"yh"-viikko

Viikko "yh-äitinä" sujui varsin mallikkaasti, vaikka Kz olikin Suomessa työmatkalla. Olen ollut niin älyttömän onnellinen, koska olemme taas kaikki terveitä. Tuntuu, että sitä energiaa pulppuaa ovista ja ikkunoista. Toki myös lämpenevät ilmat ja sopivasti laskeva paino ovat antaneet lisäenergiaa ja aihetta hymyyn. Tällä viikolla päästiin jo parinkympin (C) tuntumaan, samaa on luvassa ensi viikon loppupuolella. Viikon aikana olen jumppaillut ja saanut jopa siivouspuuskia. Siivosin ohimennen vaatehuoneen ja pesin mm. petauspatjan päällisen, kaikki pienemmät matot, peitot, kaitaliinat yms. ja tomutin kaikki tyynyt, taljat ja muut. Vein vaatekeräykseen (lähinnä lasten pieniä vaatteita) niin paljon kun Audin takakonttiin mahtui, eli aika paljon. Nyt voi kevät tulla rauhassa. Ja hain ja pesin jo aurinkotuolitkin takapihalle parin kuukauden talvitauon jälkeen. Nyt alkaa olla juuri se vaihe, että toisaalta iltaisin on ihana polttaa kynttilöitä, mutta toisaalta olisi ihana ostaa jo tuoreita leikkokukkia maljakkoon.

Torstaina kävin säästämässä oikein toden teolla läheisen ostoskeskuksen alennusmyynneissä. Ostin Hollisterilta yli neljän sadan dollarin vaatteet ja maksoin $145. Noin sadalla eurolla siis tuli ostettua Hollisterilta NELJÄ hupparia, kahdet housut, kaksi T-paitaa ja kaksi mekkoa. Hupparit ovat oikeasti $49.90 ja nyt maksoin n. $15! Mielestäni se on selvää säästöä! :)

Perjantaina meillä oli yökylässä eräät suomalaiset ystävät. Viikonloppuna tämä viikon kestänyt ylienerginen villitys selvästi kyllä jo laantui. Emme puuhanneet mitään kovin kummallista, lähinnä play dateja toisen jälkeen. Lauantaina yövieraiden lähdettyä alkoi Eveliinan ystävän synttärit. Sieltä suoraan lähdimme aivan ihanalle rentoutuslomalle rakkaan ystäväni luokse. Oli kyllä niin ihanaa ja rentouttavan nautinollista höpötellä ja löhöillä hot spassa tähtitaivaan alla. Lapset vaihtoivat yökkärit jo siellä ja pesivät hampaat, joten sain vaan nostaa heidät autosta sänkyihin (joskin Lassi kyllä käveli itse). Näitä lisää :) Lapset ovat tänään jo kyselleet pariinkin otteeseen, että koska mennään taas samaan paikkaan kylään :)

Eveliinan kaverin pihalla kasvoi greippi(?)puu. En oikein tiedä mitä muitakaan nuo voisi olla, mutta valtavia ne olivat :)

Illalla matkalla kaverin luokse. Olo oli kuin pienellä hotellilomalla :)

Lasten lempipuuhaa oli leikittää koiraa...

... ja tietysti uida. Tässä matkalla altaalle.

Altaan vieressä oleva grillipaikka. 

Lassi hot spassa, Eveliina harjoittelemassa pellehyppyjä isoon altaaseen.

(Lähes) täysikuu möllötti tunnelmallisesti.

Tänään oli yksi päivän piristys, kun E oli leikkimässä kaverillaan ja kävimme Lassin kanssa nopsaan kaupassa. Ensin näimme E:n kaverin isän siellä, sitten erään E:n kaverin äidin. Heidän kanssaan höpöttelyjen jälkeen kassatäti oikein intoutui juttelemaan ja ihmetteli, missä olin ollut, kun ei oltu hetkeen törmätty. Tuli jotenkin kokonaisuudessaan hauska fiilis. Sitä jotenkin oikeasti alkaa juurtua ja kotiutua tänne, koska tapaa jo tuttuja kaupassa ja kaupantätikin jo kyselee perään :) Iltakin meni leppoisasti kun eräs suomalaisäiti lapsineen tuli iltapäiväksi/illaksi kyläilemään. Ja huomenna tuleekin jo oma rakas kotiin <3

Pieni kyläilijä ja ahkera hoitotäti.

