Joulu 2012 South Lake Tahoella

Lasten ja minun joululomani alkoivat perjantaina 21.12.2012. Nääs kun ei tullut sitä maailmanloppuakaan. Siskoni saapui samana iltana, sillä hän oli lähtevä meidän ja täkäläisen tuttavaperheemme kanssa viettämään joulua South Lake Tahoelle.

Pitkin viikkoa vilkuilimme sääennusteita ja vähitellen alkoi näyttää siltä, että saisimme kokea todella lumisen joulun. Itse asiassa lunta oli luvassa lauantaista maanantaihin sellaisia määriä (noin metri), että päätimme molempien autokuntien kesken lähteä matkaan anivarhain lauantaiaamuna ehtiäksemme vuorten yli ennen pahinta myräkkää.

Starttasimme siis viideltä aamulla. Oli vaikea kuvitella millaista lumimaisemaa edessä odottaisi, sillä lähtiessä tuli vettä kuin Esterin saavista ja taivas löi tulta. Yllättävän paljon oli liikennettä jo tuohon aikaan eikä pimeys ja vesimassat tiellä tehneet ajosta sen miellyttävämpää. Noin kolmen tunnin ajon jälkeen aloimme kivuta vuorenrinnettä ja vesisade alkoi jäädä hyhmänä lasiin. Vähitellen lunta ilmestyi tien pientareillekin ja saavuimme lumiketjujen tarkastuspisteelle. Koska meillä oli alla neliveto Audi Q5 Quattro ja siinä "lumirenkaat" (merkinnällä snow & mud), niin saimme jatkaa ilman ketjuja. Suurin osa kuitenkin pysähtyi asentamaan ketjut alle. Eikä tarvinnut ajaa pitkällekään kun lunta alkoi tulla siihen malliin, ettei ketjujen vaihto itsellekään ollut kovin kaukainen ajatus. Kuitenkin, kun ajelimme pariakymmentä mailia tunnissa lumisateessa kuunnellen Juha Tapion joulu-CD:tä, tuli äkisti varsin jouluinen olo!

Olimme ensimmäisinä perillä Tahoella ja kävimme pyörähtämässä mökin edessä (jossa melkein jäimme jumiin) ja etsiydyimme yhteen keskustan ruokapaikoista odottelemaan loppuseuruetta. Heillä oli perus-kesäkumit alla, joten ketjut olivat tarpeeseen. Lisäksi pyry oli sakeutunut ja vauhti tippunut sen jälkeen kun itse pääsimme läpi. Saimme porukan kasaan hiukan ennen yhtätoista, söimme ja pohdimme pääsisimmekö mökkiin jo ennen ilmoitettua aikaa, joka oli vasta neljältä. Muutaman yrityksen jälkeen saimme huoltofirman edustajan linjoille ja hän kertoi ettei mökkiä ole vielä käyty valmistelemassa meille mutta lupasi hoputtaa asiaa ja ilmoittaa milloin homma on hoidettu. Naisväki lähti ostoksille ja me muut ihmettelimme sitä tahtia millä lunta taivaalta tuli. Välillä ei meinannut eteensä nähdä. Vaikka soittoa ei huoltofirmasta alkanut kuulua, päätimme kuitenkin suunnata jo mökille, sillä hetken päästä sinne tuskin pääsisi - oli ketjut alla tai ei. Audi osoittautui melkoiseksi kiipijäksi, sillä matkalla ohitimme muutaman ketjuilla varustetun menopelin, jotka olivat jääneet ylämäkeen jumiin.

Pihasta soitin taas huoltofirmaan ja sovin, että saisimme mennä jo mökkiin jos suvaitsisimme tehdä lumityöt itse. Näin siis tehtiin ja asetuimme taloksi. Huoltomieskin tuli lopulta puoli neljän aikoihin mutta hänen ainoaksi hommaksen taisi jäädä takapihan porealtaan virittely. Altaan lisäksi mökin erikoisvarusteisiin kuuluivat autotallissa/kellarikerroksessa olevat biljardipöytä ja pöytäjalkkis, keskikerroksen takka, sekä yläkerran sauna. Kiukaan pohjalle oli ripoteltu kymmenkunta kiveä, joten katsoin parhaaksi kysyä huoltomieheltä onko se mallia "sähkölaite jolle ei tietenkään saa heittää vettä" tai sellainen joksi me kiukaan ymmärrämme. Heppu totesi ettei hän vaan tiedä ja kehoitti kokeilemaan. Kysyin varoiksi myös sulakerasian sijainnin...

Lapset nauttivat lumesta täysin siemauksin ja takapihan rinne olikin pian valjastettu mäenlaskuun. Löysimme kellarista muutamia pulkkia, jotka saivat päivittäin kyytiä lähes koko sen ajan mitä valoa riitti. Heti lauantai-iltana testasimme myös porealtaan (hot tub) ja saunan. Molemmat tarjosivat hyvät lämmöt, vaikkakin saunan oikeaoppinen käyttö jäikin hiukan askarruttamaan: ei löylykiulua, ei lattiakaivoa, ei tuuletusta, ja sähköjohdot tulivat näppärästi lattialaattaan tehdyn (tiivistämättömän) kolon kautta suoraan kiukaan alta. Villi veikkaukseni on, että rakentaja ei ole kuullutkaan vedeneristyksestä.

