Ihmeellistä kun ei tunnu yhtään ihmeelliselle!

Tässä sitä istutaan tyhjän olohuoneen kokolattiamatolla väsäämässä blogia. Tavarat lähtivät maanantaina. Ihana ystävä toi vielä ruusuja ja suklaata lohdutukseksi <3 , vaikka me olemme kyllä jotenkin koko perhe ihan liiankin tyynenä. Jos olisi opiskellut enemmänkin psykologiaa, niin tähän varmaan löytyisi joku syvällinen teoria. Mietin, että tuleeko sitä muuttoajatusta jotenkin välteltyä itseä suojatakseen. Toisaalta mietimme muuttoa joka päivä ja järjestelemme asioita sekä täällä että Suomen päähän liittyen. Kyllähän se vähän ällöttää nähdä niitä harmaita lumikuvia tämän hetken Suomesta, joissa sekä taivas että maa ja kaikki siitä väliltä on harmaata. Varsinkin tuntuu hurjalta, että pian ajaisi autoa siinä kelissä. (Ennen muuttoa tuli suhattua 40 000km vuodessa säässä kuin säässä :) ). Toisaalta kun on yli 2 vuotta tiennyt, että maaliskuussa 2014 muutamme takaisin Suomeen rakkaiden ihmisten ympäröimäksi ihanaan vastarakennettuun taloomme, niin ei tässä mitään hyperventilaatiopaniikkia pääse syntymään. Tyynen rauhallinen olo. Elämä täällä on sujunut yli odotusten eikä päivääkään haluaisi vaihtaa, toisaalta olihan se elämä Suomessakin ennen muuttoa aivan ihanaa.

Tästä kontista noin puolet täyttyi maanantaina meidän tavaroistamme. 

Me yritämme lasten kanssa pysytellä pois jaloista kun muuttomiehet pakkaavat.

Muuton geometriaa kokolattiamatolla. Tästä lähti sohva ja arkku.

Tavallaan tykkään kyllä tällaisesta avarammastakin sisustuksesta ;)

Keskiviikkoaamuna Kaizu sai puhelun autonkuljetusfirmalta, että he tulisivat hakemaaan Mersun iltapäivällä... Ooookkei! No, ei muuta kuin suunnitelman vähän uusiksi ja auto matkaan iltapäivällä. Torstaina haimme vuokra-auton. Audi on muuten nyt rahtausfirman linkin mukaan Houstonissa, Texasissa, vihdoin siis sekin on päässyt Losista matkaan.

Elämä tyhjässä talossa on ollut oikeasti ihan hauskaa. Kunnon retkimeininki. Meillä on ollut talo täynnä porukkaa lähes joka päivä, vaikka olemme me olleet paljon kyläilemässäkin, nythän on ollut lasten lomaviikko. Täällä teen aina isot annokset ruokaa ja se on ihan normaalia, että puolet porukasta istuu lattialla ja kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen. Varsinkin lapsilla menee päivät keskenään ja ystävien kanssa lautapelejä pelaillen ja piirrellen. Nyt myös sää on hellinyt meitä toden teolla. Useampana päivänä on ollut "biksut päälle ja pihalle"-tyyppinen sää :D Aaaaah! Siitä tietää, että on oikeasti lämmin, että yleensä olen Ugg-riippuvainen, niin nykyisin käytän ainakin jo välillä varvassandaaleja. Pari päivää halusin rauhoittaa (pari tuntia päivässä) ihan vaan suomalaisille naistenlehdille, takapihalle ja omalle ajalle. Tämä alkaa olla harvinaista luksusta, koska ensi viikolle on luvattu useampana päivänä sadetta.

Tämä on niin perus piilaaksolainen katunäkymä. Ehkä vielä palmu puuttuu. Vuoret kun kiertävät Piilaaksoa käytännössä katsoen joka puolelta, niin ne näkyvät aina kivasti vaikka kävelisi/ajaisi mihin suuntaan.

Kevään merkkejä puistossa.

Puistoretkellä kävellen

Kuva heijastui uima-altaastamme. Tarkkasilmäiset saattavat huomata, että aprikoosipuussamme alkaa olla myös jo kukkia. 

