The puolivuotispäivä

Tänään on se suuri päivä, jolloin olemme asuneet tasan puoli vuotta näissä maisemissa. Sen kunniaksi päivitimme hieman blogin ulkoasua :) Ihan huippua on ollut, eikä oikeastaan kertaakaan ole tullut Suomea suunnaton ikävä. Toki kaikkia rakkaita, ihania ihmisiä on ikävä, mutta onneksi on Internetin ihmeellinen maailma joka lähes tulkoon poistaa nämä vajaat 9000 km välistämme :)

Eveliinan tekemä ihana piirrustus :)

Tänään sää on hellinyt meitä toden teolla. Puolilta päivin menimme ystäväperheen luokse grillailemaan ja chillailemaan. Tarjoilut olivat aivan mainiot. Lämpötila oli yli 30C, joka ajoi meidät koko perheen välillä altaaseen viilentymään. Huomenna pitäisi olla vielä tätäkin kuumempaa (36C), mutta sitten kai alkaa viiletä. Tylsää sinänsä, että olisin sallinut tuleville suomalaisille vieraillemme kunnon helteet, mutta toki jaksaa paremmin kiertää jos ei ole liian kuumaa.

Nautiskelua altaalla.

Illalla menimme vielä läheiseen puistoon jonne oli kertynyt aivan vilinäksi asti pikkuväkeä vanhempineen.  Oli kyllä hauska tunne kun aurinko alkaa laskea ja lämpötila keikkuu edelleen yli kolmessakympissä. Nautin, nautin, nautin. Illalla lasten huoneen ikkuna oli vielä auki, jotta sieltä alkaisi illan viiletessä virrata vähän viileää ilmaa sisään (sisälämpötilan ollessa 29C), mutta Eveliina ei saanut nukuttua kun ne sellaiset "etelän sirkat" sirittävät liian lujaa. En tiedä mitä sirkkoja ne on, mutta niitä, minkä siritykseen törmää aina iltaisin etelänmatkoilla. Olisi meillä ilmastointivehjekin, jolla saa talon viileäksi, mutta toisaalta täällä on yöt niin viileitä, että nopeasti saa lämpötilaa alas ihan pitämällä vain hetken läpivetoa. On tämä hassua, juuri kun totuttelimme toppaliiveihin ja pörröhuppareihin aamuisin kouluun viedessä, nyt taas laitoin huomiseen vaatepinoon molemmille shortsit. Nauttikaamme siis vielä tällaisesta lämpöaallosta!

Niin hassua, että lämpötila pysyi niin korkealla vielä illallakin.

Puistossa on vesiläträysalue, jossa suihkuaa vettä tolpista. Siinä on lasten hyvä viilentyä helteellä.

Aurinko alkaa painua jo mailleen.

Sinin megalomaaninen shoppailuelämys

No niin, kuten otsikkokin kertoo, Sini kävi perjantaina kaverinsa kanssa Gilroyssa tsekkaamassa joitain vaate-outletteja eikä meinannut tullessaan enää mahtua kotiovesta paperikassiensa kanssa sisään... Tuli Hilfigeriä ja Coachia ja ties mitä. (Gilroy Premium Outlets sisältää 145 kauppaa!) Vietin itse kotityöpäivän, sillä jäi minun tehtäväkseni hakea lapset koulusta.

Sinin kuvatekstit: Meillä oli autossa eväänä paahdettuja suolattuja manteleita, banaanilastuja, Daimeja ja Colaa, joiden voimalla jaksoimme shoppailla hyvin. Pidimme aina välillä autossa pienen tankkaustuokion ja lopuksi menimme syömään ihan ravintolaan. Niin vain se 9 tuntia vierähti ihan sekunnissa. Löytyi niin paljon kaikkea ihanaa.  Perustelin itselleni ja Kz:lle, että se yksi niistä kassillisista jää joululahjoiksi. 

Ihanat maisemat kotiinpäin ajellessa. Näkyy vähän huonosti, mutta tuota vuoristoa ja kumpuilua on monessa kerroksessa. Jos katsoo tarkkaan, näkee haaleimmatkin.