Jouluvaloin koristeltu "mökki".

Lapset vuoroin vedessä, vuoroin lumessa.

Tunnelmakuva saunasta.

Sunnuntai eli aatonaatto sujui rauhallisissa merkeissä. Lunta tuli kuin viimeistä päivää ja autoja sai lähes etsiä nietoksista. Iltapäivällä kinkku heitettiin uunin ja ohjeen mukainen arvio oli, että se olisi valmis noin kahdeksan aikoihin. Mutta paistomittari tuntui kohoavan tuskastuttavan hitaasti. Lopulta naiset jäivät vahtimaan kinkkua muiden painuessa pehkuihin ja Sini taisi lopulta kömpiä kainalooni joskus puoli kahden aikoihin.

Ihanat naiset hangella.

Jouluaattoaamu valkeni pilvettömänä ja pienen pakkasen kera. Toinen meistä miehistä toteutti haaveensa päästä laskemaan laudalla neitseelliseen lumeen ja minä puolestani jäin pikku flunssassa ottamaan ihan vain rennosti. Lapset viettivät aamun katsoen TV-Kaistasta perinteisiä jouluohjelmia - niitä samoja joita Suomessa oli katsottu 10 tuntia aiemmin. Päivän ruokavalio ei juuri poikennut siitä mitä se olisi ollut Suomessa. Aamupalaksi riisipuuroa ja luumukiisseliä, joulupöydässä oli joka sortin laatikkoa (jopa herkkuani punajuurilaatikkoa), kinkkua, rosollia, paria sorttia lohta, ym. Illalla pukki toi pari paperipussillista lahjoja oven taakse. Pimpotti vain ovikelloa ja karkasi matkoihinsa ennen kuin lapset ehtivät saada oven auki.

Katumme päästä siinsi näkymä Lake Tahoelle.

Audi yöllisen kuorrutuksen jäljiltä

Mökkimme julkisivu

Pukki oli laittanut pakettiin Kindle Firen

Build-the-bearit sekä bear builderit

Joulupäivänä jatkoimme herkkujen ahmimista ja kävimme naisväen kanssa myös kääntymässä Nevadan puolella (rajalle oli vain hiukan yli kilometri) sekä Tahoe-järven rannalla. Koska mökki oli luovutettava Tapaninpäivänä klo 11 mennessä, pakkailimme ja siivoilimme valtaosan jo edellisenä iltana. Illalla jatkoimme myös hot tubin ja saunan hyödyntämistä melkoisen pitkään.

Sinin ja lasten taidonnäyte.

Tapanin aamuna siivoilimme loput, etsimme autot lumihangesta, pakkasimme ne ja hakeuduimme kotimatkalle. Lumiraja oli siirtynyt selvästi alemmaksi kuin tullessamme ja haikeina katsoimme miten talven ihmemaa vaihtui loskakeliksi ja lopulta vesisateeksi eikä lunta näkynyt enää kuin autojen katolla, kunnes sekin katosi. Olin jo tulomatkalla miettinyt, että olisi hieno poiketa Colomassa katsomassa paikkaa mistä Kalifornian kultaryntäys sai alkunsa vuonna 1848 ja koska kotiin ei varsinaisesti ollut kiirettä, niin poikkesimme tietä 49 pitkin sinne. Nostalgisen oloinen paikkahan se oli vaikka vettä edelleen ripottelikin. Olen lukenut hiukan noista ajoista, joten osasin suunnilleen kertoa mistä ensimmäiset kultakimpaleet löytyivät vaikka paikkaa ei varsinaisesti mainostettukaan. Parkkeerasimme sopivaan kohtaan American-joen varrelle ja laskeuduimme siskon ja lasten kanssa rantaan. Selostin tietävänä, että nämä rannat on varmaan huuhdottu jo niin moneen kertaan, että kultaa taitaa olla turha etsiä, mutta kuinka ollakaan, kun aloimme tutkia rantahiekkaa lähemmin, niin pieniä kullanhohtoisia murusia alkoikin löytyä. Ei mitään kimpaleita vaan pikemminkin halkaisijaltaan hiekanjyvän kokoisia lastuja. Saatoimme lähes kuulla historian havinan.

Hetkeä ennen lumen katoamista.

Kultaa huuhtomassa.

Jatkettuamme kohti Piilaaksoa sade lakkasi ja tien vierellä kumpuilevat vehreät mäet saivat lumisen joulun tuntumaan kuin unelta. Vasta muutama tunti takaperin olimme keskellä tyypillistä Suomen joulu-tammikuuta ja nyt taas jossain huhti-toukokuun paikkeilla! Sinin lisäys: Minulle juuri sopiva talven kesto on tuo viisi päivää. Ai että oli ihanaa, kun ruoho taas vihersi, kukat kukkivat ja pihalle sai lähteä vain huppareissa. Ihana pikakelaus kevätfiilikseen :)

Tunnin ajomatkan päässä lumiselta seudulta.