Nyt on polkaistu kevätkausi käyntiin :D

Jos ei ole hetkeen tapahtunut mitään eritystä, niin nyt onkin taas tapahtunut rytinällä. Aloitan vaikka Eveliinan sydänasioista. Aika tarkkaan tasan vuosi sitten Eveliina oli kovassa kuumeessa influenssan vuoksi. Sydän jyskytti varmaan lähemmäs 200, tai ainakin 150. Ajattelimme, että se johtui vaan korkeasta kuumeesta ja kun kuume laski, niin laski pulssikin. No, emme siis tiedä onko sillä mitään tekemistä tämän muun jutun kanssa, vai oliko puhtaasti kuumeesta. Viime kesänä kun Eveliina oli juuri täyttänyt 6v. hän mainitsi muutamaan otteeseen (noin joka toinen kuukausi), että "kokeile mun sydäntä". Tämä tapahtui kesken leikin, eikä siis näin ollen ollut erityisempää urheilusuoritusta taustalla. Pulssi hakkasi taas varmaan lähemmäs kahtasataa. Se kestää joitain minuutteja ja sitten rauhottuu itsekseen. Se hakkaa niin lujaa, ettei tarvitse todellakaan etsiä ranteesta vaan kun laittaa vaikka monenkin paidan päälle käden, niin sen todella tuntee. Nyt joulukuussa se alkoi tulla parin viikon välein, niin vihdoin päätimme tutkia asiaa. Yhteensä siis viime kesä mukaanlukien tullut ehkä 5-7 kertaa. Kävimme tiistaina siksi EKG:ssa, joka oli onneksi normaali. En varsinaisesti huolestunut, koska ymmärrän toki, että pahimmat sydänviat huomataan tuntien tai viikkojen ikäisenä (ellei jo UÄ:ssä) eikä 6-vuotiaalta lapselta joka kasvaa ja kehittyy normaalisti ja urheilee paljon. Toki se silti vähän mietitytti. Kardiologi sanoi, että tämän tyylinen tapaus (että 5-9-vuotiaalla lapsella pulssi alkaa levossa yht äkkiä kiihtyä ja laskee sitten itsekseen ja lapsi voi tuntea sen epämielyttävänä) on häneltä eniten kysytty ja se tyypillisin tapaus. Pitäisi siis tasaantua iän myötä ja toki jos niin ei käy tai tulee muuta ihmeellistä, niin pitää tutkia kunnolla.

Toinen mainitsemisen arvoinen asia oli Lassin kuume, joka alkoi nousta tiistai-iltana aivan yllättäen ollen keskiviikkoaamuna 39.3C. Torstaina Lassi oksensi kerran, joka kuulemma kuuluu myös flunssan oireisiin (koulusta saadun tiedotteen perusteella). Lassilla ei ollut mitään muita oireita. Tämän kaiken teki mielenkiintoiseksi se, että keskiviikkona kun odottelimme Eveliinan tuloksia kardiologilta ja Lassin ollessa kovassa kuumeessa, Kz suunnitteli jo seuraavan päivän Suomen-visiittiään. Kävin keskiviikkoiltana kaupassa ostamassa kaikkea mahdollista kaapit täyteen, koska sairaiden lasten kanssa tai itse sairaana olisi suht mahdotonta käydä kaupassa. Onneksi ihanat ystävämme ovat lupautuneet auttamaan tarpeen tullen :) <3

Kaizu lähti torstaina San Franciscon lentokentälle huomatakseen vain, että lento oli peruttu. Toki se oli harmittava takaisku, koska se sotki Suomen-reissun viikonloppusuunnitelmat. Toisaalta olimme kuullut, että Suomessa oli yli 30C pakkasta ja täällä alkoi vihdoin lämmetä, joten jos hyviä puolia etsitään, niin siinä yksi. Olin myös jo ilmoittanut Eveliinan opettajalle, että en pääse perjantaina auttamaan koululle, koska olen sairaan Lassin kanssa kotona. No, nyt Kz pystyi tekemään töitä kotoa käsin, joten pääsinkin koululle ja opettaja oli toki todella kiitollinen. Perjantaina puolen päivän jälkeen Kz lähti taas lentokentälle ja tällä kertaa jopa ihan Suomeen asti.

