"Making of"-osuus ja uusimmat käänteet

Laitan tällaisen tekstiltään melko lyhyen blogin, joskin kuvia on taas paljon. Tavallaan on tapahtunut isojakin asioita ja varsinkin nyt kun muuttoaikataulu alkaa hahmottua ja varmistua, niin onhan tässä toki suhteelisen isoja uutisia jaettavaksi.

Tämä yksinäinen uuden rakennusalueen palmu on vaan jotenkin niin symppiksen näköinen, että oli pakko ihan ottaa kuva :)

Tässä taas ihan perusfiilistelymaisema. Piilaakso on siitä niin hauska, että vaikka ajaisi periaatteessa melkein mihin suuntaan tahansa, niin aina joka puolella ovat vuoret vastassa. Yritän totutella ajatukseen, että pian ihaillaan ihan jotain muita maisemia.

Tässä alkaa olla suht varmoja aikatauluja jo hahmoteltu päähän, joskaan esim. lentoja tai muita emme ole vielä varanneet. Olemme sopineet Havulassa (eli Suomen kodissamme) asuvan perheen kanssa, että avainten luovutus tapahtuu 16.3. Näin ollen perusoletus on, että niillä main saavumme itsekin Suomen mantereelle. Tässä on taas niin monta liikkuvaa osaa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta olemme yrittäneet pähkäillä, että toisen auton lähettäisimme tammikuun puolessa välissä (tätä tietoa se olisi Audi). Näin ollen se odottaisi meitä jo valmiina siellä kun saavumme. Tarvitsemme Suomessa kuitenkin autoa heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Kontti lähtee tätä tietoa helmikuun puolivälin jälkeen. Meidän pitää odottaa Lassin leirikoulun yli, jolloin hän tarvitsee vielä makuupussia yms. jotka olisi sitten kätevä saada konttiin mukaan.

Tänään uudet omistajat kävivät kyläilemässä ja sovimme, että muutamme pois talosta jo helmikuun lopulla. Majailemme jossain Sunnyvalen hotellissa (mahdollisesti kävelymatkan päässä Kz:n työpaikalta) sitten parisen viikkoa, koska joka tapauksessa meillä ei olisi täällä enää mitään tavaroita. Vain lainassa olevat nukkumatarvikkeet ja matkalaukulliset vaatteita. Heille on etu päästä muuttamaan/remontoimaan mahdollisimman aikaisin taloa, meille taas omalla tavallaan etu muuttaa hotelliin, jossa on sängyt ja lakanat, aamupalat ja pyyhkeet. Ja jopa kevyt dinneri juomineen ma-to. Emme ole siis vielä valinneet hotellia, mutta usein täällä hotelleissa on spat ja punttikset, kelpo ruuat ja pesutupa. Näillä eväin pärjää helpostikin kaksi viikkoa. Ainakin sen ensimmäisen maaliskuun viikon lapset ovat varmaan vielä koulussa. Toisella viikolla aiomme ehkä jo lähettää toisenkin auton tulemaan, koska Suomessa me tarvimme nopeammin kahta autoa, kuin täällä yhtäkään.

Siinähän ne suurimmat kuulumiset nyt tähän väliin oli. Paljon tärkeää (omaan elämään vaikuttavaa tietoa). Tänään ostimme muuten vielä yhden ison matkalaukun ja yhden käsimatkatavara-kokoisen vetolaukun. Suomi: täältä tullaan! (No okei, Kz tulee jo muuttoa ennenkin käymään Suomessa ja saattaa tehdä jopa muitakin työmatkoja vielä, tiedä häntä.)

Tähän loppuun varsinainen kuva-extra:

Meidän pieni iso tyttö lähdössä ystävänsä kanssa mani-pediin. Jo on ajat muuttuneet. Itse olen käynyt elämäni aikana ehkä alle 10 kertaa manikyyrissä (kaikki kerrat täällä). Kerran ihan repäisin ja maltoin ottaa pedikyyrin samaan syssyyn. On ainakin tytöillä nyt mitä muistella. Oli kyllä sen verran hintava harrastus, että saattaapi jäädä nyt hetkeksi tauolle. Esim. 10-15 vuotta lienee ihan hyvä tauon paikka :)

Herttasethan nämä kukkaiskynnet toki ovat <3 

Oli taas pakko ikuistaa kun elämäni miehet koodailevat yhdessä. Isä antaa jälleen pojalleen joitain vinkkejä.

