Viimeinen täysi päivä pre-visiitillä

Tänään aloitimme päivän suuntaamalla Sunnyvalen keskustaan, sillä minulla oli sovittuna vielä yksi tapaaminen tulevan kollegan kanssa kymmeneltä Nokian toimistolla. Sini ja lapset jäivät kiertelemään viereisiä Target- ja Macy's-kauppoja. Tunnin kuluttua treffasimme taas parkkihallissa ja suuntasimme kohti Palo Altoa, jossa oli sovittuna seuraavat treffit puoli yhdeltä. Stanfordin yliopistokampuksen vierellä on Town & County -niminen kauppakeskittymä, jonka yhdessä kahvilassa olin sopinut tapaavani työasioissa erään entisen nokialaisen, nykyisen yrittäjän.Sitä ennen ehdimme kuitenkin murkinoida viereisessä ruokapaikassa.

Samainen miekkonen oli myös kutsunut koko perheen heille kylään, joten suuntasimme virallisen osuuden jälkeen Palo Alton asuntoalueelle ja heidän kotiinsa. Oli kyllä mielenkiintoista nähdä taas hieman erityylinen paikallinen talo. Pois lähtiessä näimmekin sitten sellaisia lukaaleja, että jopa meidän Havulamme jää toiseksi... Saimme ajo-ohjeet kiertää sellainen reitti, jossa ohitimme ensin Mark "Facebook" Zuckerbergin talon (ja sen edustalla passissa olevan turvamiehen) ja sen jälkeen Steve "Apple" Jobsin kämpän. Voisi luulla että nämä miehet olisivat hankkineet sellaiset jäähallin kokoiset linnakkeet mutta ei ne millään tavalla erottuneet naapurustojensa loistosta.

Palo Altosta seikkailimme suoraan San Josen keskustaan, jossa ei tosiaan tunnu olevan juurikaan nähtävää, vaikka kaupunki on kuulemma USA:n kymmenenneksi isoin ja selvästi isompi kuin esim. San Francisco. Keskusta ainakin on sellainen iso harmaa betoniviidakko.

Kun palasimme hotellille, niin Sini ja lapset jäivät huoneeseen tutkimaan aamulla ostamiaan englanninopiskelukirjoja samalla kun minä kävin vihdoin hiukan katselemassa viereisiä autoliikkeitä. Yksi ihan kiva mersu sattui silmään: vm. 2008 C350 Sport Sedan, 3.5-litrainen V6-kone kaikilla herkuilla, 40000 mailia (64000 km) mittarissa ja hinta 27000 taalaa (21000e)... Voisihan jonkun tuollaisen kakkosautoksi huolia.

Iltapalalla (tai-mikä-se-nyt-sitten-nimeltään-olikaan) jatkoimme lasten englannin harjoittelua ja molemmat saivat taas käydä tilaamassa mehunsa ihan itse baarimikolta. Kaveri oli tarjoillut meille iltaisin sen verran mallikkaasti, että nappasimme iltauinnille mennessä mukaan vielä nipun taaloja. Ei meinannut tulla kiittelystä ja päivittelystä loppua kun kaksi lasta toi tippiä sanoen "you are the best".

Sini muuten huomasi, että huominen lentomme lähteekin vasta 7:40 ILLALLA eikä aamulla kuten olin epähuomiossa luullut. Ihan kiva huomata tässä vaiheessa, eikä aamulla (kun vuokra-auto olisi jo palautettu) lentokentällä...

Aurinko paistaa ja vettä sattaa...

Tänään nukuimme ennätyspitkään, jopa puoli seitsemään (Suomen aikaa siis 16.30). Silloinkin heräsin tekstiviestin ääneen. Perinteisen hotelliaamiaisen (sisältäen mm. joka-aamuisen jättivohvelin kermavaahdolla ja siirapilla) jälkeen kiiruhdimme Cupertinoon katselemaan taas asuntoja. Useampi oli omalla laillaan kiva, mutta yksi nousi kyllä suosikikseni. Alue on todella viihtyisää ja rauhallista, kaupat, puisto, koulu yms. lähellä. Ja mikä tärkeintä, lämmitetty uima-allas pihalla!  Samassa kompleksissa on myös punttisali ja sauna J !!!