Täällä säätiedoitus on ollut tosiaan ilo silmälle viileämmän talvikauden jälkeen. Tänään ja huomenna pitäisi olla 20-21C, mutta kyllä se siitä taas lauhtuu. Nyt olemme kuitenkin ottaneet lämmöstä kaiken ilon irti. Edelleenkin öisin voi olla lähellä nollaa, joten aamuisin kyllä tarvitsee lämmintä päälle, mutta nyt viikonloppuna on ihanaa, kun silloin ei tarvitse mennä ulos heti aamusta. Perjantaina koulun jälkeen kaivoimme jo Eveliinan pyörän esille ja hän sai pyöräillä talon edessä. Eilen menimme lasten koulun pihalle, jossa on iso asfalttialue. (Täällä on paljon todella isoja puistoalueita lähellä, mutta ei asfaltoituja). Meillä oli mukana rullaluistimet ja potkulaudat lapsille. Siellä oli jopa yli 20 ihmistä heittelemässä koripalloa ja pelailemassa kaikkia pelejä. Toki jankutin lapsille, että pitää ottaa todella rauhallisesti, ettei tule flunssan jälkitauteja.

Perjantaipyöräilyjä. Hassua, että pyöräilyssä on ollut talvitauko vaikka ei ole lunta ollutkaan, mutta useamman kuukauden pyörä on seissyt silti autotallissa odottelemassa kevättä. Kuten huomaa vasemmalla olevasta puusta, niin lähellekään kaikissa puissa ei ole vielä lehtiä. (Eveliina haluaa nykyään muuten käyttää luistelukypäräänsä pyöräilyssä/rullaluistellessa/potkulautaillessa.)

Lasten oman koulun pihalla rullaluistelemassa talvitauon jälkeen lauantaina.

Toki kaivoimme myös potkulaudat naftaliinista.

Aamulla oli hauska tapaus kun nousin sängystä. Ajattelin, että lapset ovat katsomassa TV:stä aamupiirrettyjä, mutta mitä vielä! Lapsilla oli kyllä telkkari päällä, mutta he halusivat mieluummin katsoa Barack Obaman virkavalan vannomista :) Kuuntelin myös melkein vedet silmissä kun Eveliina selosti huomisen Martin Luther Kingin päivän vuoksi ihan tohkeissaan, että ennen on ollut niin, että mustaihoiset ihmiset ovat joutuneet seisomaan bussin takaosassa ja antamaan valkoihoisille tilaa istua. Niinpä! Ainakin lapset itse oppivat tällä reissulla rutkasti suvaitsevaisuutta! Tänään olimme naapurin japanilaisten kanssa meidän omalla "kotikoulullamme" pyörillä (aikuiset kävellen). Mukana oli pallo ja hyppynaru ja pikkuiset picnic-eväät. Olen ollut siinä ikiflunssassa pari kuukautta, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa käydä edes mielessä jonkunlainen liikunta. Olen alkanut jo vähän jumppailla kotona (aloitin taas sen viimevuotisen vatsalihaskampanjan) ja tänään koulumatka mukaanlukien on tullut käveltyä/hölkkäiltyä joku viitisen kilometriä. Eihän se nyt ole himourheilijoille mitään, mutta minulle se on jo hieno alku :D

Lapset matkalla koulua kohti sunnuntaina.

Intialaista ja sen sellaista

Pistetäänpä tähän väliin pieni päivitys viikonlopulta. Olimme saaneet lauantai-illaksi kutsun Eveliinan täkäläisen bestiksen kotiin nauttimaan dinneriä. Perhe sattuu olemaan kotoisin Intiasta, joten luvassa oli jälleen yksi mielenkiintoinen kulttuurillinen opetustuokio.