Tästä alkaakin minun ja ystäväni seikkailu silmälääkäriin, mutta olihan sitä PAKKO piipahtaa vasta-avatussa American Girl -kaupassa. Stanford Shopping Centerillä. Kävimme vastaavassa jo kesällä New Yorkissa. Onneksi Eveliina on luvannut, ettei sekoaisi näihin nukkeihin varsinkin nyt kun sai sen "look like a real baby"-nuken joululahjaksi ja nyt hänen kaikki omat säästönsä menevät vauvanvaatteisiin, nuken vaatteethan eivät oikein Adelelle mahdu.

Ideana on siis ostaa mahdollisimman itsensä näköinen nukke kaupasta ja ostaa vaatteet, jotka mätsäävät niin nukelle kuin itsellekin. Eli samaa vaatetta on lasten koossa ja nukkejen koossa. Ongelma on, että nuket maksavat yli $100 ja vaatteet pelkälle nukelle $60. Siis yksi vaatepari, esim. housut ja paita. Ja sitten samat pitää ostaa lapselle. Tässä nukkekaupan sisällä oleva kahvila. Kahvilassa on tietysti sitten nukeille syöttötuolit joka pöydässä, että nekin ylettyvät pöydälle. 

Tässä on tietysti nukkejen kampaamo. Hmmmm.... ei se Eveliinan manikyyri nyt niin kovin hassua tai edes kallista sittenkään ollut :D

Yleiskuvaa kaupasta.

Tästä alkaa "making of"-osuus. Kun otin kuvia blogia varten, niin ystäväni (innokas blogin seuraaja <3 ) ikuisti puolestaan minusta salaa kuvia. Jouduin siis ehkä ekaa kertaa elämässäni paparazzin kynsiin :D

Oi miten kaunis suihkulähde, kauniit kukat ja ihanat valaistut puut...

Ja tässä ikuistan niitä :D

Pitäähän sitä nyt kukista kuva saada :)

Välillä pieni poseerauskin :)

Sushi Boatissa on kyllä kiva käydä syömässä. Sopivan rento paikka ja saa valita ulkonäön perusteella, että minkä annoksen nappaa vedessä kiertävistä veneistä itselleen nautittavaksi. Kokki oikein kummasteli Lassin wasabin määrää (jota oli aivan hurjan paljon aina suupalaa kohti) ja ihastui poikaan niin, että antoi aina kaikkia pieniä extra-suupaloja Lassin herkuteltavaksi.  

Yksi tapa jota tulee ikävä: kun olemme shoppailemassa haemme usein ystävieni kanssa Starbucksilta kahvin (itse en ole niin kahvin perään, mutta vanilla-, caramel-, creme brulee-, minttu- tms. kahvit maittavat makoisasti). Sitten se lämmin pahvinen muki kädessä vaellellaan ympäri kauppoja, siemaillaan siitä pienestä kannen reiästä kahvia välillä suuhun vaihdellen samalla kuulumisia. Tänään kävin lasten kanssa hakemassa pienet jälkkäriherkut shushin päälle (E:llä kaakaota kupissa, ei kahvia). 

On tämä helppoa kun lapset alkavat olla jo niin isoja. Eveliina alkoi aivan pyytämättä ja yllättäen valmistamaan lättytaikinaa ja aikoi paistaa jälkiruuaksi pikkulättyjä. 

Jäihän suurin osa paistamisesta minun harteilleni, mutta tyttö oli niin kertakaikkisen innoissaan, että tässä me tytär ja äiti nyt paistamme lättyjä vierekkäisillä pannuilla ja ylisti kuinka ihanaa se on ja sitä pitäisi tehdä joka "weekend". Kätken nämä aidon innostuneet sanat sydämeeni ja tutkiskelen niitä sitten pahimpina teinivuosina kun äiti onkin ihan tyhmä ja nolo ;)

Njamiiiii... päälle kermavaahtoa, mansikoita ja vadelmia. Pakko nauttiä täällä joka päivästä.... Suomessa nautimme sitten eri asioista.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt...eikä rasita koulu :)