Tänään saimme jopa kokea pienen sadekuuron, mutta onneksi se kesti vain puolisen tuntia. Kz:lla oli tänään tapaaminen Nokia-officella, me lasten kanssa otettiin rennosti altaalla. Ei täällä vielä mitään hellettä ole, noin 15-16 C oli iltapäivällä, mutta altaan vesi on lämmintä, kuuma-altaassa melkein polttavan kuumaa, eli täydellistä tähän säähän J. Iltaa kohti ilma viilenee n. kymmeneen asteeseen. Auringosta saatiin tänään onneksi nauttia lähes koko päivä. Juhlistettiin sitä lasten kanssa sen verran (kun tähän asti kaikki päivät on melkein mennyt autossa tai sisätiloissa asioita hoitamassa), että pidettiin hotellin pihalla pieni piknik. Haettiin banaania, mansikoita, mustikoita, Aloe-juomaa ja mangojuomaa ja suunnattiin nenänpää kohti aurinkoa.

Iltapäivästä suuntasimme jälleen Cupertinoon hoitamaan pankkiasioita. Pankin ovessa oli hauska kyltti: aseen kuva ja punainen viiva vedetty yli. Siitä pitäisi rosvon huomata, että soo-soo, nyt ei saakaan mennä sisälle ;) Muita havaintoja tälle päivälle: täällä on kyllä todella paljon kaikkia urheiluautoja, oikeastaan ihan koko ajan näkökentässä on jonkun merkkinen komistus (vaikka ei ne mielestäni lähellekään kaikki komistuksilta näytä). Illemmalla käytiin ylläri-ylläri taas asuntoesittelyssä. Kierrettiin vielä mun suosikki-asuntoni ympäristöä autolla ja löydettiin vähän toiseen tyyliin upeita lukaaleja! Aivan silmä lepää kun saa ihailla niin upeita taloja.

Iltapalalla lapset saivat harjoitella taas englantia ja hyvin sujui, kun molemmat tilasivat itse itselleen juotavat. Hyvin he muistavat myös tervehtiä ja kiittää englanniksi. Siitä se kielitaito pikkuhiljaa karttuu. Huominen vielä aikaa seikkailla näissä maisemissa ja sitten neljäksi viikoksi kotikonnuille.

Cupertinoa tutkimassa

Tänään aloitimme aamun taas hyvin aikaisin (unirytmi on vieläkin vinksallaan). Aamupalan jälkeen lähdimme päämäärättömästi ajelulle Sunnyvalen pohjoisosiin. Olin sopinut, että paikallinen oppaamme Noriko tapaa meidät hotellin aulassa kymmeneltä mutta koska palasimme kierrokselta jo hyvissä ajoin, niin pysähdyimme läheltä Sunnyvalen keskustaa löytämäämme leikkipuistoon (Washington Park). Keinujen luona oli nainen kahden lapsen kanssa ja Sini oli kuulevinaan toisen lapsen sanovan selvällä suomen kielellä ”äiti”, joten hivuttauduimme lähemmäksi. Ja tosiaan, perhe osoittautui 5 vuotta Piilaaksossa asuneiksi suomalaisiksi – molemmat lapset olivat tosin syntyneet USA:ssa.