Tänään 27.12. palasin itse taas töihin (johon useimmat eivät vielä näyttäneet palanneen) ja muut totuttelivat taas kotielämään. Koulun loma tosin jatkuu vielä ensi viikon. Illalla heitimme siskon vielä San Josen lentokentälle, josta hänen lähes vuoden mittainen Amerikan-seikkailunsa päättyy Seattlen kautta Suomeen.

Kaliforniassa palelemassa!

Joka aamu on tullut aina uusi kylmyysennätys. Eilen oli 39F eli 3.9C ja lumihiutaleen kuva autossa varottamassa mahdollisesta liukkaudesta. No, eilen näkyi koulussa vielä shortseja ja lyhythihaisia paitoja. Tänään oli 33F (0.6C) ja aamusta en nähnyt enää shortseja, mutta iltapäivästä kyllä varvassandaalit. Maanantaina näin parikin 0-2-vuotiasta lasta paljain jaloin. Toinen istui tyynenä rattaissa ja toinen leikki kiipeilytelineissä. Minä en todella ymmärrä millaiset kylmänsietogeenit näillä ihmisillä on. Eräs intialasiäiti selitti, että lapset eivät suostu pukemaan paksuja toppavaatteita, koska he haluavat tuntea olonsa vapaiksi. Lähes kaikki nämä ihmiset olivat muuten intialaisia. Varsinkin latinotaustaisia näin parikin, jotka olivat laittaneet sisähupparin päälle pyyhkeen/filtin eli tuskin takkia löytyy perheestä. Lisättäköön tähän, että joka päivä lämpötila nousee kuitenkin yli kymmeneen asteeseen, joten jopa itse uskallan vähän raottaa takkia ja ottaa edes hetkeksi pipon päästä. Aamulla ajaessa koululta kotiin sormet hieman kohmeessa pistelevinä sormikkaista huolimatta tuli varmaan liian kotoinen Suomi-fiilis. 9kk:n jälkeen meinasin vaihtaa automaattivaihteesta vaihdetta risteyksestä lähdettäessä (käsi oli jo melkein kepillä) ja seisoin vain punaisissa valoissa oikealle kääntyessä, vaikka täällä saa kääntyä punaisia valoja vastaan jos muu liikenne sen sallii.

Tänään aamulla maa ja katot olivat valkoisen huurteen peitossa. Tässä lapset ovat menossa aamulla kouluun. 

Kuvayritelmä valkoisesta nurmikosta (koulun taakse parkkeratun autoni vierestä).

Meillä on minun makuuni aamuisin ja päivisin aika kylmä... Seinät kun ovat "pahvia", niin perus sisälämpötila taitaa olla 18-19C. En viitsi itseni takia pitää sitä kauheaa kaasupöhötintä päällä, koska lämpö karkaa kuitenkin 15 min. päästä. Se on vain pukeutumiskysymys :) Hyvin tarkenee esim. pipo päässä tai auringossa (sisällä) istuen hyvää uutta kirjaa lukien. No, ensi yönä on koekäytössä aivan uudet lämmittimet. Toivottavasti näppärämmät ja ainakin hiljaisemmat kuin se kaasupöhötin :) Polviin ylettyvät villasukat (joita minulla on onneksi useammat) ovat täällä elinehtoni :)

Tänään oli lasten koululla "A Winter Sing Performance". Mitään joulujuhlia ei täällä arvatenkaan vietetä. Meidän lapset eivät olleet esiintymässä, mutta oli kiva katsella kun pienet lapset laulavat englanniksi iloisia lastenlauluja. Tuli todella elävästi mieleen omasta lapsuudestani vanha suosikkiohjelmani "Lapset laulavat lapsille". Hassua oli se, että täällä talven aikaa ei tokikaan välttämättä liitetä lumeen koska sitä ei ole vaan veteen, jota taas ei ole kesällä. Konsertissa oli laulu mm. kuralätäköissä pomppimisesta uusissa saappaissa (todella koomista jos olette lukeneet edellisiä tekstejä :) ), sateisesta päivästä ja Eveliinankin eräs suosikeista "Listen to the Water". Joulujuhlattomuudesta tuli muuten mieleen, että kuulin tänään erään Lassin kaverin muuttopäivän olevan maanantaina - eli jouluaattona!!! No tämä perhe ei todellakaan vietä joulua (mutta eipä viettäisi joka tapauksessa uskontonsa puolestakaan).

Aaaahhh... tänään vihdoin laitoimme takkaan tulen. Ei se paljoa sisäilmaa lämmitä, koska ei todellakaan ole varaava takka ja hormi on muutenkin talon ulkopuolella... mutta tunnelmaa se tuo. Sisäilman lämpötila jopa laski 68F:sta 66F:iin takan polton aikana :)

Eveliina lämmittelemässä käsiä.

Lapset laulavat lapsille... ja aikuisille.

Tähän lisään vielä muutamia otoksia tästä sanoinkuvaamattomasta värivaloloistosta, jota täällä on taloissa. Osa kuvista on ystäväni ottamia. Aikas huikeaa menoa :D

Eveliina ja Lassi ihastelemassa valoloistoa.