On tämä vaan aivan erityisen hassua. Päivisin lämpötila huitelee parissakympissä ja taivas on joka päivä kirkkaan sininen (vaikka nyt on vähän niin kuin se sadekausi, eli saattaa jopa sataa tässä muutaman kuukauden sisään jossain vaiheessa). Aamuisin on aina jo todella valoisaa ja näin joulun aikaan oikein odotan todella hartaasti, että laskisi jo aurinko ja alkaisi hämärtää, jotta pääsisimme joulun tunnelmaan taas. Neljältä alkaa olla jo pieni toivo ilmassa, aurinko ei enää paista niin kirkkaasti sisään ja viitsii sytytellä kynttilöitä. Viideltä on jo ihan riittävän hämärää oikean joulutunnelman saavuttamiseksi. Aina silloin syttyy kasa päin kynttilöitä ja joululaulut soivat tauotta sekä netin jouluradion kautta (suomalaisia lauluja), CD:iltä että radiosta.

Kyllä tässä tulikin jo kärvisteltyä kylmässä säässä. Nyt taas kelpaa :)

Matkalla lähikauppaamme. Oli vaan pakko ottaa kuva, että yritäpä tässä sitten päivisin päästä joulutunnelmaan, kun palmut huojuu ja aurinko paistaa. Mutta eipä se tietenkään haittaa, toki nautimme joka hetkestä :D

Jouluaattoa vietimme erään suomalaisperheen kanssa. Meille tuli kyllä Joulupukki illalla, mutta sovimme kätevyyden vuoksi, että pukki jakaisi kaikille lapsille vain yhdet paketit (ettei toisen perheen pitänyt raahata kaikkia lahjojansa meille) ja loput jakaisimme perheidemme kesken omaan tahtiin. Päätimme jakaa lastemme paketit pikku hiljaa niin, että arvostus säilyisi jokaista yksittäistä pakettia kohtaan. Ensimmäiset he avasivat heti herättyään, seuraavat aamupuuron jälkeen, sitten joulukylvyn/suihkun jälkeen... Niin, että välissä oli aina n. 2-4 tuntia jonka aikana lapset ehtivät nauttia juuri kyseistestä lahjasta ja keskittyä siihen. Illalla pukin lähdettyä molemmille taisi jäädä vielä muutama lahja avattaviksi.

Tässä pari parasta otosta lasten ilmeistä, kuinka yllättyneitä he ovat lahjoistaan :) Tämä kuva otettiin heti heräämisen jälkeen eli lupa oli avata kaksi ensimmäistä pakettia. 

Tässä on kanssa niin huiput ilmeet, klikkaamalla kuvan saa vähän isommaksi. Olen oikeasti kiitollinen, että lapset eivät ole (vielä) mitään tunteettomia viilipyttyjä, että innostusta ei ole lupa näyttää eikä mikään tunnu miltään. (Tai vaikka tuntuisikin, niin sitä ei olisi lupa (coolia) näyttää) Ihanaa aitoa innostusta :D

Olisihan joulusaunakin ollut poikaa, mutta kuuma joulukylpy kynttilänvalossa oli kyllä myös oikein mielyttävä kokemus.

Parasta kun kylvyn jälkeen pääsee kuivattelemaan hiuksiaan aurinkoon.

Tässä tunnelmia jouluaaton pieneltä kävelylenkiltä. Kyllä näitä muistellaan sitten muina jouluina.

Takana olevasta koivusta on jo lehdet tippuneet, mutta sitruspuut ovat kyllä täydessä vedossa.

Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan... Kaliforniassa pukki pääsee näppärästi ainakin autolla jakamaan lahjat kilteille lapsille, tässä todiste ;)

Kello löi jo viisi (pm), nyt alkoi kuin sormien napsautuksesta se ihan perinteinen, tunnelmallinen joulu. Tässä vähän näytettä jouluruuistamme.

Tein tapaninpäivän vieraitamme varten kyltit myös englanniksi ja hepreaksi. Takana on bataattilaatikko ilman kylttiä.

Jaoimme tuomiset ystäväperheen kanssa ja teimme osittain ruokia valmiiksi pakkaseen, joten jouluvalmistelut ovat olleet erittäin stressittömät ja mieluisat.