Noriko ilmaantui hotellille tyylikkäästi hieman myöhässä mutta pääsimme heti hyvin juttuun. Hän oli muuttanut itse maahan Japanista vuonna ’97, asui San Josessa ja oli ollut neuvomassa monia aiemmin näille seuduille muuttaneita nokialaisia. Saimme pinon selvästikin hyödyllisiä vihkosia, joissa kerrotaan mm. miten hakea paikallista sosiaaliturvatunnusta. Kun arvoimme lähtisimmekö kierrokselle hänen vai meidän autollamme kävi ilmi, että lapsilla olisi pitänyt lain mukaan olla istuinkorokkeet autossa ja oli kuulemma paha homma jos poliisi pysäyttäisi eikä sellaisia olisi. Hain hätäkeinona hotellihuoneestamme täyteen pakatut reput molempien takapuolten alle ja lupasin kantaa vastuun jos tulisi ongelmia. Olimme poikenneet lauantaina yhdellä vuokrakasarmilla Cupertinossa (kaupunki Sunnyvalesta etelään) mutta seutu oli muuten vielä täysin tuntematonta. Niinpä suuntasimme ensin sinne. Cupertino oli mielestämme viihtyisämpi ja siistimpi kuin muut kaupungit joissa olimme käyneet. Palattuamme kierrokselta olikin jo selvää, että paneutuisimme vielä hieman tarkemmin myös sen asuntotarjontaan. Ja sielähän olikin ainakin pari upeaa kommuunia, jotka ovat hyvän koulun alueella ja pesivät muutenkin mennen tullen kaikki aiemmat kandidaatit. Ainoa miinus oli pidempi matka töihin, yhteensä ehkä kymmenisen kilometriä.

Lounaaksi kokeilimme vuorostaan Taco Bellin antimia, ja hyvää oli.

Olimme sopineet iltapäiväksi kyläilyreissun Cupertinoon tammikuussa muuttaneen suomalaisperheen luo ja sitä ennen pistäydyimme vielä noissa juuri löytämissämme asuntoalueissa. Kumpaankin tulimme sen verran huonoon aikaan, että emme saaneet kiertokäytiä mutta lupasimme tulla huomenna uudestaan. Perhe asuu upean asuinalueen laidalla upeassa omakotitalossa (pihalla uima-allas sekä sitruuna- ja appelsiinipuut), jonka he olivat vuokranneet jo ennen muuttoaan. Saimme mukavasti vertaistukea ja neuvoja muuton jälkeisiin haasteisiin.

Hotellille palattuamme olikin taas vuorossa ”iltapala” ja pulahdus hotellin altaisiin. Lapset simahtivat heti kahdelsan jälkeen ja kyllä tässä itselläkin alkaa jo nyt yhdeksältä olla Nukku-Masa tuloillaan.

If you are going to San Francisco...

Toisen päivämme (sunnuntain) päätimme viettää ajelemalla katsomaan niitä isoimpia paikallisia nähtävyyksiä. Niinpä pakkasimme lämmintä vaatetta mukaan ja hurautimme tielle numero 280, jonka muistin muutaman vuoden takaiselta reissultani olevan mukavampi maisemareitti San Franciscoon kuin tasaisen tylsä 101-tie, jota pitkin tulimme perjantaina kentältä hotellille. Liikennettä oli myös aamutuimaan mukavan vähän, joten upeisiin maisemiinkin pystyi keskittymään samalla kun arpoi mikä niistä 4-6 kaistasta olisi milloinkin mukavin ajella.

Suuntasimme ensiksi Golden Gate Parkiin, josta olin valinnut puoliksi sattumanvaraisesti jonkin osoitteen, johon voisimme jättää auton parkkiin sillä aikaa kun tutkisimme aluetta. Osoite oli Stow Lake Drive, joka osoittautuikin todelliseksi lottopotiksi. Kyseinen tie kiertää vesialuetta jonka keskellä on saarena korkea kukkulaa. Veden yli pääsi parista kohtaa siltaa pitkin ja itse saarella vierähti tunti kuin siivillä. Kolusimme läpi useimmat polut, kiipesimme saaren huipulle (josta oli upeat näkymät), ihastelimme palmuja, punapuita, kesyjä oravia ja monenmoisia kasveja. Satuimme näkemään myös kilpikonnan lekottelemassa rannalla. Rannalla näimme myös kolmihenkisen perheen heittelemässä paahtoleivän palasia sorsille ja perheen äiti kysyi samantien haluaisivatko Lassi ja Eveliinakin ruokkia lintuja. (Milloin viimeksi joku suomalainen on tarjonnut mitään ventovieraille?)

