Kesäloman ensi tunnelmia

Edelleen olen jatkanut lenkkeilyjä sekä tasamaastossa lähikatuja tallaten, koulun kenttää ympäri ravaten ja Ranchon upeita maisemia ihastellen. Muutaman päivän päästä saamme vieraita Suomesta oikeastaan melkein koko loppu kesäksi (pari viikkoa kesän aikana olemme kotona ihan keskenämme, vieraat vain vaihtuu välissä), joten pitää lenkkeillä vähän varastoon, koska sitten ei varmastikaan lenkkareita paljoa kuluteta ja vastaavasti maha pullottaa kun vohveleita ja hamppareita tehdään joka käänteessä. Mutta niin se pitää lomalla ollakin :D En meinaa malttaa odottaa vieraita, melkein haluaisin tehdä jo pedit valmiiksi. Lapsien malttamattomasta odotuksesta puhumattakaan. Ensin laskimme viikkoja, sitten päiviä, nyt ehkä jo tunteja. Molemmat ovat niin täpinässä, koska Suomesta on saapumassa sen sortin laatuseuraa koko perheelle <3

Lapsilla on ollut viimeinen kouluviikko, joten onneksi läksyä ei ole tullut. Olemmekin tehneet suoraan koulusta käsin kaiken maailman leikkitreffejä eri puistoihin ja muihin pikku seikkailuihin vähän joka päivä. Keskiviikkona oli virallinen koulun loppumispäivä. Molemmat saivat todella hyvät todistukset. Eveliinan sanallisessa osuudessa sanottiin mm. "Eveliina's good work habits and sweet nature have made her a great addition to our classroom and a good friend to all..." Lassille puolestaan opettaja oli kirjoittanut mm. "It's been a pleasure being your teacher". Kovasti olemme koulun eteen tehneet töitä, ja  lopussa kiitos seisoo. Suoraan koulusta menimme juhlistamaan lasten kesäloman alkua ja lasten ystävän syntymäpäiviä hampurilaiselle.

Maanantaina koulun ja puiston jälkeen teimme lapsille Masterchef junior -leikkimielisen kilpailun (kun molemmat halusivat laittaa ruokaa, niin jaoimme tarvikkeet tasan ja molemmat saivat tehdä omat versionsa ruuasta). Laitoin esille kaiken maailman mausteita ja muita aineksia, mutta en puuttunut esim. maustamiseen oikeastaan mitenkään. Molempien ruoka oli maukasta. Lassille lisäbonus sipulin laittamisesta jauhelihan sekaan sekä maukkaasta spagetista (huolella ja moneen kertaan maistettu ja lisätty tarvittaessa suolaa). Eveliinalle pisteitä mm. porkkanan laittamisesta jauhelihan sekaan sekä erillisestä kermakastikkeesta. Raatiin kuului minun ja Kaizun lisäksi lasten kutsuma ruokavieras. Kaikkien mielestä voitto meni tasan.

Torstaina teimme erään tuttavaperheen kanssa päivän retken Pinnaclesin luolille. Täältä on sinne vajaan parin tunnin ajomatka. Huono puoli oli se, että osa luolista oli suljettu lepakoiden poikimispuuhien vuoksi, mutta toisaalta pääsimme kuitenkin parin luolan läpi menemään ja paikka oli itsessään jo todella kaunis. Itseä ei ainakaan pätkääkään jäänyt haittaamaan luolien sulut. Perillä oli aivan valtavan kuuma ja "vaelluksen" jälkeisestä jäätelöstä huolimatta koko konkkaronkka himoitsi ensisijaisesti altaalle. Toteutimme tämän toiveen koko matkaseurueen voimin takapihallamme vielä päivän päätteeksi.

Innokkaat seikkailijat kyytiä odottelemassa.

Ensimmäiseen luolaan menossa. Luola oli kyllä niin lyhyt, että taskulappuja ja otsalamppuja ei vielä tarvittu.