Sini oli tarjonnut perheen äidille, että voisimme tuoda tullessamme vaikka viinipullon mutta he eivät kuulemma itse käytä alkoholia. Nainen oli ehdottomasti sitä mieltä, että mitään ei tarvi tuoda mutta he voisivat kyllä hommata alkoholipuoltakin meitä varten - mutta koska he eivät tiedä viinaksista mitään, niin hän oli kysynyt olisiko ok jos he ostaisivat vaikka pullollisen viskiä. Sini oli todennut, että eiköhän meikäläiselle riittäisi vaikka ihan vain yksi olutkin... Siinä oli sitten koitettu yhteistuumin kirjoitella lapulle Budweiserin nimeä, että hankittavassa tölkissä olisi varmasti edes olutta.

Perhe (jolla on siis vain tämä yksi Eveliinan luokalla oleva tyttö) asui tässä aika lähellä jotakuinkin sen tyyppisessä apartmentissa, joita itsekin kiertelimme ennen tämän talon vuokraamista. Suurin osa sisustuksesta oli Ikeasta, mutta sohvakalusto oli jotain hiukan eksoottisempaa perua. Koko perhe tepasteli sisällä paljoin jaloin, ja jossain vaiheessa omat villasukat alkoivat tuntua hiukan liioittelulta. Puolustukseksemme täytyy sanoa, että heidän asuntonsa oli toisessa kerroksessa jonka alakerrassa on tähän aikaan vuodesta luultavasti hitusen lämpimämpää kuin meidän oman lattiamme alla. Ilta menikin mukavia rupatellessa, sitä olutta siemaillessa ja taivastellessa suomalaisen ja intialaisen elämänmenon eroja. Rivien väleistä olemme ymmärtäneet, että heidän naimisiinmenonsa on ns. järjestettyä laatua ja perheen äiti onkin kuulemma jo monta kertaa halunnut kuulla miten meidän rakkaustarinamme sai alkunsa. Muutaman lisäoluen jälkeen olisin ehkä voinut esittää siitä heille Bollywood-version ;)

Alkupaloiksi dippailimme jotain nyrkin kokoisia taikinapalloja (sisällä herneitä sun muuta) pariin erilaiseen soosiin. Pääruokana oli riisiä lammas- ja kanakastikkeilla, joissa oli ihan riittävästi tulisuutta! Isäntäväki veteli sapuskat muuten paljain käsin. Jälkkäriksi nautimme kotijuustopalleroita maitokastikkeessa (oikein hyvää), sekä pikkutaikinapalloja sokeriliemessä (yksi riitti).

Alkupalahommia.

Lasten pöytä.

Yltiösokeriset jälkuruokapallurat ovat nuo vasemmalla olevat (joita luulin tomaateiksi). Kotijuustomaitosetti on keskellä.

Pois lähtiessä jäi askarruttamaan mitä isäntä aikoo tehdä niillä lopuilla oluilla, jotka sixpäkistä jäi jäljelle.

Tässä vielä otos kuusta lauantai-iltana. Joskus se vain makaa täällä ihan U-kirjaimena. (Klikkaa kuva isommaksi)

Sunnuntai-iltana puolestaan tuli eräs suomalaispariskunta meille tortillakesteille. Rentoa meininkiä siis. Katselimme Youtubesta uusia Putous-pätkiä ja laitoimme altaankin lämpenemään. Viidestä asteesta kolmeenkymmeneenkahdeksaan menikin runsas pari tuntia. Mutta täytyihän meidän miesten käydä kokeilemassa hiukan ison altaan puolella miltä se avantolämpöinenkin vesi tuntuu. Kylmältä tuntui.