Golden Gate Parkin näkymä veden yli

Lassi ja Eveliina ja 1893 rakennettu silta

 

Hiukan japanilaishenkeä

Konna lämmittelemässä

Kalla kasvaa täällä noin vain luonnonvaraisesti

Ulkoruokintaa

  

Iso hali

Lähellä oli myös kuuluisa japanilainen teepuutarha, jonne suunnistimme seuraavaksi. Se olikin yllätykseksemme maksullinen ($7 aikuisilta, $2 lapsilta) mutta päätimme silti käydä tsekkaamasa paikan. Puutarha oli yllättävän pieni mutta sitäkin siistimpi. Valitettavasti yhdetkään kukat eivät kukkineet (talvi se on täälläkin) mutta puut, pensaat ja bambut olivat kyllä leikattu hartaudella. Polut risteilivät matalien purojen ohi ja yli, joissa uiskenteli laiskasti kirjavia karppeja. Tänne lienee syytä tulla uudestaan kesämmällä.

Japsipuutarha

Karppeja ihmettelemässä

Puistosta lähdettyämme laitoimme navigaattoriin San Franciscon kuuluisan kalasataman Fisherman’s Wharf:in osoitteen. Navigaattori ohjasi meitä aivan Golden Gate –sillan eteen, josta oli tarkoitus kääntyä kohti keskustaa. Mutta kuinka ollakaan, ko. ramppi olikin remontissa joten ei auttanut kuin ajella suoraan sillalle. Tarkoitus oli ollut käydä sielä vasta keskustan jälkeen mutta kävihän se näinkin. Sillalta näkyi hyvin keskustan suuntaan sekä Alcatrazin vanha vankilasaari. Käännyimme sillan jälkeen heti oikealle, joka näytti olevan suosittu valokuvaustasanne, ja napsimme muutaman kuvan. Sitten jatkoimme vielä hiukan eteenpäin ja ajoimme sillan vasemmalla puolella olevalle kukkulalle, josta oli myös mahtavat näkymät. Paluumatkalla jouduimme pulittamaan siltamaksua $6; pohjoiseen päin pääsi vielä ilmaiseksi.

Golden Gate ja takana siintää San Franciscon keskusta

Isoo silta

Lopulta pääsimme Fisherman’s Wharfiin, jossa löimme auton parkkiin ja etsimme (pikaruoka)ravintolan ihan rannan tuntumasta, vanhasta Ferry Buildingista. Ei ollut ihan halpaa mutta hampparit oli ihan parhaat. Paikka oli selkeästi ekologisuuden perikuva: mukitkin oli tekstiensä mukaan valmistettu kasveista (vaikka näyttivät normaaleilta muovimukeilta) ja kaikki roskat laitettiin erilaisiin kierrätysastioihin.

San Franciscon kadut on yhtä ylä- ja alamäkeä

Fisherman's Wharf

San Franciscosta suuntasimme etelään, Half Moon Bay –nimiseen rantakaupunkiin, josta on näppärä tie suoraan takaisin aamuiselle 280-tielle. Tyyni Valtameri oli kaikkea muuta kuin tyyni. Aallot olivat parhaimmillaan varmaan parimetrisiä eikä veteen tehnyt kyllä mieli pulahtaa hienosta rantahiekasta huolimatta. Lämpötilakin oli vain jossain kymmenen celsiusasteen paikkeilla ja tuuli oli kova. Onneksi oli pipot ja kaulahuivit matkassa.

"Tyyni" valtameri

Rantsulta ajoimme takaisin hotellille runsaan puoli tuntia ja Sini lapset lähtivät taas pulikoimaan altaalle (jota Eveliina oli mankunut melkein koko matkan...).