Ehkä 1.5 kilometrin kiipeämisen jälkeen saavuimme pienelle järvelle.

Ihan kivat vaikkakin toki karut maisemat.

Kotimatkalla.

Perjantaina saimme jo heti aamusta uimaseuraa takapihalle toisesta perheestä. Mietimme aluksi aamupäiväksi jotain puistoa ja siitä voisi käydä sitten yhdessä lounaalla. Päädyimme kuitenkin meidän altaalle ja tilaamaan lähikiinalaisesta meille evästä tänne. Iltapäiväksi haimme seuraksemme yhden Lassin parhaista koulukavereista. Kyllä minä vaan nautin jotenkin niin paljon, kun sillä sekunnilla kun poika nousi automme takapenkille, niin kaikki kolme papattivat kilpaa englantia aivan kuin eivät olisi pitkään aikaan nähneet.

Lauantaina olimme sopineet lounastreffit Burger Islandiin ystäväperheen kanssa. Meiltä on sinne yhteensä 3.5km:ä, joten päätimme olla reippaita ja kävellä (lapset pyörillä) tämän seitsemän kilometrin lenkin. Tämän päätteeksi lähdimme metsästämään Lassille uutta pyörää ja löytyihän sellainen matkaan. Sillä Lassi harjoittelikin jo illan talon edustalla. Eveliinalla oli puolestaan upean erilainen lauantai-ilta, kun eräiden kaksosten synttäreiden kunniaksi oli kutsuttu kaksitoista tyttöä yökyläilemään. Ihana huomata, että kaikki tällaiset tilanteet sujuvat englanniksi jo mennen tullen.

Kippis!

Lassi, onnellinen uuden pyörän omistaja.

Pienet synttärisankarit ja ensimmäinen vieras.

Tänään sunnuntaina olemmekin viettäneet täällä isänpäivää. Hassua, että äitienpäivä on ihan samaan aikaan ja isänpäivässä on iso heitto. Aamulla Kaizu sai minulta ja Lassilta aamupalan sänkyyn laulun lurituksen ja pienen paketin saattelemana. Eveliina yhtyi juhliin vasta myöhemmin parin lahjansa ja isille tekemän kakkunsa myötä. Kaizun toive isänpäivälle oli, että rauhallista oloa kotona, ei mitään suuria suunnitelmia. Sehän toteutettiin ja lisäbonuksena Kaizu pääsi lasten kanssa kokeilemaan itse tekemäänsä kanoottia vähän isommille vesille kuin takapihan allas. Oikein hyvin kanootti kulki. Iltapäivän minä kannustin lapsia etupihalla, kun he innoissaan pyöräilivät kotikatuamme edestakaisin. Kaizu on puolestaan lukenut koko loppupäivän takapihalla. Ihanan rentouttavaa, ja sehän on isänpäivän tarkoitus. Vaikka tällaisina päivinä olisi kiva ettei isille jäisi mitään kotitöitä tai tehtäviä, niin olosuhteiden pakosta näin iltalenkin merkeissä vielä hyvää ystävääni, koska seuraava mahdollisuus treffeille on vasta heinäkuun lopulla. Täällä lapset odottivat suihkun raikkaina sängyissään kun itse palasin lenkiltä. Kaizu puolestaan odottelee puoliltä öin alkavaa palaveria. Suomessa kun on jo maanantai.

Ennen kuin kanootin sai laskea veteen piti ensin toki maksaa parkkipaikasta, sitten vene piti tarkistaa ja hyväksyä melomiskelpoiseksi tähän järveen (ettei kanootissa ole jotain vieraita pikkuelukoita muista järvistä tai jotain), lopuksi piti vielä maksaa veneilymaksu, että veneen sai laskea vesille. Eipä se nyt varsinaisesti silti kallista puuhaa ollut vaikkakin samaan hintaan olisi saanut vuokrakanootin suoraan rannalta. Mutta se fiilis olisi ihan eri.

Kanootti varsinaisella neitsytmatkallaan. Hyvin se kulki ja kannatteli kallista lastiaan.