Illemmalla päätimme extempore käydä ensimmäistä kertaa katsomassa miltä amerikkalainen jalkapallo näyttää. Läheisellä Fremont High Schoolilla oli ottelu mutta olimme sen verran myöhässä liikenteessä, että ehdimme ihmetellä rynnimistä ja cheerleadereiden hehkutusta vain vajaan puoli tuntia ennen kuin ottelu loppui. Puoli kahdeksalta olisi alkanut vielä toinen ottelu mutta alkoi jo olla sen verran viileä, että totesimme tämän riittävän tällä erää. Kotona vuokrasimme vielä leffan jonka katsoimme ennen nukkumaanmenoa.

Tänään lauantaina tuli Lassin koulukaveri käymään, jota ennen oli ohjelmassa kauppareissua, talon ja autojen siivousta, hiukan töiden tekoa (rästejä eiliseltä) ja sen sellaista. Periaatteessa ihan kotipäivä siis, mutta silti täynnä kaikenlaista pientä puuhaa. Nyt illalla Sini vielä siisti meidän perheen urosten tukat.

Tämän illan ekstra: Vaikka takapihamme on suht pieni, en ollut nyt lähiaikoina huomannut, että ruusut kukkivat vielä näin komeasti pihan perällä.

Laitoin muuten torstaina ruisleivän juuren tuloilleen. Sen kehittelyssä menee monta päivää mutta katsotaan jos huomenna jo saataisiin ensimmäiset koekappaleet uuniin asti.

Lenkkeilyä ja laiskottelua

Tämä viikko on ollut hyvin liikunta- ja ystäväpainotteinen. Maanantai alkoi Eveliinan luokassa avustelemalla ja siitä suoraan salille vähän humppailemaan ja pumppailemaan. Vietimme ihanaa laatuaikaa ystävän kanssa altaalla ja nautimme auringosta. Ajallisesti emme olleet kauaa, mutta niin vaan nenä ja otsa punoitti illalla. Tiistaina nähtiin taas kavereiden kanssa eri altaalla ja tällä kertaa laitoin 50 suojakertoimista aurinkorasvaa koko naaman täydeltä.

Maanantai-maisemia.

Me peukutamme tälle fiilikselle.

Keskiviikkona meillä oli kaverin kanssa shoppailupäivä (eli uusiin kauppatuttavuuksiin tutustumista), vaikka periaate on, että tämä on "ei osteta mitään"-viikko. Pari ihan tärkeää asiaa tarttui matkaan. Löysin muuten Daimeja, Tobleroneja ja After Eightejä yhdestä kaupasta. Perjantaina koittaa viikon kohokohta (ja tietysti se ostamattomuus koski vain alkuviikkoa) ja lähdemme Gilroyn Outleteja kiertämään kaverin kanssa. (Täältä ajaa sinne n. 45 min. Siellä on 145 kauppaa, jotka huutavat meidän nimeä kilpaa!!!) Voi olla, että tulen tyhjin käsin pois, koska vaikka ne merkkituotteet olisivat kuinka Outleteissa, niin toki niille hintaa jää. Mutta jos löytyy Alen Aleja, niin saatanpa sortuakin (lue hullaantua).

Jotkut puut kukkivat, toiset ovat ruskan vuoksi kellertäviä tai punaisia. Suurin osa taitaa olla vihreitä.

Tämä aamu alkoi reippaasti erään ystävän kannustamana juoksulenkillä! Olen niin täpinässä! Menimme toki suht hidasta vauhtia, mutta minä jaksoin juosta ja jopa puhua pälpätin taukoamatta. Niin hyvä fiilis! Olemme muuten Kz:n kanssa edelleen tehneet ne 100 vatsalihasta joka päivä. Ja edelleen jatketaan. Itseasiassa tiistai-iltana olin niin täpinöissäni, kun kuulin, että saatetaan saada Suomesta vieraita, etten oikein malttanut nukkua. Nousin lopulta joskus ennen puoltayötä sängystä -jumppaamaan olkkariin. Ajattelin, että aamulla olen ihan kuitti (4h unien jälkeen), mutta kun Kz:lla soi 5.45. aamulla kello aamupalaveria varten, niin tokihan minäkin sitten nousin jo ennen omaa herätyskelloani, olihan uusi ihana aamu koittanut. No, tämä selittynee sillä, että yleensä menen todella aikaisin nukkumaan ja nukun pitkiä yöunia.