Pre-visiitillä Sunnyvalessa

Tämä blogi-kirjoittelumme alkakoon  tutustumismatkastamme Piilaaksoon. Olimme olleet kaikki vuorollamme influenssassa ennen matkaa ja molemmilla lapsilla oli vielä Tamiflu-kuuri kesken, ja Eveliinalle nousi vielä lähtöä edeltävänä iltana 38.5 asteen kuume, joten pientä jännitysmomenttia oli ilmassa. Perjantaina 24.2.2012 oli aikainen herätys (3:00) että ehdimme Lontooseen lähtevään koneeseen. Kone lähti ihan ajoissa mutta Heathrowlla piti silti aika kiirusta, että ehdimme San Franciscoon lähtevään koneeseen. Koitimme Eveliinan takia ottaa rauhallisesti mutta kiirettä oli kuitenkin pidettävä. Vaihtoaikaa oli aikataulun mukaan noin puolitoista tuntia mutta kone teki ennen kentälle saapumista ylimääräisen kierroksen ilmassa ja terminaaliin piti mennä bussikuljetuksella. Lopulta aikaa lähtöportin sulkeutumiseen olikin enää tunti. Meidän piti vaihtaa Terminaali 3:sta 5:een, joten ravasimme violettien Flight Connection -kylttien perässä minkä ehdimme ja päädyimme terminaalien väliseen bussikyytiin, turvatarkastukseen, ja lopulta olimmekin terminaali 5:ssä parikymmentä minuuttia ennen portin sulkeutumista. Huokaisimme helpotuksesta kuitenkin liian aikaisin sillä tajusimme pian koneen lähtevän B-rakennuksesta, kun olimme saapuneet A-rakennukseen. Ja niiden väliä ei voinut juosta vaan piti matkata metrolla... Ei muuta kuin etsimään hissiä metroon. Lopulta pääsimme portille juuri kun meidän penkkirivejä oltiin kutsumassa koneeseen.

Yhdentoista tunnin lento Lontoosta San Franciscoon meni lähinnä elokuvia katsellen ja taisi jokainen pienen tovin torkahtaakin. Perillä oli vuorossa vielä pari jännitysmomenttia: ensimmäinen viisumin kera maahan saapuminen (oliko kaikki tarvittavat dokumentit mukana?) ja olivatko matkalaukut ehtineet vaihtaa konetta Lontoossa. Maahantulovirkailijaa ei lopulta kiinnostanut kuin yksi (mukana ollut) lomake mutta emme olleet koneessa tajunneet täyttää viisumilla maahan tulevien valkoista lomaketta, joten jouduimme vielä täyttelemään ne ennen kuin pääsimme eteenpäin. Ja matkalaukutkin näyttivät ehtineen perille.

Kävimme hakemassa Hertziltä vuokra-auton ja kruisailimme Sunnyvaleen hotellillemme. Matkaan meni kolmisen varttia iltapäiväruuhkassa. Kävimme pienellä kävelylenkillä läheisen Cherry Orchard –asuntolan luona ja sovimme uudet treffit seuraavaksi päiväksi klo 10, jolloin saisimme myös opastetun kiertokäynnin alueella. Sitten palailimme hotellille, kävimme pulikoimassa pihan lämpimässä altaassa ja haimme naapurissa olevasta pikamurkinapaikasta jotain nopeaa ja epäterveellistä. Suomessa oli kuulemma tullut taas lisää lunta. Lopulta simahdimme kaikki jo ennen kahdeksaa.

Lauantai alkoikin sitten varsin aikaisin ja  olimme aamiaisella heti seitsemän jälkeen. Loppupäivän kiertelimme Sinin löytämiä potentiaalisia asuntoloita Sunnyvalessa, Santa Clarassa, Cupertinossa ja Mountain View:ssä. Palasimme hotellille taas viideltä, kävimme pulahtamassa, ja nautimme hintaan sisältyvän ”hors d’oevres”-aterian, joka ei respan mukaan tarkoita iltapalaa, mutta sellainen se ainakin meille oli.

Pari tämän päivän ihmettelyn aihetta ovat olleet kuun sirppi joka on eri päin kuin Suomessa (täälä se on U-kirjaimen muotoinen) sekä se miten monet paikalliset kulkevat pelkissä shortseissa ja T-paidassa kun me suomalaiset palelemme. Luulisi olevan toisin päin. Niin ja omenapuita ei ole nähty ainuttakaan mutta appelsiinipuita näyttää kasvavan joka pihalla.

Eveliina ja Evelyn

Las Palmas parkkia katsastamassa

Vuorinäkymiä matkalla Sunnyvalesta kohti Santa Claraa

Eveliina ja kirsikkapuu

Hotellin kuumavesialtaalla