Voih, he toivat mukanaan aatoksi THE perinteisen enkelikellon kilkattamaan vienosti joulupöytäämme <3 Se on tuttu niin Kaizun kuin omastakin lapsuudestani.

Kyllä oli kiva yllätys kun ystävämme toivat vielä mukanaan suklaisen juustokakkun. Kaiken kukkuraksi meillä oli kaksi nimipäiväsankaria, joten laitoimme kynttilät kakkuun ja lauloimme päivänsankareille.

Joulupukki pääsi hurmaamaan viulunsoittotaidoillaan ja lauloimme yhdessä Joulupuu on rakennettu.

Tässä on taas Eveliinalla aika innostunut ilme, kun hän on avaamassa pukin tuomaa pakettia.

Joulumme pienin hurmuri.

Takkatulen ääressä on hyvä rupatella ja vaihtaa kuulumisia.

Yritimme muistuttaa lapsia aattona siitä, että joulu ei ole vain tavarapaljouden ja yltäkylläisyyden juhla, vaan pitää olla kiitollinen toki ihanien lahjojen lisäksi terveydestämme, rakkaudesta, puhtaudesta (esim. vesi) ja katosta päämme päällä sekä ruuasta jota on tarjolla. Lapsilla oli tänä vuonna todella hillitty lahjamäärä. Yritän joka vuosi pysyä alle kymmenessä paketissa, jotta kiitos ja arvostus säilyisi jokaista pakettia kohtaan. Lapset saivat useita mieluisia lahjoja (mm. E:n kännykkä ja Lassin Lego-paketit: mm. Empire State Buildingin ja Burj Khalifan pienoismallit), mutta tässä ehkä yhdet mieluisimmista toiveista täytettynä:

Lassin uusi kauko-ohjattava helikopteri

Perheemme uusi jäsen Adele Iida Aleksandra. Eveliinan "pikkusisko", jota hän hoivaa nyt koko ajan.

Joulupäivänä meille tuli toinen suomalaisperhe, jonka kanssa jatkoimme joulun viettoa. Päivä meni taas kauniista ilmasta nauttien, mutta heti kun tuli hämärä, niin alkoi soida Tip-tapit ja loimme jouluisen tunnelman taas hetkessä.

Yritin tuoda epätoivoisesti joulun tuntua myös pihalle punasilla ruseteilla.

Tässä harjoittelemme Lassin helikopterin lennättämistä.

Tytöt etupihan palmumajassa.

Tapaninpäivänä eli meidän tänään eräs oikein kiva israelilaisperhe oli meillä puolestaan viettämässä joulua, koska me olimme heillä viettämässä hanukkaa. Ilta oli oikein onnistunut ja uskokaa tai älkää, mutta kaikki jouluruuat upposivat kotikaljaa ja glögiä myöden ja jopa santsikierros nähtiin. Eivät vain siis syöneet kohtelijaisuudesta lautasta tyhjäksi :) Pidimme kyllä aluksi pienen puheen, että emme yhtään ihmettele jos lanttulaatikot ja muut jäävät lautasen reunalle, mutta turha pelko, kaikki eri lajit upposivat hyvin ;)

Suihkun jälkeinen tapaninpäivä-hiustenkuivatusopetaario pihalla auringon avuin. Eka joulu biksuissa. Takapihalla oli tosi lämmin, ehkä en kuitenkaan käyttäisi muuten pihalla shortseja tai muita. Se on talvi nyt :) 

Pienet söpöliini-tontut <3

Joulukalenterin 24. luukku

Jouluaaton luukun julkaisemme jo meidän aatonaattoiltana, koska Suomessa ihmiset alkavat jo heräillä jouluaattoaamun. Hyvää ja rauhallista joulua kaikille tämän pienen videon saattelemana <3

Joulukalenterin 23. luukku

Enää yksi yö joluaattoon! Mahtavaa :) Tämä kuva on otettu viime jouluna kun olimme viettämässä joulua eräällä mökillä South Lake Tahoella. Sinänsä oli hauskaa, koska lunta oli enemmän kuin tarpeeksi (koska se on lumisen vuoren huipulla) ja mökissä oli jopa sauna (ja pihalla lisäksi kuuma poreallas). Aivan ihania muistoja ja tunnelmia taas lisättäväksi muistojen kansioon. 