Lapset pötkivät koulussa ihan normaaliin tapaan. Oikeastaan oli aika herttaista, kun Eveliina selitti eilen, että kun opettaja oli kysynyt, että kuka teidän perheessä lukee teille, niin hän oli vastannut :" My mom read me. And my brother read mom, I listen". Toki paljon virheitä, mutta jotenkin niin söpöä, kun he uskaltavat yrittää jo puhua ja selittää asioita englanniksi. Tosiaan lasten täytyy vuorotellen lukea joka päivä aina minulle kirja ja sitten minä luen vuorostani kirjan, pari heille. Eveliinan pitää palauttaa aina perjantaisin lista luetuista kirjoista kouluun. Siinä menee aina oma aikansa, kun hän kirjoittelee kirjojen nimiä listaan. Pian ne osaa kieltä paremmin kuin minä. Itseasiassa molemmilta lapsilta tulee aina joskus minulle pieniä ääntämisvihjeitä. Hyvä niin. Ja joka ikinen kerta kun olen Eveliinan luokassa "hommissa", niin opin jotain uutta tästä kielestä!!!

Pienenä jatkotarinana vielä mainittakoon, että meillä on "lemmikkinä" (ehkä asia pitäisi olla monikossa) pieni lisko. Tai liskoja. Niitä on ollut koko tämä aika ihan tulvillaan etupihalla ja teiden pensaissa, mutta nyt olen huomannut niitä takapihalla. Voi olla, että kyseessä on eri kaveri joka kerta, mutta usein kun olen takapihalla, pieni lisko ottaa minun kanssa aurinkoa takaportailla. Se ei säiky yhtään, vaikka olen ihan vieressä tai sitten se on niin kauhusta kankea, ettei se uskalla liikkua. Oikeastaan näen sen (jonkun niistä) joka päivä. Yhtenä päivänä se oli jopa mennyt lasten huoneeseen. Lassi oli innoissaan kun hänen rakentamansa lego-Golden Gate ympäristöineen sai ihan oikean asukkaan. No, toki palautettiin lisko takaisin pihalle.

Lucky-lisko takapihan portailla.

Sisäseikkailuja

Taas yhtenä päivänä takapihalla.

Tässä Eveliinan käsi, jotta hoksaa kuinka älyttömän pieni se on.

Kekkereitä piisaa

Kirjoittelenpa minäkin nyt vaihteeksi, kun viikonloppuna on tullut tehtyä muutakin kuin töitä. Pari viimeistä viikkoa on kyllä olleet aika kovasti työpainotteista, kun kolmena päivänä viikosta on ensimmäiset palaverit alkaneet kuuden aikoihin, niiden jälkeen pyörällä töihin ja kotiin olen ehtinyt suunnilleen iltaseitsemän aikoihin. Jossain välissä täytyy ehkä sitten hiukan koittaa himmaillakin.