Takapihan persikkapuu tänään <3

Kaizu on saanut nyt kyllä tämän viikon urheilijan kruunun. Minulla loppui YMCA:n jäsenyys ja sen treeniajan edestä olen sitten mässytellyt varmaan joka päivä jätskiä tai lettuja. Kaizu on puolestaan ehtinyt ja jaksanut käydä lenkillä ja muutenkin ollut se aktiivisempi liikkuja :) Jospa sitä sitten taas Suomessa ryhdistäytyisi ;)

25.2. on muuten tämän blogin 2-vuotissynttärit. Ja samalla kaksi vuotta aikaa siitä, että astuin ensimmäistä kertaa USA:han. Sen jälkeen olemme reissanneet 16 osavaltiossa. Aika seikkailua.

Tänään sunnuntaina onkin ollut oikein huikea päivä. Olimme Eveliinan kaverilla yökylässä yhdessä ja Kaizu tuli hakemaan meitä ennen puolta päivää. Lassi jäi siksi aikaa kotiin, koska uusi omistaja tuli Lassin ikäisen poikansa kanssa tapaamaan urakoitsijaa ja suunnitelemaan tulevaa remonttia. Päivän vietimme ystäväperheen kanssa Santa Cruzin rannalla. Niin huippua! Illasta keksimme pitää vielä viimeiset allasbileet tässä talossa meidän aikanamme. Kaikki ystävät toivat mukanaan pizzalaatikoita ja juomia, minä tein lisäksi salaatit. Ai että, huippu tunnelma! Skumppaa, valaistu allas, valaistut palmut, kuuma spa, kirkas tähtitaivas yms. On sitten jotain mitä muistella Suomessa!

Santa Cruzin Natural Bridges -rannalla

Siellä on aina talvisin tuhansia monarkkiperhosia. Nyt suurin osa on jo jatkanut matkaa, mutta edelleen niitä oli satoja. 

Niitä oli puut täynnä ja lisäksi ilmassa joka puolella.

Kotimatkalla. Kolmen viikon päästä jokseenkin eri maisemissa.

Illalla hot spa lämpesi meille ehkä viimeistä kertaa. Lapset innostuivat uimaan isollakin puolella (altaan vesi 14C) ja Kz heitti ansiokkaasti viimeisen puolitoistavolttisen isoon altaaseen. Me naiset ihailimme urheaa prinssiä kuumasta hot spasta käsin skumppalasit kädessä eikä tullut mieleenkään mennä kastautumaan ison altaan puolelle :D

Terveiset pahvilaatikkolabyrintista

Tämä viikko taitaa jakautua kahteen suurinpaan uutiseen. Toinen on se, että nyt on sitten kaikki tavarat pahvilaatikoissa odottelemassa maanantaista konttiinlastaamista. Toinen on Lassin Science camp, jossa kaikki viidesluokkalaiset olivat tiistaista perjantaihin.

Tämä Science camp on koko elementary schoolin ajan odotettava hieno huipentuma, johon kerätään rahoja ja jota odotetaan vuosi tolkulla. Täällähän vitoset ovat siis elementary schoolin vanhimpia. Toinen iso leiri on kasin lopulla, kun middle school loppuu. Lapset lähtivät rinkkoinensa ja matkalaukkuinensa koulubussilla tiistaiaamuna. Mukana ei saanut olla puhelimia eikä mitään muutakaan elekroniikka- tai sähkövempaimia. Siellä he meidän pienet isot lapset sitten nukkuivat mökeissään ja päivisin oli pitkiäkin vaelluksia lähivuorilla jossa leirikeskus sijaitsi. Ohjelmassa oli myös mm. leirinuotio ja disco. Varmasti ikimuistoinen reissu. Leirille sai lähettää kirjeen ja mekin lähetimme Lassille kirjeen teemalla "Mitä jäbä duunaa" :)

Lassi testailemassa maananaina rinkkaansa.

Lassin ottama kuva heidän vaellukseltaan. 

Banaanietana, jonka lapset bongasivat vaelluksen aikana.

Hiphurraa, sieltä ne leirikoululaiset saapuivat!

Kontin lähdön olimme laskeneet niin, että Lassi ehtii tulla leiriltänsä ja ehdimme saada siellä tarvitut tavarat ja vaatteet vielä konttiin. Muutenkin viikon aikana olen yrittänyt miettiä pääni puhki, että mitä vielä tarvisi ostaa. Ihan kuin olisimme muuttamassa johonkin kehitysmaahan, josta ei vaan enää saa tarvittavia asioita ;) Yritän palautella järkeä päähän, että myös ennen tänne muuttoamme saimme kaiken tarvittavan Suomesta. Jotenkin vaan täällä on moni asia niin paljon halvempaa, että nuukana ihmisenä kaiken mahdollisen haluaisi ostaa jo valmiiksi täältä.

Lassin ollessa leirikoulussa vein Eveliinan uimaan YMCA:lle tiistai-iltana.