Eveliinan synttärijuhlat

On ollut taas vähän toiseen tyyliin puuhantäytteinen viikko. Aina kun olen ehtinyt, olen käynyt juoksemassa pienen lenkin. Tein itse itselleni selväksi, että torstaista sunnuntaihin olen juoksukiellossa, koska muuten olisin ihan pulassa synttärijärjestelyjen kanssa ja taas keräisin vain itselleni kiirettä. Sunnuntaista keskiviikkoon mennessä ehdin lenkkeillä 31km. Muuten juostahölkytellen, mutta Rancholla isoimmat ylä -ja alamäet, joita todella riittää, toki matkasin kävellen. Ei se ole huima matka urheilulliselle ihmiselle, mutta minulle, vanhalle rapakintulle se taitaa olla enemmän kuin kaikki lasketut lenkkeilyt yhteensä elämäni aikana ennen tänne muuttoa :)

Aika paljon tällä viikolla juoksin tasamaallakin, mutta noin puolet matkasta taas näissä "reidet, pakarat ja pohkeet huutaa Hoosiannaa"-maisemissa :D Nämä maisemat ovat vaan niin huikeat ja aina joka suuntaan oikeastaan vuoristo näkösällä.

Tiistaina Lassin luokka oli muiden nelosluokkalaisten tapaan läheisessä Serra Parkissa viettämässä kesäpäivää piknikin merkeissä. Vein tarjolle kaksi isoa astiallista hedelmiä jaettavaksi. Kiva, kun lapsillakin alkaa jo hellittää vähän työtahti koulussa ja tämä viikko ja ensi viikko ovat jo aika rentoa puuhaamista. Läksyjä tuli vielä tämän viikon ajan, mutta ensi viikolla sekin helpottaa. Keskiviikkona on viimeinen koulupäivä tällä erää. Lassi sanoi perjantaina, että hänellä ei tule enää koskaan neljännen luokan läksyjä. Oli pakko jatkaa, että Kaliforniassa, koska Suomeen palattuamme Lassi saattaa hyvinkin palata nelosluokalle, vaikka on täällä ensi vuoden jo vitosella. Täällä kun koulu alkaa vuotta aikaisemmin.

Lassi Serra Parkissa (tuossa oikealla heittelemässä amerikkalaista jalkapalloa). 

Illalla kävimme ystävän kanssa vähän shoppailemassa paikallisessa askarteluliikkeessä Michaelssissa. "Käydään nyt vähän katsomassa ja ostamassa ehkä jotain elintarvikevärejä. Välttämättä ei tarvita mitään. Varmaan riittää, että otetaan tämä yksi kori yhteiseksi" Jep. Pois lähdimme kori JA kärry täynnä tavaraa, mm. tikkareidentekotarvikkeita ja muuta elintärkeää tulevia synttäreitä silmälläpitäen. Huipuin taisi olla heliumsäiliö, jolla saa itse täytettyä ilmapallot. Poistui sekin murhe, että meidän Eveliina-pallot ja Onnea 7-vuotiaalle -pallot olisivat roikkuneet tekstit alaspäin :) 

Keskiviikko menikin sitten aivan koko päivä askarrellessa ja väkästellessä niitä kaikkia koristelujuttuja cupcakeihin ja samalla tein 33 tikkaria. Aamulla huomasin, että Eveliinan toinen silmä oli hieman punoittava ja tavallista rähmäisempi. Samalla kun vein Lassin kouluun kysyin opettajalta ja officelta, että saako Eveliina tulla kouluun sen silmän kanssa. Officella käskettiin käydä lääkäriin tarkistamaan tilanne (30min. varotusajalla saimme ajan, joten sai lähteä kuin hauki kaislikosta aamuruuhkaa uhmaten) ja Eveliina olikin sitten sen päivän kanssani kotona. Onneksi (ehkä) silmätippojen ansiosta silmä näytti jo iltapäivällä paremmalta (siis oikeastaan lähes normaalilta) ja torstaina hän sai mennä jo takaisin kouluun.