Joulun valmistelua

Tämä viikko oli itselleni ehkä kiireisin töiden osalta koko sinä aikana kun täällä olemme asuneet. Suomessa ollessa ei kovin moni työpäivä alkanut ennen kahdeksaa, mutta kun on 10 tuntia ajassa Suomea perässä, niin ei tunnu ihan mahdottomalta aloittaa päivän ensimmäinen puhelu kello 5 aamulla. Tätä ei toki tapahdu montaa kertaa kuussa, mutta keskiviikkona oli jälleen sitä herkkua tarjolla. Ja kun pari edeltävää työpäivää olivat olleet lähes 12-tuntisia täysin uudenlaisen projektin kanssa häslätessä ja keskiviikkokin venyi iltaseitsemään, niin hiukka alkoi jo silmänalusetkin sinertää... Joulupukin apunakin olisi varmaan pitänyt ehtiä hääriä mutta Sini on saanut kyllä käytännössä hoidella ne hommat. Muistin sentään anoa vapaapäivät jouluaatolle ja Tapaninpäivälle, sillä firmassa vain joulupäivä on lomaa. Siksi tuntuukin oudolle, kun täkäläisittäin joka paikassa toivotellaan uskontoneutraalisti "Happy Holidays" (huom. monikossa). Suomalaisittain myös toinen täkäläinen virallinen toivotus, "Seasonal Greetings", tuntuu aika teennäiseltä. Pakkoko on yrittää kaikkia miellyttää?

Sini taisi jo perjantai-blogeilut kirjoitella, joten aloitanpa omani sitten lauantaista. Illaksi olimme kutsuneet japanilaisnaapurimme kyläilemään pikkujoulujen merkeissä, sillä viime viikonlopun suunnitelmammehan menivät puihin. Ennen heidän tuloaan menimme kuitenkin koko porukalla Eveliinan vanhan kinderkarten-kaverin luo, jonne tuli pari muutakin samasta syystä tuttua lasta äiteineen. Lapset touhusivat keskenään ja talon emäntä oli myös järjestänyt heille askartelua: jäätelötötterön valelua vihreällä töhnällä ja koristelua karkeilla. Lopputuloksena oli (ylösalaisin käännettynä) jotakuinkin joulukuusiksi tunnistettavia taideteoksia. Tytöt myös innostuivat esittämään aikuisille performansseja kuten akrobatiaa, balettia ja laulua. Lassi ainoana poikana katsoi parhaaksi pitäytyä yleisössä mutta itse pidin perheen kunniaa yllä ja näytin tytöille hiukan käsilläseisonnan, kärrynpyörän ja puolivoltin mallia. Tiedä sitten nousiko arvostukseni vai karisiko loputkin...

Namusia ripustettu ompi kuusen oksille.

Kotiin päästyämme heitimme riisipuurot tulille (luumusopan kissautimme jo ennen kyläilyä) ja Sini kävi ilmoittamassa naapuriin, että passaa tulla kun ehtivät. Lapset tulivatkin samaa matkaa jo meille mutta aikuiset saapuivat vasta pian erikoistuliainen mukanaan. Eipä ole meidän joulupöydässä ennen ollutkaan hummeria! Kun pääsimme pöytään asti, niin kävimme yhdessä läpi suomalaisen jouluaaton ruokaperinteitä ja aika montaa sorttia olikin tarjolla. Aloitimme siis riisipuuruolla ja luumusopalla, josta vieraat tykkäsivät kuin, noh, japanilainen riisipuurosta. Sitten siirryimme kinkkuun (Kotisinapilla), lohileipiin, juustotarjottimeen ja hummeriin. Pääruoan jälkeen pistimme glögit tulille (kiitos Ikea), tyhjäsimme pöydän ja päästimme lapset leipomaan ja koristelemaan pipareita. Ennen kotiinlähtöä vieraamme saivat vielä "nauttia" muutamasta suomalaisista joululaulusta joita veisasimme kitaran säestyksellä.

Auts!

♫ Näin sydämeeni joulun teen... ♫

 Laulava Havukaisen perhe 

Tämä päivä (sunnuntai) alkoi kimppa-Skypettelyllä parin Suomen-osoitteen ja Dubain välillä. Jouluperinteisiimme kuulunut esijoulukokoontuminen Sinin puolen sisarusparven/suvun kesken ei sattuneesta syystä tällä kertaa onnistunut, mutta mukava oli saada porukka kasaan edes virtuaalisesti ja vaihtaa kuulumiset. Iltapäivällä saapuikin sitten toinen joulumuori matalaan majaamme ja alkoi joulun laatikkoruokien väkertäminen. Naisväki hääräsi keittiössä sellaisella tarmolla, että katsoin parhaaksi puuhailla oman projektini parissa (josta lisää tuonnenpana). Mutta täytyy sanoa, että kun maistiaisten aika tuli, niin enpä muista koska porkkana- ja lanttulaatikot olisivat maistuneet yhtä hyvälle! Joulua odotellessa!

Sini kävi vielä illemmalla shoppailemassa jouluun liittyviä juttuja (lähinnä vaatteita). Nyt alkaa olla kaikki valmista vuoden suurimpaa juhlaa varten.

"Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta"

Siskoni laittoi alkuviikolla FB:iin, että oli liikuttunut kun lauleli lastensa kanssa Joulumaata. Vaikka se on "vanha puhkikulutettu ralli", niin se todella sisältää aivan upean näkökulman. Minulla on niin monta joululaulusuosikkia. Tästä on myös tullut yksi suosikeistani, kun jokunen vuosi sitten saimme sen upeana tulkintana joululahja-CD:llä:


Tähti tähdistä kirkkain

On illansini luonto vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin

Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään
Ja toivon että jouluntähden nään

Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän

Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa

Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Joululaulun erilaisista kauniista sanomista innostuneina olemme lauleskelleet lapsille iltaisin kaikkia ihania lauluja. Lasten maatessa jo sängyissään Kz soittaa kitaraa ja yhdessä laulamme lapsille iltalauluja. Olen muuten kiinnittänyt huomiota, että täällä joululaulut ovat melkein kaikki jotain iloisia rallatuksia. "Jingle Bell Rock" ja "Rockin' Around the Christmas Tree" soivat jatkuvasti radiossa. Näiden lisäksi ainakin kerran tunnissa soi "Frosty the Snowman" (eli Hei kuuraparta). Täällä useampikin radiokanava on jo pidemmän aikaa soittanut vain joululauluja. Siitä tulikin mieleen, että täällä todella pitää olla ajoissa myös sen joulukuusen kanssa (onneksi se on luontaista minulle :) ) Kaupan pihalla, josta ostimme kuusen satojen kuusten joukosta oli jokin aika sitten enää muutamia (ehkä kymmeniä) kuusia, mielestäni ei ole enää ollenkaan. Toki niitä saa varmasti monesta muusta paikasta, mutta täällä kuusi on tosiaan tapana laittaa heti Thanksgivingin jälkeen. Erityisen huomion olen kiinnittänyt myös joulukoristeltuihin autoihin. Eilenkin näin neljässä autossa edessä joko punaisen ison rusetin tai joulukranssin. Yhdessä oli edessä Petteri punakuonon nenän ja varmaan sivupeileihin kiinnitetyt sarvet. Yliveto on kyllä eräs Hummeri, jonka näemme aina koululla pari kertaa päivässä. Kattotelineissä on kirjavat jouluvalot, edessä kranssi, peräluukku ja ovenkahvat koristeltu, vanteissa isot lumihiutaleet yms. Yritin ottaa tänään pikaisesti kuvan, mutta se oli niin kaukana, että en saanut oikein tarkkaa kuvaa.

Joulukoristelut edestä...

...ja takaa. Todella haluaisin nähdä tämän auton joskus pimeällä :D

Kovasti tällä puolella maapalloa on tylsiä ja todella surullisiakin juttuja tapahtunut. Täällä Piilaaksossa olevassa High Schoolissa oli eilen pommiuhkaus (joka osottautui kuitenkin onneksi turhaksi). Tänään onkin sitten ollut suru seurata Connecticutin kouluampumista, jossa sai surmansa 20 lasta!!! Matka täältä sinne on suht sama kuin Helsingistä Barcelonaan, mutta silti se tuntuu jotenkin niin lähellä tapahtuneelle, koska kyseessä on kuitenkin sama maa. Ei sitä vain voi tietää päiviensä määrää. Pitää vain muistaa nauttia jokaisesta päivästä ja hetkestä täysillä ja ennen kaikkea nauttia läheistensä seurasta. Nimim. lapset aina märkinä suukoista :)

Tänäänkin on myös ilon aiheita onneksi riittänyt monta. Yksi Lassin kavereista tuli pikkuveljensä kanssa meille suoraan koulun jälkeen leikkimään ja leipomaan pipareita. Lapsilla oli todella kiva ilta yhdessä. Loppuun pitää vielä mainita, että täällä on aina vain uusia kylmyysennätyksiä aamuisin kun vien lapsia kouluun, tänäänkin nelisen astetta. Eipä se siitä enää paljoa laske, koska lunta on satanut viimeksi kai 1976. (Joskin Stanfordilla oli kai satanut ainakin vähän -98). Mutta niin tai näin, nollassa saattaa yöllä käydä, mutta pakkanen on kai oikeasti harvinaista. Tänään ulkona oli koko päivän kylmä (ehkä 10-12C) ja kun nämä talot ovat ihan pahvia, sisälämpötila oli mielenkiintoiset 16.7C. Ei  muuta kuin lämmitys pöhisemään (tähän asti on riittänyt oikeastaan yölämmitys) kynttilöitä täyteen koko tupa ja uuni päälle ruokaa ja leipomuksia varten, niin jo lämpeni 10 Fahrenheitia (kylläkin väliaikaisesti).

