kaikki miehet puuhasivat omilla nelipyöräisillään hoitolasten pihalla.

Ihana tunnelma iltakävelyllä.

Eveliina sai kunnian työntää rattaita.

Aamuun mennessä maailmaan oli saapunut uusi poikalapsi ja meidän perheen tytöt pääsivät kotiutumaan. Pienen siistimisoperaation jälkeen suuntasimme San Josen puolelle ystävillemme pakoon tämänpäiväistä Open Housea. Grillailimme ja nautimme altaan reunalla syksyn hiipuvasta lämmöstä, jota tosin on vieläkin enemmän kuin suomalaisina kesäpäivinä keskimäärin. Koti näytti palatessamme täsmälleen samalta kuin lähtiessä. Jos ei tietäisi, niin ei voisi kuvitellakaan täällä käyneen päivän aikana lähemmäs sata jalkaparia.

Aaaah, ehkä viimeisen kerran näissä maisemissa, ainakin näissä merkeissä.

Meidän jengi grillaamassa.

Kyllä oli tunnelmallinen paikka syödä. Ihan kuin oltaisiin jollain etelän lomalla eikä viettämässä tavallista sunnuntaita kotoa käsin.

Ja hyvin maittoi koko porukalle.

Ruokailun päälle oli ihana upottautua kuumaan veteen itsekin.

Kurjien tapahtumien viikko

Tällä viikolla Piilaakson suomalaisten keskuudesta on kuulunut useampiakin kurjia uutisia. En nyt lähde niitä sen tarkemmin erittelemään mutta koitamme osaltamme olla avuksi ja tukea asianosaisia mahdollisuuksien mukaan. Meitä koskettava suurin uutinen oli, että tämän talon omistajat olivat päättäneet laittaa sen myyntiin. Alkuun hiukan huolestutti miten vuokrasopimuksellemme käy mutta Kalifornian lainsäädäntö näyttäisi olevan mukavasti vuokralaisen turvana, sillä uusi omistaja joutuu ottamaan määräakaisen vuokrasopimuksemme itselleen sellaisenaan eikä voi sitä irtisanoa eikä ehtoja muuttaa yksipuolisesti. Ensimmäinen näyttö saattaa olla jo ensi viikonloppuna, joten jonkin verran tässä joutuu piilottelemaan arvotavaroita ja olemaan näyttöjen aikana muualla ym. Toivottavasti kämppä kuitenkin menee nopeasti ettei kovin montaa kertaa tarvi kärvistellä. Omistajat kävivät lauantaina välittäjänsä kanssa katsastamassa paikat ja kehuivat samalla meidän olleen ihannevuokralaisia. Lupasivat myös maksaa hiukan kipukorvausta jos olemme yhteistyökykyisiä. Jos kämppä menee kaupaksi, niin kyllä niillä pitäisi ollakin millä maksaa, sillä veikkaan ettei tämä alle miljoonalla lähde...

Viikon mittaan ei meille itsellemme tapahtunut muuta kovin ihmeellisiä. Lassi pääsi vitostasolle oral languagessa, kun korkein taso on kahdeksan. Reading groupissa hän on jo korkeimmalla mahdollisella tasolla. Opettaja arvioi, että Lassi voisi päästä jo vuodenvaihteessa pois ELD-luokalta ihan normaalin opiskelun pariin, mutta koska näytämme palaavan Suomeen suunnitellusti maaliskuun lopussa, niin koitamme kyllä taivutella opettajan pitämään Lassin itsellään muuttoon asti.

Lauantaiaamu alkoi naapureiden järjestämällä garage sale -tapahtumalla, sillä he ovat muuttamassa jo parin viikon päästä takaisin Japaniin (nyyh!) ja yrittivät myydä kaiken ylimääräisen. Myös muita japanilaisperheitä oli tuonut tavaroitaan myyntiin ja Sini oli myös kerännyt pussillisen leluja ja pieneksi käyneitä vaatteita myytäväksi. Markkinointi oli ollut ilmeisen onnistunutta, sillä väkeä oli kuin pipoa.

Jo 8:40 oli kunnon jono odottamassa alueelle pääsyä. Lassi sai olla alueella jo valmiiksi odottelemassa. 

Ja kyllä sitä porukkaa (lähinnä japanilaisia) sitten riittikin. 

Iltapäivällä suuntasimme Redwood Cityyn Suomi-tuttujemme luo naamiaissynttäreille. Tällä kertaa teemana oli Star Wars, ja minä ja perheemme muut lapset sonnustauduimme asianmukaisiin kostyymeihin: Lassi oli Anakin Skywalker, Eveliina oli prinsessa Leia ja minä kloonisoturi. Juhlakalun äiti oli tapansa mukaan tehtaillut tarjoilut, koristelut ja leikit ihan vimpanpäälle teemaan sopiviksi. Loppuhuipentumana lapset saivat rikkoa Kuolontähti-pinatan ampumalla sitä perunatykillä, jonka perheen isä oli taiteillut LVI-tarvikkeista ja paineilmakopressorista. Tai myönnettäköön, että tätä iloa ei suotu ihan vain pelkästään lapsille ;)

Leia syö pian Leian.

Ampumiskisa.

Perunatykillä ampuminen oli lapsista (ja aikuisista) hupaisaa puuhaa ;)

Lumoava Leia ja maailman suloisin R2D2

Vaahtokarkkiklooneja.

Aikas upeita cupcakeja sanoisin.

Ja aikas mahtava kakku!

Synttäreiltä kiirehdimme kotiin, sillä illaksi meille tuli yökyläilemään suomalaispariskunta, joka on muuttanut näille huudeille hiljattain muutamaksi kuukaudeksi, ja joiden kanssa kaikki muut meistä paitsi minä olivat vanhoja tuttuja (ne pitkät työpäivät...). Vietimme mukavan illan grillaillen, paljuillen ja toisiimme tutustuen. Tänään sunnuntaina järkkäsimme vielä takapihalle piknik-lounaan eilisistä tähteistä. Vaikka ilma alkaa jo keskimäärin olla selvästi viileämpää kuin kesällä (ja allas 18 astetta), tarkeni piknikillä paremmin kuin hyvin makoilla ilman paitaa. Suomessa näemmä ennustelevat jo lumikuuroja...

Meidän ihanat uudet ystävykset päiväpiknikillä :)

Vieraiden lähdettyä aloitin todenteolla projektin, jota olen valmistellut jo pidemmän aikaa: penkinlämmittimien jälkiasennus mersuun. Nääs kun ostettaessa ei tullut edes mieleen, että Kaliforniassa ei moinen itsestäänselvyys ole välttämättä vakiovaruste kaikissa autoissa. Päätinkin, että jos kosla joskus Suomeen viedään, niin takapuolta en aio ajellessa palelluttaa. Löysin Amazonista asennussarjan noin $70:lla johon täytyy vielä hankkia pari relettä lisäksi (ettei lämppärit vahingossa pääse kuluttamaan akkua tyhjiin jos jäävät päälle kun virta on pois). Yllättävän nätisti lämmityselementit tulivat asennettua apukuskin penkkiin. Kuskin penkki ja sähkötyöt ovat vuorossa ensi jaksossa.