Parit Havaiji-tikkarit

Keskiviikkona Lassin luokassa oli "Making Ice Cream Day", jolloin koko luokka teki itse jäätelöä koulussa. Mukaan piti tuoda kotoa 10 oz tyhjä säilyketölkki ja puolen gallonan tyhjä pahvinen maitotölkki. Taas tämä ylihuolehtiva äiti mietti (kuten aina kaikilla retkillä ja piknikeillä), että pitäisikö ottaa varoiksi mukaan pari ylimääräistä settiä noita tekotarvikkeita, jos joltain luokkakaverilta on unohtunut... Sitten kyllä järjen ääni sanoi, että oppiipahan huolehtimaan jatkossa ja miksi just MUN pitää olla aina se, jolla on koko jengille varoiksi kaikki eväät ja tarvikkeet, että jos vaikka joku on sattumalta unohtanut, niin on sitten antaa ja jakaa... Kai tällekin joku diagoosi on olemassa :D

Torstaina Eveliinan luokka oli puolestaan muiden ekaluokkalaisten tavoin siellä samaisessa Serra Parkissa. Olin avustamassa koko päivän eli kävelimme yhdessä koululta lasten kanssa puistoon, vietimme päivän siellä ja iltapäivästä kävelimme takasin. Eveliinan luokalle on tullut uusi japanilaistyttö hetki sitten ja tämä ylisosiaalinen tyttäreni (ei ole omena kauas puusta pudonnut) on jo kiintynyt täysillä tyttöön ja nyt he ovat erottamattomat. Kyseessä ei ollut parijono, mutta nämä kaksi tyttöä halusivat kävellä molemmat matkat käsi kädessä. Torstaina puolestaan Lassi sai viedä kouluun filtin, tyynyn ja lempikirjan, koska he saivat lukea luokassa pari tuntia. Lassin luokalla oli muuten hauska yllätys torstaina ja juuri sattumalta olin myös koululla silloin. Kun kello soi välitunnilta sisälle, kaikki nelosluokkalaiset juoksivat tiettyyn kohtaan koulun pihaa ja musiikin alkaessa soida he esittivät muulle koululle pienen tanssiesityksen.

Pejantaina oli Lassilla Kite Day eli tällä kertaa koko luokka teki leijat itse ja lennättelivät niitä iltapäivän.
Minä olin puolestani viimeistä kertaa Eveliinan luokassa apuna tällä erää. Opettaja antoi minulle pienen paketin ja kortin. Tässä näyte kortin kauniista tekstistä:

Thank you for being an amazing volunteer in our class this year. I could count on you to help with anything. The students and I were so lucky that you were available to help us! I hope you and your family have a great summer. Thanks again for everything!

Aikas liikuttavaa. Ja oli opettajallakin kyyneleissä pidättelemistä kun halasimme. Tuli oikeasti olo, että minusta on tainnut todella olla hyötyä. Ihanaa. Rahallista palkkaa kun tuosta ei saa, niin ihana tietää, että on osannut hommansa ja aito, vilpitön kiitos on kyllä paras tapa tuoda se esiin.

Vein molemmille opettajille vähän maistiaisiksi suomalaisherkkuja samalla kun leivoin. Tässä pienet näytteet suklaaneliöistä.

Lassin luokka testaamassa leijojansa koulun pihalla. (Juuri kyllä lopettelemassa, jonka vuoksi leijoja ei oikein näy ilmassa.)

Koululla auttamisen ja kauppareissun jälkeen oli aika alkaa leipoa viikonlopun synttärijuhlia varten. Olen niin "kaikki valmiiksi todella aikaisin"-tyyppiä, niin toki leipomusten lisäksi valmiina oli jo kaikki astiat, koristeet ja ylipäätään kaikki tulevia juhlia varten. Teemana oli Havaiji-juhlat. Tein hauskan huomion, kun takapiha on koristeltu värikkäin muovikukin ja Aloha-kyltein, niin varmaan päivittäin kolibri on yrittänyt käydä imemässä kukkia ja jopa kylttiä. Se vaan lentää muovikukasta kukkaan "Voi hitsi, joku on ehtinyt jo käydä täällä... Voi hitsi, taas kuiva saalis... Voi hitsi..." Ne siis selvästi suunnistaa kirkkaan värin perässä eikä niinkään jonkun tuoksun tai muun.