Harvoin tosiaan tulee laitettua ihan PERUS arjesta kuvaa. Tältä meillä näyttää yleensä ma-to iltapäivisin, mutta usein kyllä minä istun keskellä ja lapset sivuissa. (Kuvaterkut Lindalle, jolta sain idean kuvaan ;) ) Keskiviikkona saimme viimeisteltyä läksyt vasta 19.20. koska Lassilla oli yksi ylimääräinen projekti vielä muiden lisäksi. Opettajilta sataa kehuja ja kiitoksia, mutta varsinkin Lassi näytti alkuviikosta jo väsymyksen merkkejä läksypaljouden keskellä. Päätinkin, että ensi viikolla (kun on viimeinen kouluviikko ennen joululomaa) läksyt saavat mennä hieman rennommin. Lupaan etten vedä hernettä nenään jos viivoja ei tehdä viivottimella tai kaunokirjoitus ei ole täydellistä. Myös lukemisjutuissa (joihin menee teoriassa 20min+20min+20min+15min+15min) päivässä otetaan ensi viikko jo aika lunkisti. Saavat pienet aarteet välillä vähän hengähtää eikä se varmasti tule vaikuttamaan työnhakutilanteessa tulevaisuudessa :)

Leipurit vauhdissa.

Meidän gingerbread manit olivat tänä vuonna lähinnä muumeja ja Suomi-pipareita. Lassin kaveri kyllä luuli Muumi-papan hahmoa lumiukoksi ja siltähän se tosiaan vähän näyttää, jos ei ole Muumeista ennen kuullutkaan :)

Koko viikonloppu Plan B:tä

Perjantaina Lassi meni aivan tavallisesti nukkumaan ilman mitään oireita, yöllä hän tuli sanomaan, että oli oksentanut. Onnea on: niin isot lapset, jotka osaavat käydä oksentamassa pönttöön. Olin siitä kyllä Lassille niin kiitollinen. Muutenkin perheemme on päässyt mahatautien kanssa vähällä. Eveliina on tainnut olla kerran mahataudissa ja oksentanut silloin kerran, Lassi vissiin muutaman kerran. No, myöskään sen jälkeen ei ollut mitään oireita. Peruimme yhteissopimuksella kuitenkin lauantaiset vieraamme. Meille piti tulla kolme japanilaisperhettä ja yksi suomalaisperhe leipomaan joulupipareita ja viettämään muutenkin pikkujouluja. Eniten pelkäsin, että jos me muut olemme "oireettomia kantajia", joiden välityksellä tauti voisi tarttua, vaikka emme vessanpönttöä halailisikaan.

Päivä meni minun osaltani shoppaillessa Great Mallin outleteissa ja ai että tuli taas säästettyä. Nämä hinnat eivät vain ole todellisia. Kaikkia merkkituotteita niin älyttömään pilkkahintaan. Muutenkin ne ovat Suomen hintoihin verrattuna halpoja ja sitten vielä -50% monessakin tuotteessa. Pitää varmaan käydä vielä vähän pyörähtämässä siellä. Ystäväni sanoi hauskasti, kun päädyimme H&M:lle kaiken maailman merkkiliikkeiden jälkeen, että tämä tuntuu jopa aika kalliille kaupalle...(joka Suomessa on taas se ihan halpis). HenkkaMaukan hinnoin sai muista kaupoista vaikka mitä ihanuuksia, joskin H&M on kyllä pitkien (reisipituisten) toppien varma ostopaikka. Illan vietimmekin sitten yllätyksenä ihan perheen kesken leffaa katsellen ja kaiken maailman valmiiksi hankittuja "pikkusuolaisia" syöden. Juustot, lohirullat, suklaakonvehdit ja viini toimi hyvin ihan perheenkin kesken.

Sunnuntaina oli tarkoitus viettää  ystäväpariskunnan kanssa miesten yhteissynttäreitä. Ystävän mies olikin kiinni työprojektissaan, joten vietimme synttärit vain pikku porukalla. Päivällä oli todella lämmintä (siis Suomessa totuttuun joulukuuhun verrattuna, n.19C). Oli huvittavaa kun joulukalenterin luukut avattuaan lapset juoksivat lyhythihaisillaan allasta ympäri leikkien vesisotaa. Ei kovin tyypillistä joulukuun puuhaa meidän perheelle. Iltapäivällä teimme Suomessa suuren julkisuuden ja suosion saanutta avokadopastaa. En ollut aivan varma oliko esim. löytämäni persilja juuri lehtipersiljaa (mutta ei ainakaan tavallistakaan), mutta hyvää ruoka oli. Ihan odotin tänään, että koska olisi lounasaika, niin saisin taas syödä sitä. Hauska yksityiskohta oli kaupassa eilen kun kävin ostamassa tarvikkeita. Eräs vanhempi kassarouva tuli omasta loosistaan ulos (itse olin naapurikassajonossa) halaamaan minua ja sanomaan minulle ja minua palvelleelle kassapojalle, että olen yksi hänen suosikeistansa :D Voi, pieniä päivän pelastuksia :D

Tuliaisiksi saatu viinipullo, joka oli valittu sen täydellisesti teemaan sopivan etiketin mukaan :) Ja hyvääkin se oli! Sopi  myös sekä väreiltään että maultaan avokadopastan kanssa :D

En edes huomannut tällaista kuvaa otettavan, mutta laitetaan nyt blogiin yksi yleiskuvakin eiliseltä.