Eveliinalla oli kotitehtävänä seuraava tapaus: Mayu and Eveliina were making Valentine's cards for the class. They loved to put flowers and hearts to each card. They worked together to get all the cards done. Eveliina drew all the hearts. She put 2 hearts to every boy's card and 3 hearts to every girl's card. Mayu drew the flowers. She put one pink, one purple, and one yellow flower on every student's card. Kysymyksenä oli siis, että kuinka monta kukkaa Mayu piirsi yhteensä ja kuinka monta sydäntä Eveliina piirsi tytöille, montako pojille ja montako yhteensä.  Pakkohan tyttöjen oli tarttua tuumasta toimeen ja he tekivät oikeasti ystävänpäiväkortit koko luokalle :D Tässä Eveliina ystävänpäiväaamuna rusetti päässä.

Tässä kortteja/kirjekuoria. Sisältä löytyy m&m-karkkeja. 

Uudet omistajat muistivat meitä ystävänpäivänä sydänsuklaakakulla. Ei nyt kyllä tämän blogin perusteella uskoisi, mutta siis ihan oikeastihan täällä Valentine's day on aika puhtaasti tarkoitettu romanttisessa mielessä juhlittavaksi pariskuntien (tai ylipäätään rakastavien) kesken eikä sitä mitenkään juhlita ystävien kesken. Jos siis olet sinkku, niin voi voi, ei ole mitään juhlan aihetta sinä päivänä. Minä reippaasti toivotin Happy Valentine's Dayta kaikille, osalle ihan halin kera. Selitin kyllä varoiksi, että Suomessa sitä on tapana juhlia yleisesti kaikkien ystävien kesken ja Suomessa nautitaan ylipäätään kaikista ihanista ihmisistä joita omassa elämässä on. 

Koko viikko on mennyt enemmän ja vähemmän (salilla oleilun ja koulun/työn lisäksi) miettimiseen, että mitä nyt vielä tarvii pelastaa matkalaukkuihin tai jättää tänne ja mitkä saa antaa mennä konttiin. Vielä perjantaina pelastin moniakin tärkeitä asioita, kuten pari kirjaston kirjaa, muutamia papereita, kasseja, astioita jääkaapista yms. jotka olivat juuri päinvastaisella alueella kuin pitäisi. Alueet oli merkattu PostIt-lapuilla: to Finland/Stays. Sitten yhtäkkiä tajuaakin, että joku asia on vielä väärällä vyöhykkeellä! No mutta, ei nyt ainakaan vielä ole tullut mitään ihan hirveän isoa mieleen, joka olisi pitänyt jäädä tai puolestaan pakata. Meillä on ystäväperheeltä lainassa astioita, petivaatteita, pyyhkeitä, lautapelejä ja DVD:tä, joten aika sujuvasti meidän elämä täällä kulkee vaikka lapsilla alkoikin nyt lomaviikko. Ja hei wohoo, ei meidän lapset olekaan nettiriippuvaisia. (Eikä edes Lassi saanut leirin aikana suuria vieroitusoireita). Mutta lauantaina kun pakkausäijät olivat pakkaamassa, niin vasta neljän tunnin jälkeen lapset kaivoivat puhelinpelit esiin. Kun piti istua koko ajan paikallaan ja ei saanut oikein koskea mihinkään eikä leikkiä millään, niin siihen asti teimme tehtäväkirjoja ja pelasimme pulmakortteja. Aika hauskaa viihdykettä sekin.

Tilannekuva sohvalla lojumisesta, jota saimme harrastaa tunti tolkulla. Oli pakko olla kotona mutta pysyä samalla pois jaloista. Eikä oikein voinut olla mitään tavaroita esillä. No, siinä me sitten lojuimme koko perhe miesten pakatessa tavaroita pahvilaatikoihin ;)

to Finland / everything stays

Näky keittiössä tällä hetkellä

Tänään sunnuntaina olimme piknikillä kuuden suomalaisperheen kanssa läheisellä viinitilalla. Kaikki toivat mukanaan erinäisiä herkkuja. Ihan kiva oli olla pois täältä pahvilaatikkojen valtakunnasta. Kuvat kertokoot tunnelmista enemmän :)

Viinitilan parkkipaikalla oli valtava eukalyptuspuu.

Tilalla oli paljon kanoja ja kukkoja tepastelemassa ympäriinsä.

Siinähän se ahnein heti pöydässä ;) Lapset olivat filteillä nurmikolla.