Lauantaina oli vuorossa Suomi-synttärikemut, jossa juhlistettiin sekä Eveliinaa että tuttavaperheen poikaa heidän kotonaan. Samalla juhlimme perheen läksiäisiä, vaikka ei siinä ole meidän näkökulmasta juhlimista, että niin ihana ja läheinen perhe muuttaa Suomeen. Onneksi voi juhlia sitä, että olemme saaneet viettää ihanan ja ikimuistoisen yhteisen vuoden täällä. Paikalla oli kourallinen Suomi-perheitä ja päivä sujui rauhallisesti hyvän ruuan ja seuran merkeissä sekä muksujen pulikoidessa altaassa into piukkana. Sain perheen äidiltä lahjaksi korun, jossa luki: "Many people will walk in and out of your life, but only true friends will leave footprints in your heart." Aika osuva teksti tähän väliin *♡*

Pieni rakas synttärisankari lähdössä kohti juhlia. 

Havaijinneito.

Lahjojen avaamista.

Kinuskikissan neliöitä ja suklaanelijöitä.

Ystäväni tekemä aivan M-A-H-T-A-V-A kakku!!! Lauantain kakku oli vähän poikamaisempi, koska toinen sankareista oli poika. Sunnuntaille tilasin saman kakun tyttömäisen version :)

Synttäreiden parasta antia taitaa olla uiminen, kun lämpömittarissa on varjossa 34C.

Aikuiset saivat herkutella ja lekotella varjossa.

Juhlat jatkuivat aina pimeän tuloon asti. Yleensä Piilaaksossa on aika viileät illat ja yöt, mutta nyt ei kyllä tullut ikävä pitkähihaista (tai no siis edes paitaa) koko iltana. 

Tänään sunnuntaina olikin sitten Eveliinan varsinaisten kaverisynttäreiden vuoro. Kutsuttuina oli kaikki luokan tytöt sekä naapurin tyttö. Rakas ystävämme oli loihtinut hienon kilpparikakun (jatkona eiliselle hai-kakulle) ja tuli muutenkin auttelemaan keittiöhommissa. Vanhemmat toivat ensin lapset paikalle yhdeksi ja puoli kolmen aikaan olivat itsekin tervetulleita. Juhlat onnistuivat kyllä aivan mainiosti. Synttäreitä järjestellessäni (eli viimeiset 2-3kk ;) ) mietin, että onkohan lapsille nyt tarpeeksi kotiin viemistä kiitokseksi ja tuliaisiksi. (Tyyliin pitää muistaa tehdä joku pieni läksiäispussi.) Nyt kun lapset lähtivät kaikilla vaaleanpunaiset leit kaulalla, kookospähkinäkuppi flamingo-pillillä varustettuna ja merenneitolahjapussi mukana ja vielä jokainen sai valita tekemistäni tikkareista kotimatkalle yhden, tuli mieleen, että taisi sitä viemistä olla ihan tarpeeksi. Se vain vähän vahingossa lähti lapasesta -taas!

Takapihan koristeita.

Lapset odottamassa etupihalla vieraita.

Osa juhlaväestä.

Seuraavana ohjelmassa ongintaa. Se on täällä kaiketi harvinainen tai jopa aivan uusi leikki.

Kaikki tytöt saivat kukalla ja flamingo-pillillä varustetut kookospähkinämukit ensin päiväksi käyttöönsä ja lopulta mukaan.

Parit cupcaket tuli taas väännettyä. Tässä ehkä yksi neljäsosa niistä.