Ilta meni ihanassa seurassa höpötellessä, herkutellessa ja synttäreitä viettäen. Suolaisia emme enää niin jaksaneet, mutta glögi, piparkakut ja suklaakonvehdit katosivat nopeasti joululaulujen soidessa taustalla :D Lämmitimme illalla vielä span. Lämmitysajan lapset peuhasivat vedessä ja veden lämpötilan saavuttaessa aikuisille riittävän lämpötilan, lapset tulivat sisälle elokuvaa katsomaa ja me aikuiset upottauduimme kuuman höyryävään veteen. Ai että, sen jälkeen oli ihan sellainen saunan jälkeinen olo.

Tänään on oman rakkaani oikea syntymäpäivä!!! Aamulla kävimme herättämässä Kz:n ja hän sai pakettinsa sänkyyn. Sen jälkeen kyllä oli sitten suht pikainen lähtö itse kullakin töihin ja kouluun. Koko viikonloppu on mennyt vähän plan B:llä eteenpäin, mutta oikein mukava viikonloppu kuitenkin takana. Mielestäni elämän parhaita asioita on sopeutua muuttuviin tilanteisiin ja kääntää ne voitoksi :)

Kävin kirjoituksen ja kuvien lisäyksen välillä ottamassa pihalta vielä yhden kuvan, koska siellä on aivan älyttömän nätti ja lämmin päivä!

Arkea ja lähes loputonta juhlaa

Tämä on ollut taas vähän erilainen viikko. Lassin synttäreistä innostuneena varsinkin toinen pojista on alkanut kysellä toden teolla (joka päivä), että voisiko hän tulla meille leikkimään (tai Lassi heille). Heti maanantaina ajattelin ottaa edes asteen verran rennomman otteen läksyjen kanssa ja päätin, että pojat saavat kokeilla tehdä läksyjä yhdessä ja katsotaan mitä siitä tulee. Jos homma onnistuu, niin voidaan kokeilla jatkossakin tätä. Mietin vain, että itse olen lapsena luuhannut aina kavereilla suoraan koulun jälkeen ja melkein asunut heidän luonaan. Tuntuu, että olin aina yökylässäkin. Yritin siis avoimin mielin uutta läksyjentekotapaa. Tässä taisi vain olla pari pientä mutkaa matkassa, lähinnä kulttuuri- ja tapaerot ja kieli. Toinen jankkaa heti meille päästyään pihalle leikkimään ja minä selitän useaan otteeseen, että ensin läksyt. Jos olen luullut, että se läksyrumba on haastavaa meidän lasten kesken, niin on hyvä kokeilla tällaista, "selitä kymmenet ja taas kymmenet murtolukulaskut ENGLANNIKSI, sisältäen kymmenkunta sanallista tehtävää". Kerran oli jo niin, että neuvoin ensin Lassille suomeksi ja hän käänsi neuvot kaverille englanniksi. He kuitenkin käyttävät murtolukusanastoa päivisin koulussa enemmän kuin minä itsekseni kotona :) No, kyllä kaikki lapset saivat läksynsä tehtyä ja minulla alkoi vain kohtalainen migreeni. Ehkä olen valmis kokeilemaan tätä vielä joskus.

Tiistaisin on Lassin shakkikerho, joten sen pidimme ihan "perhepäivänä". Keskiviikkona Lassi menikin koulun jälkeen heti kaverilleen koska he olivat koko päivän seikkailuretkellä luokan kanssa ja näin ollen mitään suurempia läksyjä ei tullut. Torstaina Kz otti taas saman kaverin kyytiin (vasta) töistä tullessaan, niin saimme kätevästi edes 3h rauhassa läksyaikaa koulun jälkeen. Tänään tuli Lassin toinen kaveri kylään ja Eveliina meni myös illaksi kaverilleen... Joten ei täällä ainakaan yksinäisyyttä tarvitse potea :D

Tästä alkoi tämänvuotinen piparkakkutalotehtaani. Tänä vuonna koristelin vain kolme taloa. En tiedä vaikka vielä innostuisin tekemään lisääkin, koska ainakin Lassin molemmat kaverit ovat himoinneet niitä :D Värikkäimmän talon veimme naapuriin.