Vielä ennen viikonlopun aktiviteetteja kerrottakoon, että sain jostain kipinän paikata hiukan yleissivistystäni paikallisen historian suhteen ja pienellä googlauksella alkoikin palaset loksahdella kohdilleen. Tiesin entuudestaan, että Kalifornia on ennen kuulunut Meksikolle mutta sitä en tiennyt, että samana vuonna 1848 kun Yhdysvallat nappasi sen haltuunsa löysi muuan herra Marshall sattumalta Colomasta (täältä muutama sata kilometriä länteen) muutamia kultakimpaleita, joka laukaisikin sitten maailmaa mullistaneen kultakuumeen. Tätä ennen San Francisco (aiemmin nimeltään Yerba Buena) oli ollut muutaman sadan hengen tuppukylä mutta parissa vuodessa väkeä oli tullut kymmeniä tuhansia lisää. Golden Gate -sillan nimikin paljastui olevan perua rannoista, joihin se kiinnittyy: mereltä katsottuna reitti kaupunkiin näyttää kulkevan vuorten reunustaman portin kautta, ja sitä kautta suuri osa kullan kiilto silmissä saapuneista matkaajista saapui. Tämä selittää myös miksi niin suuri osa täkäläisestä väestä on kiinalaistaustaisia. Lainasinkin kirjastosta H.W. Brandsin kirjoittaman The Age of Gold -opuksen, joka kuvaa upeasti tuota aikakautta ja kullankaivajien ponnisteluita. Suosittelen lämpimästi.

Lauantaina siis meille saapui  pari tuttavaperhettä sadonkorjuujuhliin, joita naisväki olikin innolla järjestellyt jo muutaman päivän. Niitä odotellessa päätimme käydä lounasaikaan reippailemassa jalka- ja scooter-patikalla Subwayssa. Päivä oli "viileän" viikon jälkeen vaihteeksi ihan helteinen (yli 30C), joten sääliksi kävi lukea Facebookista miten Suomessa oli ollut sateinen ja kolea päivä.

(Sinin lisäämät kuvat ja kuvatekstit) Eveliina odottelemassa vieraita saapuvaksi.

Kolmen aikoihin alkoikin talo sitten täyttyä ja pääsimme kippistelemään sekä nauttimaan paahtoleivistä valkosipulivoilla ja ravun palasilla, karjalanpiirakoilla ja munavoilla, kotitekoisella pizzalla, lohirullilla, jne. Vetäistiinpä pari reipasta juomalauluakin Rauman ja Suomen kielillä. Illalla laitettiin luonnollisesti allas lämpimäksi ja nautittiin tähdistä, kynttilän valosta ja hyvästä seurasta.

Pakko oli käydä välillä viilentymässä altaalla, edes vähän.

Mun mussukat <3 Ja kaikki (vahingossa) Suomi-väreissä.

Eveliina halusi olla tarjoilija. Sen ilon sallin vain varoiksi yksi skumppalasi kerrallaan pikkutarjottimella.

Iltasella tähtiä ihastelemassa ja maailmaa parantamassa.

Tänään olikin suurimmaksi osaksi ihan vain lötköttelypäivä. Aamun aloitimme yhteisellä piha-aamiaisella syöden eiliseltä jääneitä herkkuja. Lämpöä oli samaan tapaa kuin eilenkin, joten oli jopa miellyttävämpää pysytellä päiväsaikaan sisätiloissa. Olimme saaneet kutsun neljäksi paikallisten tuttujen luo "pizza factoryyn", jossa värkkäsimme kullekin oman pienen pizzan ja laitoimme ne (valtavaan) uuniin paistumaan. Idea oli hiukan sama kuin tortillakesteillä mutta eipä ole ennen tullut mieleen personoida pizzoja noin. Mukava ilta oli ja huomenna pääsevät lapsetkin taas koulun penkille - perjantai kun oli heille lomapäivä.

Luvassa ruoan laittoa meidän ihanaisten jenkki-ystävien kanssa! Eveliinalla jo essu valmiina.

Eveliina teki hymynaama-pizzan :)

Lapset saivat täyttää pari viimeistä pizzaa yhteispizzoiksi haluamallaan tavalla...

Tässä tyttöjen versio!!!