Tässä sunnuntain täydellinen kakkuluomus, joka on siis ystäväni käsialaa.

"♫♫♫ Happy birthday to you.. ♫♫♫"

Lassi taitaa olla pöydän kingi :)

Laulava Havukaisten family. Eveliinan toiveesta esitimme vieraille laulun "Whole New World". (Kuulimme tästä toiveesta vasta tänään aamulla, mutta se meni hyvin vanhasta muistista, koska olimme harjoitelleet esitystä vuosi sitten :) )

Vieraat viilentymässä altaassa. Oikeasti oli varmaan 10C viileämpää kuin eilen eli vain 24C (arvion mukaan). Aurinko on suht. pistävän kuuma ja samoin pihan kivetys, joten osa vieraista tuli välillä viilentymään sisälle ja minä mm. viilensin vain jalkoja istumassa ystäväni kanssa altaan reunalla jalat vedessä.

Välillä lapset halusivat poreet spahan. Kz ja naapurinisäntä parantavat maailmaa taka-alalla :)

7-vuotias suloisuus

No nyt on päässyt kuulemma Suomessakin kokemaan Kalifornian kuumuutta. Joinain päivinä alkuviikosta siellä on kai ollut jopa lämpimämpää kuin täällä. Alkuviikko oli täällä sellaista reilua paria kymppiä ja vasta torstai-perjantai-akselilla lämpötilat hilautuivat hellerajan yläpuolelle. Loppuviikko on ollut sitten sitä reilua kolmeakymppiä eli uimista ja jäätelön syömistä. Toisaalta varsinkin alkuviikosta oli helppo lenkkeillä koska ei ollut liian kuuma.

Alkuviikosta päätimme ystäväni kanssa shoppailujen lomassa pistäytyä syömässä vähän intialaista ruokaa. Otimme jotkut annokset vaan listalta, nimet ei sanoneet yhtään mitään. Ystäväni annoksen nähtyäni purskahdin nauruun, en voinut sille mitään. Hmmmm....mitenköhän tätä kuuluu syödä? Se oli vähän niin kuin valtava taitettu lettu, jonka sisällä oli salaattia ja kanaa. Oikein makoista oli, keitto oli todella tulista, mutta sepä ei meitä haittaa, päin vastoin. 

Torstaina oli Eveliinan oikea syntymäpäivä. Silloin hän sai meidän lahjamme (sellaisen melkein oikean koiran, joka haukkuu, kääntää päätä, heiluttaa häntää, läähättää yms. -mutta jossa on tarvittaessa se OFF-kytkin :) ) ja Suomesta lähetetyt paketit. Illalla hän halusi mennä ystävänsä kanssa McDonald´siin syömään ja sallittakoon se, vasta toinen kerta puoleen vuoteen. Leikkejä ystävän kanssa jatkoimme sitten kotosalla illan myötä.

7-vuotias söpöliini avaamassa aamulla pakettejaan.

Perjantaina Lassi oli tutustumassa ja lounastamassa siellä Applen pääkonttorilla, josta jo ennemmin mainitsinkin. Reissu oli sujunut varsin mallikkaasti ja ruoka oli maittanut. He olivat päässeet kiertelemään konttoria ympäri ja mukana oli kotiin tuotavaksi Apple-pussi täynnä kaikkea oheissälää: lippis, päivyri, kynäteline kynineen, hiirimatto yms. Ihan hienoja ja käteviä vaikka perheemme on toki vannoutunut Nokian kannattaja :D