Keskiviikosta pitää avautua vielä vähän. Täällä oli aivan ihmeellinen sääilmiö nimeltä sade. Ja kuka on edellisiä blogipätkiä lukenut niin tietää, että on täällä satanut ennenkin, jopa useampana päivänä. Sattui juuri sadepäivä kun Lassin luokka oli lähdössä koko päivän vaellusretkelle. Vein luokkaan ison kassin varasateenvarjoja, saappaat ja sadetakin, koska oikeasti... täällä ei vaan ihmisillä ole!!!! (vaikka olen nähnyt todistetusti saappaita kaupassa!) Mutta tosiaan vettä tulee kun saavista kaatamalla ja ihmiset hilluvat lenkkareissa ja huppareissa. Eräskin äiti sanoi, että kun heillä ei vain ole saappaita... (teki mieli sanoa, että no OSTAKAA! En usko niiden olevan kovin kalliita.) Eräs opettaja tuli sanomaan aamulla Eveliinalle, että pitää tulla sateensuojaan seisomaan eikä saa vaellella sateessa (kaikkialla maassa pari senttiä virtaavaa vettä) ettei ole koko loppupäivän sitten märkä. Muuten OK, mutta hahmotus puuttui, että tytöllä oli sadetakki (huppu päässä), kurahousut (oikein lenkkien kanssa alhaalla) ja tietysti saappaat. Vain nenänpää näkyi koko tytöstä. Voi olla, että ihan oikeasti viisissäkymmenissä oleva aikuinen ei ole ennen nähnyt sateenpitäviä vaatteita! Koska täällä lapset ovat usein luokissa ihan takkia ja ainakin kenkiä myöden samoilla vaatteilla kuin ulkona, niin puuttuu hahmotus siitä, että siellä alla saattaa olla ihan SISÄvaatteet! Ja ymmärrän, että on kurjaa tuoda luokkahuoneen naulakkoon märkiä vaatteita, mutta kun ne tuli jo likomäriksi kun kävelimme autolta luokan eteen, joten peli oli jo menetetty. Oikeasti ymmärrän, että on epäreilua jos yksi saa olla sateessa kun kaikkien tekisi mieli, mutta ei muuta kuin varusteita hankkimaan!

Yksi mihin olen todella havahtunut täällä, on ihmisten köyhyys. Toki tiedän itsekin miltä tuntuu jos ei ole rahaa ruokaan tai bensaan, mutta täällä siihen törmää kaikkialla. Koululla oli takkikeräys tarvitseville. Samoin sekä koululla että ruokakaupoissa on ruokakeräyksiä nälkäisille. Koululla on myös lahjakeräys, jossa lapset ovat saaneet toivoa joululahjaa ja joku, jolla on mahdollisuus taloudellisesti, voi ostaa sen. Yritän taistella ajatusta "yksi Sini voi pelastaa maailman"-vastaan, koska on vaikeaa vain kävellä ohi tuollaisista. Olen myös oppinut, että ihmisillä ei ole aina täällä kännyköitä ja/tai nettiliittymää kotona. Ja kaikki eivät viitsi kulkea lasten kanssa ulkona etteivät he sairastu, koska jos ei ole vakuutusta, niin lasta ei voi viedä lääkäriin. Teoriassa kyllä voisi, mutta se voi maksaa satasia tai tuhansia dollareita, riipuen mitä tehdään. Ja että sadevaatteetkin on löytynyt kaupasta, mutta olivat niin kalliit, että ei viitsitty ostaa ($16 eli n.12e).

Vaikka tämä meinasi mennä vähän paasaamiseksi, niin on tämä elämä vain yhtä juhlaa :D Täällä on aina joku juhlakausi meneillään. Täällä on niin monesta eri kulttuurista ja uskonnosta ihmisiä, että mietin onkohan montaa paikkaa maailmassa, jossa on tällainen kulttuurien kirjo. Eilen Eveliinan piti mennä juhlimaan Pyhää Nikolausta, joka jakaa lahjoja 6.12. (juhla siirtyikin Eveliinan osalta tälle päivälle). Tänään kun Eveliina pääsi koulusta, hän juoksi kavereidensa kanssa pienen suklaakolikkopussin kanssa ja huusi muiden mukana "Happy Hanukkah!" Kuulin muuten tänään ehkä elämäni ensimmäisen Hanukkah-laulun radiosta joululaulujen seassa. Täällä on myös kaikissa kaupoissa joulukoristeiden vieressä myynnissä myös Hanukkah-koristeita. Olemme lainanneet lasten kanssa lastenkirjoja mm. Hanukkah-juhlista ja nyt on lastenkirja Ramadanista lainassa. Täällä muuten toivotetaan toisille myös monen laulun ja runon sanoin "Happy Holidays" "Merry Christmas"-toivotuksen sijaan. Toki siis sitäkin näkyy ja kuulee paljon, mutta molemmat ovat kovassa käytössä. Koulun jälkeen koululla oli intialaisten perheiden järjestämä Diwali-juhla (oikeaa Diwalia juhlittiin jo lähinnä marraskuussa kyllä.) Tänään iltapäivällä söimme intialaista ruokaa, illalla menimme meksikolaiseen ravintolaan syömään. Yksi tärkeä juhla oli toki myös Suomen itsenäisyyspäivä. Suomalaisittain tuli tietysti katsottua netin kautta pätkä Linnan juhlien tansseista ja näin jopa heti ystäväni siellä soittamassa saksofonia :D Onnea 95-vuotiaalle Suomelle! Täällä se oli tietysti ihan normaali työ- ja koulupäivä. Voi kyllä sanoa, että olen itsekin oppinut eri kulttuureista ja uskonnoista enemmän kuin koko kouluaikana yhteensä. Ei ne asiat silloin jääneet mieleen, mutta nyt kun elää niiden keskellä, se muuttuu todellisuudeksi.

Tänään oli upea usva kun vein lapset kouluun. Lämpötila oli 6-7 C ja hengitys höyrysi hieman. Päivän mittaan lämpötila olikin 18-19 C ja taas pärjäsi lyhythihaisella.

Happy Diwali!

Meksikolaista dinneriksi.