Karjalanpiirakka-factory

Eilisen pääteemana oli käydä näyttämässä ystävälleni minun suosikkiostoskeskustani Palo Altossa. Siinä menikin aika ihan siivillä. Pari ihanaa paitaa tarttui mukaan, mutta suurimmaksi osaksi vain hengailtiin ja nautittiin ympäristöstä hyvä ruoan ja seuran siivittäminä. Sain juuri viestin paikalliselta ystävältäni, että oltiin juuri tuona aamuna (ostoskeskukselle ajaessani) ajettu 280-tietä pitkin pitkän matkaa vierekkäisillä kaistoilla aina ostoskeskukselle asti (ja hän jatkoi siitä töihin). Hän oli yrittänyt huitoa ja huutaa nimeäni, mutta minä olin vain tuijottanut eteenpäin :) Hän laittoi, että on ollut varmaan aikamoinen näky noin niinkuin muiden silmissä. Tiellä menee varmaan ainakin 4 kaistaa yhteen suuntaan joten silminnäkijöitä on ollut. Tässä fiilistelykuvia ostoskeskukselta.

Tänään oli ihan huippua kun pari ihanaa Suomi-ystävää tuli meille leipomaan huomista varten. Yksi rakkaista ystävistäni lähtee suht pian Suomeen ja siksi pitää viettää niin paljon aikaa yhdessä kuin mahdollista. Siksipä pidämmekin huomenna syysillanistujaiset, vähän kuin rapujuhlat, kahden laatunaisen ja heidän perheidensä seurassa. Kokonaisia rapuja en löytänyt, mutta ravun lihaa paketeissa kylläkin. Mm. rapuleipiä valkosipulivoilla, kylmäsavulohirullia ja itsetehtyjä karjalanpiirakoita munavoilla on huomenna tarjolla. Meillä oli tänään tehomimmien ja lasten yhteinen karjalanpiirakkatehdas :) Samalla tein vaniljakiisselin ja ystävä leipoo vielä tänään omenapiirakan. Tarjolla siis mahdollisimman syksyistä ja suomalaista ruokaa. Aaaah ja kynttilän valoa, viiniä ja hot spata tähtitaivaan alla. En meinaa malttaa odottaa.

Tein riisipuuron sushi-riisistä ja tuli aivan taivaallisen hyvää!!! Me vedimme ylijäänyttä puuroa kuin Simo hilloa :D

Etualalla aikuisten kädenjälkeä, peremmällä Eveliinan itse tekemiä alkuja.

Maistuis varmaan sullekin!

Onnelliset leipurit itsetehtyjen piirakoidensa kanssa.

Tänään oli muuten joku NASA:n avaruussukkulan lennätysjuttu aamulla, mutta se meni valitettavasti ohi, koska kuulin siitä vähän liian myöhään. No se ei paljoa paina. Olen niin innolla järjestellyt huomista. Minä olen sellainen juhlienjärjestäjähullu. Rakastan suunnitella kattausta ja kaikkia koristeita jo etukäteen. Nyt jo keittiön pöytä näyttää niin ihanan syksyiseltä. Tänään käytiin tyttöjen kanssa yhdessä vielä ostamassa yhdestä Tiimarin ja Sinooperin/ Sinellin risteytyskaupasta vähän lisää somisteita huomiselle. Ostin mm. tuikkukuppeja joilla jo ympäröin altaanreunuksen kivetyksen huomista iltaa ajatellen.

Pihakoristeluja. Ostin jo kurpitsoja kaupasta (palmujen alle). Täällä on ollut jo elokuusta asti kaiken maailman Halloween-kamaa kaupat pullollaan. Nyt alkaa olemaan myös Thanksgiving day-tuotteita ja toki joulukoristeita, -valoja ja kuusia MAHTAVINE koristeineen. Onhan jo syyskuu :D

Pieni alkuvilautus kattauksesta. Laitoin servettirenkaan sisään aina joko marjatertun tai lehtiryppään.

Älkää muuten ihmetelkö kun Kaizu ei ole hetkeen kirjoitellut. Hän vaan sanoo, että eihän hänellä tapahdu mitään erikoista, koska on kaiket päivät töissä. Niinhän se toki on, minulla ja lapsilla ehtii olla monen monta seikkailua sillä aikaa kun Kz painaa neljän seinän sisällä töitä. No, ehkä hän voi kirjoittaa viikolopusta ;)