En ole tästä hirveästi vielä huudellut, mutta olen viikonloppupuhteina parin kuukauden ajan väkästellyt kanoottia. Lähinnä tarkoituksena oli harjoitella lasikuiduttamista mutta samalla päätin tehdä jotain käyttökelpoista ja kanootti vaikutti hyvältä harjoituskappaleelta. Sitä varten hain Home Depotista taannoin pari 6mm vanerilevyä, lasikangasta, sekä hartsia ja kaksikomponenttipakkelia kovettimineen. Jälkimmäisiä onkin saanut kärrätä muutaman kerran lisääkin, kun niitä tuntuu menevän aika tavalla. Tuossa talon kyljessä on sellainen betonilattiallinen katos, jonka suojissa hommaa on ollut mukava puuhastella. Hiomispöly pysyy jotakuinkin siellä ja hartsin käry pääsee kuitenkin hyvin tuulettumaan. Nyt paatti taitaa olla maalausta vaille valmis, joten alan jo uskoa sen joskus valmistuvankin. Laitan tähän muutamia kuvia sen tekemisestä.

Himmeli teipattuna kasaan. Tässä olomuodossa sisäsaumat ensin pyöristettiin spakkelilla ja sitten lasikuidutettiin. Sen jälkeen oli sama vuorossa ulkosaumoille.

Ulkosaumat lasikuidutettuina.

Vanha maratonpaita osoittaitui hyväksi suojaksi pölyä vastaan. Sen lisäksi siitä sai näppärästi leikeltyä riepuja kun pintaa piti puhdistaa.

Päätin lisätä pohjaan pienen kölin, että kulku olisi suorempaa. Muovinen sähköputki toimi tässä hyvin.

Tilanne sunnuntailta. Paatti maalausta (ja varmaan muutamaa hiontaa) vaille valmis.

Paranemaan päin

Tässä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään erityistä hetkeen. Ei ole ehtinyt tapahtua, koska flunssa ja piinaavat poskiontelot ovat estäneet sosiaaliset suhteet ja shoppailun. Sunnuntaina kyllä oli käymässä israelilaistytöt äitinsä kanssa ja itse luulin tekeväni kuolemaa. Yritin huuhtoa poskionteloita sellaisella uudella nenäkannulla ja sain varmaan migreenin vielä poskiontelokivun lisäksi, koska pää oli lopulta niin kipeä, etten pystynyt muuta kuin itkemään sängyssä ja heijaamaan jalkaa (ihan kuin se olisi auttanut :) ). Oksetti siitä kivusta. Lähdimme päivystykseen ja sain sieltä turvotusta poistavaa nenäsumutetta (avaavaa jo olikin ja migreenilääkkeetkin on omasta takaa.) Käskynä oli palata lääkäriin takaisin, jos ei ala auttaa. Söin kerran vuoden sisään muistaakseni 8 turhaa AB-kuuria poskionteloihin (ja punkteerausyrityksiä oli useita), kunnen joku viisas lääkäri hoksasi, että poskionteloni eivät olleet tulehtuneet vaan niin valtavan turvoksissa, että se teki sen kovan kivun. (Tästä kaikesta on siis aikaa jo yli 10-15 vuotta.)

Toisina päivinä ajattelen, että nyt vihdoin alkaa helpottaa ja sitten tuleekin kauhea alamäki ja pelkästään huoneesta toiseen siirtyminen ottaa voimille. Itse asiassa tänään on tainnut olla ensimmäinen päivä (moneen viikkoon), että ihan oikeasti alkaa olla voimia puuhata jo jotain. Aloitin tammikuun alusta dieetin  (kuten varmaan aika monet muutkin :) ), mutta ei ole tullut kyllä kuuloonkaan harrastaa mitään liikuntaa siinä ohella, ei edes tänään. Jospa sitä ehkä ensi viikolla, tai ... joskus. Ei tässä nyt mitään suuria tavoitteita ole painon suhteen, mutta olisi ihan kiva pysytellä "Suomi-mitoissa" eikä plösähtää "Jenkki-mittoihin". Olen onneksi saanut lukea rauhassa huippu hömppää eli Shopaholic-sarjaa (Suomeksi himoshoppaaja) jonka ansiosta yritän pidätellä omia shoppailuhimojani. Nytkin olisi vaikka mitä mahtavia merkki-aleja, mutta yritän tyytyä ainakin osittain siihen mitä on. Vaikka toisaalta kirjankin mukaan rahan laittamista hyviin tuotteisiin (varsinkin jos ne ovat alennuksessa) voi pitää jonkinlaisena investointina... ja kuitenkin tulee säästettyä selvää rahaa! Viikonloppuna pääsin sen verran shopping mallille, että tuli säästettyä jopa $250 alennusten ansiosta. Se on selvää säästöä se! Puhumattakaan siitä, että olisi ostanut samat tuotteet Suomesta Suomen hinnoin! Mitä naisellisia perusteluja :)