Meillä oli äkkiä laskettuna ehkä 11 lasta mukana. Eikä yhdellekään tainnut käydä aika pitkäksi. 

Rivi "meidän" lapsia. 

Vähän tämmöistä rakkauskuvaa.

The Havukainen family

Yleiskuvaa viinitilalta. Lassi siellä kiipeilemässä.

Ihanat naiset piknikillä.

Kukko tuli kurkkaamaan, että onko mitään herkkuja tarjolla tyttöjen filtillä. Lassi pelaa kaverinsa kanssa naapurifiltillä Unoa. Pienet lapset lennättivät pieniä styrox-raketteja kunnes yksi niistä juuttui puun latvaan. 

No itse Kaizuhan se siellä vanhana Tarzanina kiipesi puuhun pelastamaan tilanteen.

Takaisinajomatkalla oli pakko pysähtyä ottamaan kuva järvestä, jossa olimme viime kesänä melomassa. Himppusen on päässyt tuo veden pinta laskemaan täällä. Paikoin kuivan pohjan sentään peittää pieni kostea kerros.

Maisemaa kotiinajomatkalta. Ihan tommosia peruskämppiä, saattaisin suostua itsekin asumaan tämän kaltaisessa talossa :)

Pikku kukkapäivitys naapurikadultamme. 

Itsellä taisi vierähtää tänään illalla useampi tunti salilla (viimeinen päivä tänään Y:llä). Sinä aikana perheen pojat olivat alkaneet kasata lainassa olevaa 500 palan palapeliä. Onhan tästä tavaroiden puuttumisesta omia hyviäkin puolia. Tavallaan sitä puuhataan jotenkin vielä enemmän yhdessä.

Vähenee, vähenee, vaan ei vielä lopu

Viisi viikkoa vielä jäljellä. Kontti lähtee ensi viikolla. Vähitellen olemme kaivelleet neljä matkalaukkua esille ja pakkailleet niihin kamoja jotka kulkevat meidän kanssamme sen aikaa kun kontti on matkallaan kohti Suomea. Viime hetken vaateostoksia on vielä tehty, vaikka muuttofirman haluamaa tavaralistaa tehdessä osoittautui, että suuri osa omaisuudestamme taitaa olla kiinni vaatteissa... Ainakin jos ne arvotetaan Suomen hintojen mukaisesti.

Palataan kuitenkin viikon päähän ja kerrataan hiukan tapahtumia.

Sunnuntaina saimme vieraiksi entisen Suomi-naapurini miehensä kanssa. Ja nyt tarkoitan todella esihistoriallista tuttua, sillä asuimme naapureina hiukan yli 25 vuotta sitten mutta merkillisten sattumien kautta ajauduimme jälleen tekemisiin hiljattain. He olivat suunnitelleet jo tovin Kalifornian road trippiä ja kun me kerran täällä vielä olimme rojuinemme, niin tarjosin heille majapaikkaa. Olin saanut uuden omistajan järjestämään altaan suodattimen putsauksen edelliselle päivälle, joten tietysti laitoimme illalla span lämpenemään piiiitkästä aikaa (tätä ennen vesi oli taas pariin otteeseen värjäytynyt ruskeaksi, koska filtteri oli todella tukossa).

(Sinin kuvatekstit:) Joka maanantainen koko koulun aamunavaus. Eipä ole näitäkään meidän perheelle luvassa enää kuin kolme. Voi nyyh! Jotenkin sitä muuttoa odottaa (että se olisi jo ohi) ja toisaalta yrittää jarruttaa ajan kulua.

Tällä viikolla onkin sitten sadekausi päässyt toden teolla käyntiin. Lähes joka päivä on satanut, ja koska meillä on nyt vain yksi auto käytössä (ja Sini on rampannut ahkerasti YMCA:lla) olen joko saanut kyydin töihin tai ollut kotikonttorilla. Parina päivänä olen tosin pyöräillyt uudella maantiepyörälläni (jos jotakuta kiinnostaa, niin merkki on Trek 1.1) jonka päätin lopulta hankkia pitkän jahkailun jälkeen viime viikolla. Kun ennen pyörämatka töihin kesti 25-30 minuuttia niin nyt olen sotkenut sen tuolla uutukaisella 16 minuutissa. Ihan kiva peli se on vaikka jotakuinkin halvin mahdollinen minkä löysin.