Päivät täällä minun osaltani kulkevat aivan minuuttiaikataulussa. Varmaan luon itse itselleni sitä kiirettä, koska olen kuitenkin kotiäiti jonka molemmat lapset ovat päivät koulussa. Torstaina piti mennä lenkille, mutta en vain ehtinyt. Lähinnä syy oli se, että halusin saada maalaamaani taulua edes vähän enemmän maalattua. Perjantaina olin ensin koululla apuna, siitä askartelukaupan kautta kotiin. Heti vaatteet vaihdettuani lähdin lenkille ja vetäsinkin kerralla 8km läheisillä kukkuloilla. Sen jälkeen oli 30 min aikaa olla kotona (suihku, lounas, pyykit yms). Seuraavana ohjelmassa auton tankkaus ja pesu, ruokakauppaan, toiseen kauppaan, viidessätoista minuutissa kotona kauppakassien purku ja hakemaan lapset koulusta. Iltapäivällä kotona paikat kuntoon (lähinnä pihatöitä) kolmessa tunnissa jonka aikana piti saada myös itsensä kuntoon. Ennen kuutta oli treffit Suomi-naisten kanssa, koska menimme isolla porukalla syömään ja viettämään muutamia synttäreitä ja kahden Suomi-aarteen läksiäisiä. Tässä siis vain pieni esimerkki miten ne päivät vaan oikeasti täyttyy kummasti :) Ilta oli kyllä oikein mahtava Santana Rowlla ja ruoka oli maittavaa.

Taas pari kuvaa ja pieni panorama-video Rancholta. 

Piilaakso näyttää kovin vihreältä ja metsäiseltä ylhäältä päin tarkastellessa. Ympäröivien vuorten niityt puolestaan ovat kovinkin keltaisia kuivuudesta johtuen.

Lauantaina oli tosiaan varmaan viikon kuumin päivä. Pyysimme naapureita uimaan kolmeen asti, jolloin saisimme Suomi-vieraita loppuillaksi. Illan mittaan olikin mahat täynnä sitten ihania grilliherkkuja. Grillattiin muuten ensimmäistä kertaa täällä Halloumia, joka kuului Suomessa vakiona grilliruokalistaan. On se vaan ihanaa uida porukalla ja oikeastaan nautin siitä kun muut uivat ja hyppivät veteen. Itsekin tykkään uida, mutta myös aurinkotuoli (myös varjossa) on toki ihan kelpo paikka oleilla. Siinä hyvässä seurassa lasi viiniä, niin aikas ihanaa hemmotteluhoitoa.

Eveliina sai uimisesta jo tarpeeksi ja lauleskeli ikkunalaudalla muiden uidessa.

Eveliina on ollut kyllä varmana jo viimeiset neljä vuotta aivan huippu lastenvahti.  Lapset viihtyy ja kikattelee.

Sunnuntaiaamuna ajattelin heti herättyäni lähteä tutulle Rancholle juoksemaan ennen kuin päivä alkaa olla liian kuuma. Niin oli ajatellut muutamat muutkin... Yhdeksältä ei ollut ainoatakaan parkkiruutua jäljellä valtavista parkkialueista huolimatta. Kaliforniassa on kyllä oikeasti tosi liikunnallista sakkia. Sellaisia kuntopyöräilijöitäkin aivan vilisti silmissä kun ajelin kohti Ranchoa. No, itse päädyin kokeilemaan kerrankin tasamaalla juoksua kotoa käsin. Verrattuna siihen, että vuosi sitten meni ehkä lyhtypylvään väli ja nyt jo monta kilometriä, niin on tässä jo jotain edistystä tapahtunut maailman rapakuntoisimmalle rouskulle. (Tämä siis kannustuksena niille, jotka miettivät, että miten saisi juostua enemmän kuin sen lyhtypylvään välin. Tsemppiä! Jos MINÄ pystyn, niin pystyy kuka tahansa ;) )

Iltapäivällä saimme uutta uimis- ja grillaamisseuraa Kaizun työkaverin perheestä. Ihania uusia Suomi-kontakteja taas. Tytöillä sujui leikki kuin tanssi. Kovasti he halivat keskenään ja selvästi nauttivat yhteisistä hetkistä. Tänään teimme itse hampurilaisia ja ai että oli taas hyvää. Tällä kertaa Kaizu teki oikein pieniä ja sieviä pihvejä, koska joskus ne pakkaa olemaan vähän miehekkään kokoisia. (Onneksi aina tosi herkullisia).

Hamburger factory