Keskiviikkona oli aikamoinen tapahtumien sarja. Eveliina itki aamulla autossa, että ei halua mennä kouluun. No minä sitten heti kyselemään, että mikä hätänä. Hän lopulta sanoi, ettei voi leikkiä välitunnilla kaverinsa kanssa, koska kaksi poikaa potkii. Tai toinen potkii ja toinen katselee. Kysyin, että onko sitä jatkunut pitkään ja hän sanoi, että ensimmäistä kertaa eilen. Tämä ylisuojeleva tiikeriäitihän päätti heti, että tämä asia ei jää tähän. Kysyin poikien nimet. Ihmettelin kovasti, koska toinen oli jo ennen ilmoittanut Eveliinan olevan hänen tyttöystävänsä ja toisen supersöpön pojan äiti on jo kysellyt yhteisiä play dateja lasten kesken. Koulun alkaessa sanoin opettajalle, että Eveliina itki aamulla ettei halua tulla kouluun, koska luokan poika oli potkinut häntä. Opettaja sanoi ottavansa asian puheeksi pojan vanhempien kanssa. Kun koulu loppui, opettaja pyysi minua luokkaan. Hän sanoi, että poika oli kirjoittanut anteeksipyyntökirjeen ja Eveliina oli vastannut siihen omalla kirjeellään, että voi ihan hyvin ja loppuun "I love you". Poika oli piirtänyt puolestaan E:lle sydämen ja sanonut, että hän oikeastaan haluaisi pussata E:tä <3 Tänään kun olin luokassa apuna, poika halusi koko ajan istua E.n vieressä. ELI stressasinko taas hieman turhaan??? Itse asiassa koulun päätyttyä E itki, että haluaa jäädä koululle eikä tulla kotiin. Tämä oli siis vain näitä 6-vuotiaan uhmapäiviä osittain, onneksi eivät toistu kovin usein :)

Pakko vielä laittaa parista lempiaiheestani :) Ensinnäkin täällä oli aamulla meidän kylmyysennätys, eli tasan 0C. Eveliinan luokkalaisia katsellessani totesin, että yhdellä E:n lisäksi oli pipo ja alle puolilla takki... Ja toinen asia on äitiyslomien pituus. Täällä ihmiset tukehtuvat nauruunsa kun sanon, että olen niin pahoillani kun ehdin olla lasten kanssa kotona vain heidän ensimmäisen vuotensa. Siis VUODEN! (Mielestäni se on oikeasti tosi vähän, ainakin Suomen mittapuussa). Täällä (ja oikeastaan kaikissa maissa kenen kanssa olen jutellut aiheesta) äitiyslomalla ollaan 2-3kk!!! Siis juuri kun nippa nappa jälkivuoto on loppunut niin töihin taas!!! Ja entä imetys??? Kyllä kätilön sydäntä särkee! Entä ne kaikki valvotut yöt ja siitä sitten reippaana seitsemältä taas töihin ?! Entä kaikki läheisyys ja varhaiset suhteet! Aikas rankkaa varmaan. Saa taas olla niin onnellinen, että on saanut lapsensa Suomessa :D

Eveliinan ennen koulun alkua puhaltelemassa ilmaan "höyryä".

Lassi ja pieni jäätynyt vesilammikko koulun pihalla.