Kukatkaan eivät ole yhtä komeita kuin kirkkaan sinistä taivasta vasten, mutta oikein kauniita näinkin. Ja oikeasti hyvä että sataa vihdoin. Meidän sadekamppeet vaan ovat melkein kaikki siellä Audin sisällä... Tämä on todella tällaista erilaista elämää muutenkin. Pientä seikkailuhenkeä ja leirifiilistä tässä haetaan, toki ensi viikolla vielä enemmän kun kontti lähtee.

Eveliina erään parhaan ystävänsä kanssa. He esittelevät koruja, joissa on tekstit "best" ja "friend" <3

Täällä on oikeasti ollut aika kylmä. Päivisin ehkä 12-16C ja jotenkin hyytävän kylmä tuuli. Varsinkin aamuisin on ollut toppaliivi kovassa käytössä. Nyt pitäisi taas lämmetä lähelle kahtakymmentä astetta, vaikka sää pilvisenä pysytteleekin. Tässä olen taas lähdössä YMCA:n ihmeelliseen maailmaan. Näen siellä päivittäin Suomi-kavereita, mutta olen myös saanut uusia paikallisia kavereita. Hassua, että ensi viikon jälkeen pitää vaan sanoa paikallisille kavereille hyvästit, että moikka, ei ehkä nähdä enää koskaan!  Onneksi on Face ;)

Kirjoittelimme tuossa jo kolme viikkoa sitten, että Audi on matkalla kohti Suomea. Tällä viikolla selvisi, ettei se olekaan vielä ehtinyt kuin Losiin asti. Ihmettelin kun rahtausfirmalta (Finn-US) ei ollut vielä tullut seurauslinkkiä ja kyselin sen perään. Vastauksena tuli, että he eivät olleet saaneet pariin viikkoon laivayhtiöltä kontteja ja kaikki kamat ovat seisseet heidän varastossa sen aikaa. Kas kun eivät viitsineet ilmoitella mitään... Hiukan pistää sapettamaan, sillä laitoimme Audin matkaan hyvissä ajoin nimenomaan siksi, että se olisi Suomessa suunnilleen samoihin aikoihin kuin me emmekä välttämättä tarvisi vuokra-autoa ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Noh, sen saa nyt unohtaa sillä Audi näyttäisi nykytiedon mukaan saapuvan Helsinkiin 25.3. joten noin pari viikkoa joutunemme olemaan ilman omaa pirssiä. Parin viikon päästä pitäisi laittaa Mersukin matkaan heidän kauttaan. Ihan OK on hommat hoituneet Finn-US:n kanssa tähän asti, eikä tämä viive ollut ilmeisesti heistä kiinni, mutta kaiken tämän härdellin keskellä alkaa verenpaine nousta kun kuviot ei menekään niin kuin on suunnitellut.



Suunnitteluista ja järkkäilyistä puheen ollen nyt on varmistunut se, että työpisteeni Suomessa tulee sijaitsemaan kaikista ennakkotiedoista poiketen jälleen Tampereella (varoitus kaikille vanhoille kollegoille siellä)! Se onkin jotakuinkin ainoa asia mitä kotipuolessa on vielä järkkäilty. Täällä sen sijaan on sovittu katkaistavaksi netti ja TV kuun lopussa (AT&T), vesi, viemäri ja jätehuolto (Sunnyvalen kaupunki) ja vakuutukset (State Farm). Kaasu & sähkö (Pacific Gas & Electric) tuli jo siirrettyä uusien omistajien nimiin sillä he tarvitsivat todistuksen tässä osoitteessa asumiselle, että saavat lapsensa rekisteröityä uuteen kouluun, ja PG&E:n lasku kelpaa tästä todistukseksi. Samojen hommien kanssa tappelimme itse tänne muutettuamme.



Sini on edelleen lähes asunut YMCA:lla ja muutenkin hurahtanut kuntoiluhommiin. Hassua, että minä olen tähän asti ollut se joka meidän perheessä hoitaa juoksut ja pyöräilyt mutta nyt Sini on selvästi se aktiivisempi osapuoli. Täytynee itsekin alkaa tsemppaamaan - taikka antaa olla ja käydä avaamassa uusi olut ;)

Eveliina lähdössä tänään ystävänsä synttäreille. Hän itse valitsi lahjan ja paketoi sen ilman apuja. (Ja vielä koristeli paketin itse, aika helppoa aikuisen näkökulmasta ;) )

Tämän päiväinen puoli-extempore yhteis-dinner, jonka jälkeen Putous-kisakatsomo. Tähän kuuluisi vielä sauna kavereiden kanssa. Ehkä sitten viiden viikon päästä. 

Meidän poppoo lähdössä iltasella kotia kohti. Kiitos ihanasta illasta <3