Jouluvalmisteluja

Tällä viikolla kävi ilmi, että joku kehveli oli saanut käsiinsä meidän luottokortin tiedot ja oli yrittänyt tehdä hiukan shoppailuja Tennesseessä ja yhdessä nettikaupassa. Joten ei muuta kuin kortti hyllylle. Uutisissa oli, että Target-kauppaketjulta oli viety 40 miljoonan luottokorttin tiedot Thanksgivingin jälkeen, joten sitä kautta ovat saattaneet mennä meidänkin tiedot vääriin käsiin. Meillä on täällä siis yhteinen luottotili ja kummallakin siihen kortit. Tuo kortti onkin Sinin ainoa maksuväline täällä (käteistä lukuunottamatta), joten toivottavasti jouluostokset olivat jo tehtyinä... Huomenna maanantaina pitäisi tulla uudet kortit.

Sinin tekstit: Olimme Eveliinan kanssa katsomassa Dr. Seussin satuihin perustuvaa lasten musikaalia E:n ystäväperheen kanssa. Hahmoina seikkailivat mm. Cat in the Hat, Horton, Grinch ym.

Oikeassa laidassa on boksi, jossa on hauska teksti "Warning, May contain a Thing or Two". Esityksen alkaessa boksista pomppasi Thing 1 ja Thing 2. En tiedä mitä nämä sinitukkaiset katin kaverit mahtavat olla suomeksi. Täällä ne ovat todella suosiossa, kuten monet muutkin Dr. Seussin hahmot. 

Lassilla oli torstaina Taekwondossa taas vyökoe. Meni kyllä sen verran komeasti, että keltainen vyö on varmasti tullut ansaittua. Alla vielä tyylinäyte miten balsalevy pistetään palasiksi saksipotkulla.

Jouluvalmisteluja on tehty kovasti. Tänään oli perinpohjainen siivouspäivä, kinkku on sulamassa (ja samalla hiukan marinoitumassakin), Sini on tehnyt monenlaisia laatikkoja pakkaseen ja kotikaljat on käymässä. Päivisin on ollut hiukan erikoista odotella joulua, kun lämpötila saattaa kivuta noin pariinkymmeneen asteeseen ja aurinko paistaa. Kuitenkin iltaisin, kun on jo pimeä, voi hyvin kuvitella olevansa Suomessa. Varsinkin nyt kun takka on päällä, savulohipaketti tuli juuri avattua (ai että kun se on hyvää ruisleivän päällä!), kulhossa on Fazerin konvehteja, ja joulukuusi loistaa vieressä.

Eilen lauantaina oli kyllä todellinen laiskottelupäivä - Lassin kanssa taisimme olla koko päivän yökkäreillä joululoman alkamisen kunniaksi. Harjoittelimme yhdessä ohjelmointia löytämälläni Scratch-työkalulla (tässä linkki), jossa voi tehdä simppeleitä graafisia pelejä ym. todella helposti. Lassi jäi heti koukkuun kun näytin tuota hänelle viikolla ja samoin Lassin israelilainen kaveri, joka oli kylässä torstaina. Täytyy laittaa joskus julkiseksi ne muutamat pelit joita me olemme jo saaneet kasaan.

Jos lapsemme ovat aina muistuttaneet poika isäänsä ja tytär äitiänsä, niin tuntuu, että se vaan vahvistuu vuosi vuodelta. Nykyään poikien ehdoton suosikki on koodata yhdessä ja erikseen tietokoneella samalla kun tytöt esimerkiksi piirtelee yhdessä. Onneksi toki puuhaamme koko perheelläkin paljon asioita.

Sain Lassin opettajalta niin ihanan joululahjan ja kortin kauniilla sanoilla (kiitoksena kaikesta avusta jota olen syksyn mittaan tehnyt), mutta ehkä kaikkein hellyyttävintä oli tämä kirjekuori. Ihana kun on ihania ihmisiä ympärillä <3

Onhan tämä vähän hassua etsiä joulutunnelmaa aamulenkillä kirkkaan sinisen taivaan alla palmujen huojuessa... Mutta iltaisin heti auringon laskiessa ja kynttilöiden syttyessä tunnelma on taattu :)

Eipä sitten muuta kuin joulua odottamaan!