Lassi Räppääjä ja Viileä Eveliina

Tämä viimeinen joululomaviikko on mennyt varsinkin loppuviikon osalta enemmän ja vähemmän sairastellessa. Kaikilla on vuorotellen (Lassia lukuunottamatta) ollut vähän puolikuntoinen olo. Minulla varsinkin torstaina poskiontelot huusivat hoosiannaa ja nenä on ollut tukossa jo yli kuukauden. Kaizulla on suhteellisen hyvä vointi, mutta Eveliinalla oli puolestaan keskiviikkoiltana kurkku kovin kipeä. Onneksi Eveliinan kurkkukipu alkoi ennen nukkumaan menoa ja oli ohi aamuun mennessä (se siirtyi yön aikana minuun). Ollaan varoiksi peruttu treffejä: ensinnäkin ettei tartutettaisi, ja toiseksi, emme ole paljoa muuta jaksaneet kuin olla kotona ja puuhata pikku juttuja. Torstaina käväisimme puistossa Suomi-ystäviä tapaamassa ja veimme kuusen jo pihalle, mutta niiden jälkeen olo olikin sitten heikko. Makasin vain palellen filtin alla lukemassa lehtiä, koska vanha kirja loppui (ja uuden hain vasta perjantaina).

Lähipuiston touhuja 

Täällä alkaa olla oikeasti jo kevättä rinnassa. Jos olisi terve ja voimia, niin sisäinen palo olisi tehdä iso kevätsiivous. Samalla kun riisuimme kuusta koristeista Eveliinakin hinkui jo keväthommia tekemään. Hän halusi harjata pihaa ja kyseli, että onko nyt jo kevät. No, tavallaan. Tuoksu ja näky on aivan kuin Suomen toukokuussa. Osassa puissa on lehdet, osassa silmuja (osassa ei mitään). En tiedä mikä katupöly täällä tuoksuu, mutta sama kuin keväällä Suomessa kun lumet ovat sulaneet. Päivälämpötila taitaa tyypillisimmin olla jotain 14C ja vielä jokunen viikko sitten sisälämpötila oli ilman lämmitystä pahimmillaan 65F (18.3C), niin keskiviikkona auringon lämmöstä se oli parhaimmillaan jopa 73F (22.7C).

Raahasin kuusen suosiolla pihalle ja purettiin se vasta siellä.

Tänään on ollut selvästi pilvisempi päivä. Mutta ihan vehreää tämä Kalifornian tammikuu, vaikka muutaman kuukauden päästä the vehreys vasta alkaakin.

Keskiviikkona kun olimme vielä enemmän terveitä meillä oli vieraita talo täynnä. Illalla lapset innostuivat esiintymään tanssi- ja lauluesityksiä. Eveliina oli tehnyt oikein kutsukortitkin. Laulut tulivat kyllä Ipodilta ja lapset keskittyivät siihen esityspuoleen. Pitihän se arvata, kun kerran äiti ja isi ovat tavanneet ilmaisutaidon lukiossa :D

Olisikohan tässä Jean S taustalla soimassa... Esitys piti sisällään Suomipoppia laidasta laitaan. Keskiviikkoisissa kuvissa kuusi on vielä sisällä.

Kamera käy. Otos numero 2.

Lassin erästä kaveria yritettiin suojata erityisesti flunssalta, koska hänen vanhempansa lähtevät pian Havaijille. Olisi kurja saada flunssa juuri ennen reissua. Tästä syystä veinkin Lassin heille leikkimään eikä pyydetykään poikaa meille. Ehdin jo verestää vanhoja oppeja juutalaisille sopivasta ruokavaliosta ruokavieraan toivossa. No, huomenna on tulossa Eveliinan israelilainen kaveri leikkimään, joten ei mene nekään opit hukkaan :) Kokeilemme muuten nyt taas vaihteeksi niin, että lapsilla ei olisi play dateja kavereiden kanssa maanantaista torstaihin. Elämä on paljon rennompaa ja lepposampaa, kun minun ei tarvitse hoputtaa pää kireänä läksyjen teossa, että ehditään saada ne määräaikaan mennessä valmiiksi. Nyt läksyjen jälkeen lapset saavat vain rentoutua ja vaikka katsella halutessaan telkkaria ja löhötä sohvalla tai leikkiä keskenään mitä ikinä haluavat.

Läksyistä muuten tuli mieleen, että lapsilla oli toki lomallekin kunnon tehtävät. Lassin mm. piti lukea 17 kirjaa ja kirjoittaa niistä kustakin "pääidea" yms. paperille. Mutta on niistä tehtävistä hyötyäkin. Alkaa meinaan melko upeasti jo se englanti sujua. Tänään kun Kaizu kyseli koulutehtävään liittyviä englanninkielisiä sanoja, niin molemmat lapset tiesivät sanoja joita itse en tiennyt. (Toki siihen ei paljoa tarvita, mutta olin silti yllättynyt :) )

Tänään tuli vihdoin kauan odotettu paketti Suomesta: Risto Räppääjä ja Viileä Venla. Molemmat lapset olivat todella innostuneita elokuvasta ja hihkuivat ihan ääneen. Eveliinahan halusi olla tietysti heti Viileä Eveliina ja halusi opetella kaikki OMG ja LOL-sanonnat. Hän teki taas kutsukortin ja esiintyi muutaman tanssikappaleen ajan. Kysyi myös, että koska pääsisi lavalle tanssimaan ja mietti, että tässähän saa pian alkaa jakamaan nimmareita :D

"♫ Kun sä otat iisisti sä sanot chillaillaan...♫"

" ♫ Cool on siistii, tyyli on style... ♫ "

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Lasten (ja Sinin) lomailu jatkui joulun jälkeen samaan tahtiin kuin ennenkin mutta itse kävin loppuvuoden 3 työpäivää istuskelemassa konttorilla. Muutaman muunkin satunnaisen kulkijan näin talossa haahuilevan mutta valtaosa näytti ottaneen välipäivät vapaaksi.

Viikonloppu meni äärimmäisen rauhallisesti kotioloissa. Eveliina vietti mm. koko lauantain yökkäreissä... Sunnuntaina käskytin lapset sentään hetkeksi pihalle mutta kaikki ovat todella saaneet puuhailla omia juttujaan ilman kiirettä minnekään vähän vastapainoksi syksyn raatamiselle.

Vuoden viimeisen päivän kävin siis ahkeroimassa töissä ja pesue oli sillä aikaa siirrähtänyt Cupertinoon. Olimme nimittäin sopineet vaihtavamme vuotta saman perheen luona, joka oli seuranamme myös joulureissulla. Miksipä sitä hyväksi havaittua vaihtaisi ;) Kurvasin perässä kun ehdin ja vietimme leppoisan illan yhdessä ja jäimme suunnitellusti yöksi. Pari jotain paukahdustakin kuulimme sekä autojen töötöttelyä ja torvien törähdyksiä. Täällä ei kai saa olla yksityisillä ihmisillä ilotulitteita. Vuoden 2013 ensimmäinen päivä valkeni kuin täydellinen suomalainen toukokuun aamu. Ulkona tarkeni lähes T-paidassa ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Sain vieläpä talon isännän houkuteltua ulkoiluttamaan Porsche Boxteriaan: ajoimme Stevens Creek Reservoirin ohi vuorille jossa laskimme rättikaton alas ja minä hyppäsin rattiin. Eli nyt on tullut poljettua hiukan sporttisempaakin menopeliä. Yllättävän hankalaa oli muuten ajaa manuaalivaihteilla nyt kun on täysin tottunut automaattiin.

(Sinin kuvatekstit) Näissä maisemissa saimme juhlistaa vuoden vaihtumista (sohvalla maailmaa parantaen kylki kyljssä ihanan ystävän kanssa.). Olkoon alkanut vuosikin yhtä onnellinen ja antoisa :)

Pienet söpöliinit aamulastenohjelmien parissa :)

Aamuajelulle lähdössä.

Aurinkoinen vuoden ensimmäinen aamu.

1.1. ja ruusupuska aivan täynnä nuppuja. Ai että, aika upea fiilis. Kyllä se kesä tännekin taas tulee, ja todella nopeammin varmaan kuin arvaammekaan. Nurmikon vihreyttä kun katsoo, niin ei se kaukana nytkään ole, mutta totuus on se, että edelleen aamulla saattaa olla 1C, vaikka päivällä aurinko lämmittää jo melko voimakkaasti.

Kotiin päästyämme Eveliina sai täkäläisen parhaan kaverinsa hetkeksi kylään. Illaksi saimme ihan ex tempore kylään vielä mukavan suomalaispariskunnan, jonka miestä en ollut itse vielä tavannutkaan.